Radonin torjuntamenetelmät vertailussa

Radonin torjuntamenetelmä valitaan sen mukaan, mistä radon tulee sisään ja millainen alapohja rakennuksessa on. Maanvaraisen laatan alla toimiva radonimuri, karkealla soramaalla mahdollinen radonkaivo, vuotoreittien tiivistys ja ilmanvaihdon korjaus ratkaisevat eri ongelmia. Tämä vertailu auttaa rajaamaan vaihtoehdot ennen tarjouspyyntöä. Lopputulos varmistetaan jokaisessa tapauksessa uudella radonmittauksella, sillä yleinen tehoarvio ei kerro oman asuntosi tulosta.

Radonin torjunnan periaatteet

Ennen menetelmien vertailua tarvitset asunnon luotettavan radonmittauksen. Asetuksen 1044/2018 mukaan mittaus kestää yhtäjaksoisesti vähintään kaksi kuukautta ja tehdään syyskuun alun ja toukokuun lopun välillä. Asunnon tulosta arvioidaan vuosikeskiarvona. Viitearvo 300 Bq/m³ ei ole vaarattomuusraja, joten pitoisuuden alentaminen voi olla mielekästä myös sen alapuolella. Radonmittauksen opas auttaa valitsemaan mittauspaikat ja ymmärtämään, miksi lyhyt mittaus ei korvaa pitkäaikaista tulosta.

Tämän jälkeen selvitetään, onko rakennuksessa maanvarainen laatta, ryömintätila, kellari vai useampi erilainen alapohja. Piirustukset ovat lähtökohta, mutta vanhan talon korjaukset voivat olla niistä poikkeavia. Rakenteen lisäksi kannattaa tarkastaa ilmanvaihdon toimintatapa ja mahdolliset aiemmat radonkorjaukset. Jos olemassa oleva putkisto on asennettu alapohjaan, sen kunto ja reitti selvitetään ennen uuden imupisteen suunnittelua. Näin vertailu perustuu todelliseen kohteeseen.

Toimenpiteen tavoite on vähentää asunnon altistusta. Siksi tarjoukset kannattaa pyytää samoin lähtötiedoin ja sopia, mitä mitataan korjauksen jälkeen. Menetelmän onnistumista ei voi arvioida vain siitä, että puhallin käy tai venttiili on avattu. Jos kontrollimittaus ei osoita riittävää alenemaa, korjausta voidaan joutua muuttamaan. Tämä mahdollisuus kannattaa käsitellä jo sopimusta tehtäessä.

Radonin torjunnassa voidaan estää maaperän ilman pääsyä sisälle, ohjata sitä pois rakennuksen alta tai vähentää sisäilmaan jo tullutta radonia ilmanvaihdolla. Menetelmien yhdistäminen voi olla tarpeen, mutta yhdistelmä ei ole itseisarvo. Korjaus kannattaa valita mitatun pitoisuuden, perustuksen rakenteen ja ilmanvaihdon toiminnan perusteella.

Radonin pääsyn estäminen tapahtuu tiivistämällä rakenteet ja luomalla painesuhteita, jotka estävät radonpitoisen maa-ilman virtaamisen rakennukseen. Radonpitoisuuden alentaminen puolestaan perustuu ilmanvaihdon tehostamiseen, jolloin sisäilman radon laimenee.

STUKin vuoden 2025 radonraportin tutkimusaineistossa tehokkaimpiin korjausmenetelmiin kuuluivat valmiin radonputkiston aktivointi, radonkaivo ja radonimuri. Niiden toimintaperiaatteet eroavat: radonimuri pyrkii alentamaan laatan alapuolista painetta, kun taas radonkaivo vähentää ensisijaisesti maaperän huokosilman radonpitoisuutta. Tiivistyksen riittävyys yksinään riippuu vuotoreiteistä ja todetaan jälkimittauksella.

Radonimuri – laatanalainen imumenetelmä

Radonimuri kuuluu STUKin korjausoppaassa tehokkaiksi kuvattuihin menetelmiin olemassa olevissa rakennuksissa. Se perustuu laatanalaisen tilan alipaineistukseen, jolla vähennetään radonpitoisen maa-ilman virtausta sisälle ja johdetaan imetty ilma ulos rakennuksesta.

Toimintaperiaate

Radonimurin toiminta perustuu puhaltimeen, joka luo alipaineen alapohjan alle. Imu kohdistuu imupisteeseen, joka on tyypillisesti lattiarakenteen läpi porattu reikä. Imu leviää maaperässä ja salaojakerroksessa, jolloin radonpitoinen ilma virtaa kohti imupistettä sen sijaan, että se kulkeutuisi rakennuksen sisälle.

Imupiste yhdistetään poistokanavaan, jonka ulospuhallus suunnitellaan rakennuksen ulkopuolelle. Puhaltimen sijoitus riippuu kanavareitistä, huollettavuudesta sekä siitä, missä kanavan osissa voi olla ylipainetta. Ulospuhallus sijoitetaan niin, ettei radonpitoinen ilma pääse palaamaan sisälle esimerkiksi ikkunoiden tai ilmanottojen kautta.

Tehokkuus

Radonimurin vaikutus voi olla suuri, mutta yksittäisen asunnon alenemaa ei voi luvata etukäteen. Tehoon vaikuttavat alapohjan tiiveys, imupisteen sijainti, täyttökerroksen läpäisevyys ja se, jakautuuko imu koko korjattavalle alueelle. Jos alapohjan alla on erillisiä osastoja, useampi imupiste voi olla tarpeen. Korjauksen jälkeen tulos verrataan lähtömittaukseen asianmukaisella uudella mittauksella.

Laatan alapuolisen täyttökerroksen on välitettävä imuvaikutus korjattaville alueille. Erittäin hyvin ilmaa läpäisevä alkuperäismaa voi kuitenkin STUKin korjausoppaan mukaan johtaa siihen, ettei radonimuri alenna pitoisuutta riittävästi kohtuullisella ilmavirralla. Tiivis tai perustusten osiin jakama täyttö puolestaan voi estää imun leviämisen; maaperän ja perustusten vaikutus selvitetään kohteessa.

Kustannukset

Radonimurin hinnan määrää asennuksen sisältö. Imupisteiden määrä, putkireitti, sähkötyöt, läpivientien tiivistys ja mahdolliset rakenteiden avaukset kannattaa eritellä tarjoukseen. Jos vertailet kahta tarjousta, varmista, että molemmissa on mukana käyttöönotto ja ohjeet laitteen seurantaan. Pelkän puhaltimen hinta ei kuvaa koko korjausta.

Käyttökustannuksiin kuuluvat puhaltimen sähkö ja huolto. Pyydä tarjoukseen valitun laitteen teho ja käyttöohje, jotta voit laskea kulutuksen omalla sähkön hinnallasi. Laitteen toimintaa seurataan valmistajan ja asentajan ohjeen mukaan. Jos puhallin pysähtyy tai sen toiminta muuttuu, tilanteen vaikutus pitoisuuteen selvitetään tarvittaessa mittaamalla.

Soveltuvuus

Radonimuri soveltuu harkittavaksi erityisesti maanvaraisen laatan yhteydessä, jos laatan alla oleva kerros välittää imun. Kellarin tapauksessa on tutkittava myös maanvastaiset seinät ja niiden liittymät, jotta korjaus ei jää pelkän lattian varaan. Ryömintätilaisessa talossa radonimuri ei ole tavallinen ensimmäinen vaihtoehto, sillä radonia voidaan vähentää ryömintätilan tuuletuksella ja välipohjan tiivistyksellä. Ratkaisu määräytyy kuitenkin todellisten rakenteiden perusteella, ja kontrollimittaus osoittaa sen vaikutuksen.

Jos perustuksessa on jo radonputkisto, kysy ensin, onko sen poistoreitti ja imukanavisto toteutettu niin, että puhaltimen liittäminen on mahdollista. STUK kuvaa puhaltimen lisäämistä uudisrakennuksen putkistoon, kun valmistumisen jälkeinen mittaus osoittaa tarpeen. Vanhassa talossa putkiston olemassaolo ei yksin todista, että se on ehjä tai että imu ulottuu koko rakennuspohjaan. Radonputkistoa käsittelevä artikkeli selittää tämän vaihtoehdon erikseen.

Radonkaivo – vaihtoehto radonimurille

Radonkaivo on radonimurin vaihtoehto, jossa imupiste sijoitetaan rakennuksen ulkopuolelle maaperään. Kaivo soveltuu erityisesti tilanteisiin, joissa rakennuksen rakenteisiin ei haluta tehdä muutoksia.

Toimintaperiaate

Radonkaivo on rakennuksen ulkopuolella oleva maaperän imupiste, johon liitetään puhallin. STUKin korjausoppaan mukaan sen pääasiallinen vaikutus on maaperän huokosilman radonpitoisuuden pienentäminen, kun imetyn ilman tilalle virtaa ulkoilmaa. Laatan alle ulottuva alipainevaikutus syntyy lähinnä kaivon lähellä. Sijoitus ja vaikutusalue suunnitellaan maaperän mukaan.

Kaivon vaikutusalue riippuu maaperän ilmanläpäisevyydestä ja kerroksellisuudesta. Tiiviissä maaperässä ilmavirta voi jäädä niin pieneksi, ettei menetelmä sovellu kohteeseen lainkaan.

Tehokkuus

Radonkaivon vaikutus riippuu erityisesti maaperän ilmanläpäisevyydestä ja kaivon sijoittelusta. Kaivon syvyydelle tai pitoisuuden alenemalle ei voi antaa yleistä arvoa ilman kohteen suunnittelua. Urakoitsijan on perusteltava, miten kaivon vaikutus ulottuu rakennuksen alle ja mitä tehdään, jos vaikutus ei kata koko perustusta.

STUKin mukaan radonkaivo soveltuu vain karkealle sora- ja hiekkamaalle, kuten harjuille. Savimailla ja muilla tiiviillä maaperillä kaivo ei yleensä toimi.

Kustannukset

Radonkaivon tarjouksessa tarvitaan erittely kaivusta, putkituksesta, puhaltimesta, sähköstä, pihan ennallistamisesta ja mahdollisista lisätutkimuksista. Maaperän kaivettavuus ja pihan rakenteet muuttavat työmäärää. Vertaa samalla, mitä sisätiloissa vältytään tekemästä ja miten järjestelmää huolletaan.

Myös radonkaivon puhallin käyttää sähköä ja tarvitsee seurantaa. Kulutus arvioidaan tarjotun laitteen tiedoista, ei yleisestä wattimäärästä.

Soveltuvuus

Radonkaivo soveltuu harkittavaksi, kun maaperä on karkeaa soraa tai hiekkaa ja rakennuksen sisäpuolisia töitä halutaan vähentää. Tiiviillä maalla sen vaikutusalue voi jäädä liian pieneksi. Taloyhtiössä ratkaisun kattavuus ja toteutusvastuu selvitetään erikseen, sillä yhden kaivon vaikutusta useaan asuntoon ei voi olettaa. Ennen kaivua kartoitetaan myös pihan johdot, putket ja mahdolliset rakenteet. Sisätiloihin tehtävän työn vähentyminen ei tarkoita, ettei tontilla olisi merkittävää työmaata.

Tiivistyskorjaukset – täydentävä menetelmä

Tiivistyskorjausten tavoitteena on estää radonpitoisen ilman pääsy sisätiloihin tukkimalla vuotokohdat. Tiivistys harvoin riittää ainoana toimenpiteenä, mutta se täydentää tehokkaasti muita menetelmiä.

Toteutus

Tiivistettäviä kohtia ovat lattian ja seinän liitoskohdat, läpiviennit, halkeamat betonilaatassa sekä muut rakenteelliset epäjatkuvuuskohdat. Materiaali valitaan liitoksen rakenteen ja liikkeen perusteella. STUKin uudisrakentamisohjeessa esitetään esimerkiksi elastista saumausmassaa läpivienteihin ja kermiratkaisua laatan sekä sokkelin liittymään; vanhan talon korjausdetalji suunnitellaan erikseen.

Lattian ja seinän liitoskohdan korjaus voi edellyttää pintarakenteiden avaamista, alustan puhdistamista ja siihen sopivan tiivistysrakenteen tekemistä. Halkeaman paikkaustapa riippuu halkeaman syystä ja liikkeestä. Pelkkä näkyvän pinnan peittäminen ei osoita, että ilmavuoto olisi katkennut koko rakenteen läpi.

Tehokkuus

Tiivistyskorjausten vaikutus riippuu vuotokohtien määrästä, saavutettavuudesta ja työn laadusta. Pelkkä näkyvien halkeamien paikkaus ei välttämättä sulje kaikkia maa-ilman reittejä. Yhdistettynä imumenetelmään tiivistys voi vähentää oikovirtauksia ja auttaa kohdistamaan imun alapohjan alle. Tulos tarkistetaan asunnon mittauksella, eikä rakennusmateriaalin perusteella voi luvata tiettyä prosenttialenemaa.

Tiivistyksen pysyvyys riippuu materiaalista, alustan kunnosta ja rakenteen liikkeistä. Elastinen sauma voi ajan myötä irrota, joten näkyvät korjaukset on hyvä ottaa mukaan talon tavanomaiseen tarkastukseen. Suunnittelussa kannattaa erottaa helposti saavutettavat saumat niistä, jotka jäävät uuden lattian tai kalusteen alle. Jälkimmäisten työn laatu on tarkastettava ennen peittämistä, sillä niiden avaaminen myöhemmin voi olla hankalaa ja kallista.

Kustannukset

Tiivistyskorjausten hinta riippuu siitä, kuinka monta liitosta ja läpivientiä korjataan sekä avataanko pintarakenteita. Pyydä tarjoukseen luettelo korjattavista kohdista ja käytetyistä materiaaleista. Näin voit erottaa pienen paikallisen työn koko alapohjan tiivistämisestä.

Materiaalin hinta on vain osa tiivistystyötä. Pääsy korjattavaan kohtaan, pintarakenteiden purku ja palautus sekä työn tarkastus voivat muuttaa kokonaiskustannusta huomattavasti. Siksi tarjous kannattaa pyytää korjattavien kohtien mukaan eriteltynä.

Soveltuvuus

Tiivistyskorjauksia voidaan käyttää eri rakennustyypeissä, mutta korjattava vuotoreitti ja siihen sopiva materiaali on ensin tunnistettava. Maanvaraisen laatan liitos, kellarin seinäliitos ja ryömintätilan välipohja eivät ole sama rakenne. Tiivistys voi täydentää radonimuria tai olla rajatussa tilanteessa oma korjaustoimensa. Riittävyys selviää uudella mittauksella; yksittäisen näkyvän halkeaman sulkeminen ei osoita koko rakennuksen radonongelman ratkenneen.

Ilmanvaihdon tehostaminen

Ilmanvaihdon tehostaminen alentaa radonpitoisuutta laimentamalla sisäilmaa. Menetelmä ei poista radonia lähteeltä, mutta voi olla toimiva ratkaisu tietyissä tilanteissa.

Toteutus

Ilmanvaihtoa voidaan tehostaa useilla tavoilla. Painovoimaisessa ilmanvaihdossa korvausilmaventtiileiden lisääminen tai tuloilmareittien suurentaminen lisää ilmanvaihtoa. Koneellisessa ilmanvaihdossa ilmamääriä voidaan kasvattaa säätämällä puhaltimien tehoa.

Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto mahdollistaa ilmavirtojen hallitun säädön. Liiallinen alipaine voi lisätä maa-ilman kulkeutumista sisälle, mutta rakennusta ei pidä säätää pitkäaikaisesti ylipaineiseksi kosteusvaurioriskin vuoksi. Muutos vaatii ilmanvaihdon suunnittelua eikä ole pelkkä puhaltimen tehon lisäys.

Tehokkuus

Ilmanvaihdon vaikutus riippuu sekä poisto- että tuloilmasta. Pelkän poistoilman kasvattaminen voi lisätä alipainetta ja maa-ilman virtausta. Siksi laskennallinen laimennus ei suoraan ennusta radonpitoisuuden muutosta talossa. Ilmamäärät ja painesuhteet mitataan ja säädetään rakennuksen käyttötilanteen mukaisesti.

Ilmanvaihdon korjaus on perusteltu, jos järjestelmä toimii puutteellisesti tai rakennuksen painesuhteet lisäävät radonin sisäänvirtausta. Se voi täydentää alapohjan korjausta. Pelkän ilmanvaihtomuutoksen riittävyys selviää vasta uudella mittauksella, eikä ilmanvaihdolle pidä antaa yleistä tehoprosenttia.

Kustannukset

Ilmanvaihdon muutoksen hinta riippuu siitä, säädetäänkö olemassa olevaa järjestelmää vai rakennetaanko uutta. Työhön voi kuulua mittauksia, kanavatyötä, laitteita ja sähkötöitä. Erota tarjouksessa radonin vuoksi tehtävä korjaus muusta ilmanvaihdon perusparannuksesta.

Ilmanvaihdon tehostaminen voi lisätä käyttökustannuksia, jos tuloilmaa lämmitetään enemmän. Vaikutus riippuu järjestelmästä ja sen lämmöntalteenotosta, joten yleistä vuosikulua ei ole mielekästä antaa. Samalla on varmistettava, että rakennuksen ilmanvaihto täyttää sen muunkin käyttötarpeen; radonkorjausta ei pidä tehdä vähentämällä tarvittavaa ilmanvaihtoa. Tarjouksessa kannattaa erottaa järjestelmän peruskorjaus radonin vuoksi tehtävistä lisätoimista, jotta saat käsityksen kummankin vaikutuksesta ja kustannuksesta.

Soveltuvuus

Ilmanvaihdon korjaus voi täydentää radontorjuntaa eri rakennustyypeissä, jos järjestelmässä on todettu puute. Kellaritilan radonongelmassa on tutkittava myös lattian ja maanvastaisten seinien vuotoreitit. Radonimurin soveltumattomuus ei yksin tee ilmanvaihdosta riittävää ensisijaista ratkaisua.

Alapohjan tuuletuksen tehostaminen

Rossipohjaisissa eli ryömintätilallisissa rakennuksissa alapohjan tuuletuksen tehostaminen on usein tehokas keino alentaa radonpitoisuutta. Menetelmä perustuu radonpitoisen ilman poistamiseen ryömintätilasta ennen sen siirtymistä sisätiloihin.

Toteutus

Tuuletusta voidaan tehostaa lisäämällä tai suurentamalla tuuletusaukkoja perusmuurissa. Aukkoja suositellaan sijoitettavaksi tasaisesti rakennuksen ympärille niin, että ilma pääsee kiertämään koko ryömintätilassa.

Ryömintätilan tuuletusta voidaan tarvittaessa tehostaa puhaltimella. Ratkaisussa arvioidaan sekä ilman kulkureitti että välipohjan tiiveys. Tuuletus voi vähentää ryömintätilaan kertyvää radonia, mutta ei automaattisesti estä kaikkia vuotoja asuintiloihin. Tuuletuksen muutokset suunnitellaan yhdessä kosteusteknisen toiminnan kanssa.

Tehokkuus

Tuuletuksen tehostamisen vaikutus vaihtelee kohteittain ryömintätilan koon, tuuletusaukkojen ja välipohjan tiiveyden mukaan. Tuuletusaukkojen lisäämistä ja koneellista tuuletusta ei voi järjestää yleiseen paremmuusjärjestykseen ilman kohteen selvitystä. Valitun ratkaisun vaikutus todetaan korjauksen jälkeisellä asunnon radonmittauksella.

Kustannukset

Tuuletusaukkojen ja mahdollisen puhaltimen hinta riippuu perusmuurin rakenteesta, aukkojen toteutuksesta, sähkötyöstä ja ryömintätilan saavutettavuudesta. Tarjouksesta on käytävä ilmi, miten kosteuden ja kylmyyden vaikutuksia seurataan muutoksen jälkeen.

Puhaltimen sähkönkulutus riippuu laitteesta ja säädöstä. Ryömintätilan tuuletuksen muutos voi myös vaikuttaa välipohjan lämpötilaan ja rakennuksen energiankäyttöön. Kosteustekninen vaikutus on arvioitava erityisesti silloin, jos tuuletusta tehostetaan pysyvästi. Pyydä suunnittelijalta ohje, mitä ryömintätilassa seurataan korjauksen jälkeen ja kuka tekee mahdolliset säädöt. Asunnon radonmittaus kertoo, saavutettiinko torjunnan tavoite, mutta se ei yksin kerro ryömintätilan kosteustilanteesta.

Soveltuvuus ja huomiot

Tässä kuvattu ryömintätilan tuuletuksen tehostaminen soveltuu rakennuksiin, joissa on tuulettuva alapohja. Muutos suunnitellaan rakennuksen kosteus- ja lämpötekninen toiminta huomioiden; tuuletuksen lisääminen ilman tätä arviota voi muuttaa ryömintätilan olosuhteita haitallisesti.

Radonsuojattu alapohja uudisrakentamisessa

Uudisrakentamisessa radonin torjunta toteutetaan rakenteellisesti, mikä on huomattavasti helpompaa ja edullisempaa kuin jälkikäteen korjaaminen.

Rakenteet

Radonsuojattu alapohja koostuu tyypillisesti tiivistetystä betonilaatasta, radonputkistosta ja huolellisesti tehdyistä läpivienneistä. Laatan alla oleva karkea täyttökerros toimii imukerroksena, johon radonputkisto asennetaan.

STUKin uudisrakentamisohje korostaa laatan ja sokkelin liittymän sekä läpivientien tiivistystä. Ohjeessa esitetään rakenteeseen sopivia kermiratkaisuja ja detaljeja. Tarkka materiaali ja mitoitus kuuluvat rakennuksen suunnitelmaan; yksittäistä detaljia ei pidä kopioida vanhaan taloon tutkimatta sen rakennetta.

Radonputkisto

STUKin uudisrakentamisratkaisussa imukanavisto asennetaan laatan lämmöneristeiden alapuoliseen täyttökerrokseen ja poistokanava viedään avoimena vesikaton yläpuolelle. Putkistoon voidaan liittää puhallin, jos rakennuksen valmistuttua tehty mittaus osoittaa tehostamisen tarpeen.

Uudisrakennukseen voidaan asentaa radonputkisto valmiiksi ja liittää siihen puhallin, jos valmistumisen jälkeinen mittaus osoittaa lisätoimenpiteen tarpeen. STUK kuvaa passiivisen putkiston ja puhaltimella aktivoidun putkiston vaikutuksia uudisrakentamisen yhteydessä. Tätä uudisrakennuksen lähtötilannetta ei pidä soveltaa sellaisenaan vanhaan taloon, jossa putkiston sijainti ja alapohjan tiiveys voivat poiketa suunnitelmasta.

Kustannukset

STUKin mukaan radonin torjunta on rakennusvaiheessa helpompaa ja halvempaa kuin valmiin talon korjaaminen. Uudisrakentamisen kustannusväitettä ei silti voi muuttaa yksittäisen vanhan talon hinta-arvioksi. Jos vanhan talon alapohja uusitaan, radonin torjunta kannattaa ottaa mukaan suunnitteluun ennen rakenteiden sulkemista. Tällöin tarvittavat liitokset ja mahdollinen putkisto voidaan suunnitella samaan korjauskokonaisuuteen.

Menetelmien vertailu ja yhdistäminen

Radonin torjuntamenetelmien vertailussa on huomioitava vaikutusmekanismi, soveltuvuus rakennustyyppiin, työn laajuus ja käyttökustannukset. Vertaile myös sitä, kuinka helppo järjestelmän toimintaa on seurata ja huoltaa. Uuden puhaltimen vaihto voi myöhemmin olla yksinkertainen työ, jos laite on saavutettavissa, mutta vaikea, jos se on sijoitettu piiloon. Korjauksen tulos mitataan asennuksen jälkeen, ja mahdollisten puutteiden korjaamisesta sovitaan etukäteen.

Tehokkuusvertailu

Menetelmiä ei kannata järjestää yhden yleisen prosenttitaulukon perusteella. Radonimurin ja radonkaivon vaikutus voi olla suuri oikeassa kohteessa, mutta radonkaivon käyttö rajautuu sopivaan maaperään. Tiivistys ja ilmanvaihdon korjaus kohdistuvat eri mekanismeihin ja voivat täydentää imumenetelmää. Jo asennettu radonputkisto on oma lähtötilanteensa: sen rakenne ja kunto selvitetään ennen puhaltimen lisäämistä.

Vertailussa kannattaa kysyä jokaisesta vaihtoehdosta sama asia: mikä on radonin pääasiallinen kulkureitti, miten menetelmä katkaisee sen, mitä rakenteita muutetaan ja millä mittauksella tulos todetaan. Jos ehdotus ei vastaa näihin kysymyksiin, sitä on vaikea verrata toiseen tarjoukseen. Mittaus on myös tarpeen silloin, kun työ näyttää teknisesti onnistuneelta.

Menetelmien yhdistäminen

Usein riittävä tulos saavutetaan yhdistelemällä menetelmiä. Tyypillinen yhdistelmä on radonimuri tai radonkaivo tehokkaana päämenetelmänä, täydennettynä tiivistyskorjauksilla ja ilmanvaihdon optimoinnilla.

Tiivistyskorjaukset voivat vähentää imurin oikovirtauksia. Ilmanvaihdon oikea säätö puolestaan auttaa välttämään tarpeetonta alipainetta rakennuksen alaosissa. Näiden muutosten vaikutus ei silti ole yhteenlaskettava prosenttiluku, sillä saman talon ilmanvirtaus muuttuu menetelmien yhteisvaikutuksesta. Suunnittelijan on tarkasteltava kokonaisuutta.

Valintakriteerit

Menetelmän valinnassa huomioidaan rakennustyyppi, maaperän ominaisuudet, radonpitoisuuden taso, budjetti ja haluttu lopputulos. Konsultointi radonasiantuntijan kanssa auttaa löytämään sopivimman ratkaisun.

Pitoisuuden suuruus vaikuttaa korjauksen kiireellisyyden ja tavoitteen arviointiin, mutta se ei yksin valitse menetelmää. Myös pienempi pitoisuus voi olla perusteltua alentaa, koska radoniin liittyvä riski ei ala vasta viitearvosta. Jos viitearvo ylittyy, pelkkä tiivistys tai ilmanvaihdon säätö voi osoittautua riittämättömäksi. Maanvarainen laatta, ryömintätila, kellari ja jo asennettu radonputkisto vaativat eri lähtöselvitykset.

Miten vertailet kahta tarjousta?

Pyydä molemmilta tarjoajilta kirjallinen kuvaus siitä, mikä on havaittu tai oletettu radonin kulkureitti. Kysy, mitä rakenteita avataan, mihin mahdollinen imupiste sijoitetaan, mihin poistoilma johdetaan ja miten jäljelle jäävät vuotoreitit käsitellään. Radonkaivossa maaperän soveltuvuus on osoitettava; ryömintätilassa taas tuuletuksen ja kosteuden yhteys on selvitettävä. Tarjoukset eivät ole vertailukelpoisia, jos toinen sisältää näitä tutkimuksia ja toinen vain laitteen asennuksen.

Erota hankintahinta käyttökuluista. Puhallin käyttää sähköä ja saattaa myöhemmin tarvita huoltoa tai vaihtoa. Ilmanvaihdon tehostaminen voi muuttaa lämmitysenergian tarvetta. Pyydä tarjottavien laitteiden tekniset tiedot, huolto-ohje ja kuvaus siitä, miten vikatilanne havaitaan. Älä käytä vanhaa yleistä euromäärää tämänhetkisen työn budjettina; todellinen hinta selviää kohteeseen laadituista tarjouksista.

Sovi myös, kuka tilaa korjauksen jälkeisen mittauksen ja miten edetään, jos tulos ei ole riittävä. Mittaus kannattaa tehdä samoissa asuinkäytössä olevissa tiloissa kuin lähtömittaus, jotta tuloksia voidaan verrata. Asunnon virallinen radonmittaus tehdään asetuksen mukaan yhtäjaksoisesti vähintään kahden kuukauden ajan syyskuun alun ja toukokuun lopun välillä. Lyhytaikainen mittari voi auttaa työn aikana, mutta ei korvaa tätä vertailua.

Yhteenveto

Radonin torjuntamenetelmä valitaan rakennuksen ja radonin kulkureitin mukaan. Maanvaraisen laatan yhteydessä radonimuri tai olemassa olevan radonputkiston aktivointi voi olla luonteva vaihtoehto; radonkaivo vaatii hyvin ilmaa läpäisevän maa-aineksen. Tiivistys ja ilmanvaihdon korjaus voivat täydentää muuta ratkaisua. Pyydä kohteeseen perustuva tarjous ja tarkista lopputulos asunnon uudella radonmittauksella.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä radonin torjuntamenetelmä on tehokkain? Yhtä menetelmää ei voi nimetä tehokkaimmaksi kaikkiin taloihin. Radonimuri on keskeinen vaihtoehto maanvaraisen laatan yhteydessä; radonkaivoa harkitaan karkealla sora- ja hiekkamaalla. Korjauksen vaikutus todetaan oman asunnon mittauksella.

Riittääkö pelkkä tiivistys radonin torjuntaan? Pelkkä tiivistys harvoin riittää, mikäli radonpitoisuus on merkittävästi kohonnut. Tiivistys toimii yleensä täydentävänä menetelmänä yhdistettynä radonimuriin tai muuhun aktiiviseen poistomenetelmään.

Kuinka paljon radonin torjunta maksaa? Hintaan vaikuttavat tutkimukset, rakenteet, putkireitti, kaivu, sähköt, tiivistykset ja käyttöönottotyö. Pyydä eritelty tarjous omasta kohteesta ja vertaa myös laitteen käyttöä ja huoltoa. Yleinen hintahaarukka ei kerro luotettavasti juuri sinun rakennuksesi kustannusta.

Lähteet

• Säteilyturvakeskus STUK: Asuntojen radonkorjaaminen, STUK-A252 (2012), erityisesti luvut 4–8 ja 14.
• Säteilyturvakeskus STUK: STUKin radonhankkeiden tuloksia 2020–2025, STUK-A270 (joulukuu 2025), luku 7.
• Säteilyturvakeskus STUK: Radon uudisrakentamisessa.
• Säteilyturvakeskus STUK: Radonin mittaaminen.
• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ionisoivasta säteilystä 1044/2018, 20–21 §.