Radonmittaus kotona – näin mittaat itse

Radon on hajuton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, joka voi kertyä rakennusten sisäilmaan maaperästä. Kodin radonpitoisuuden mittaaminen on ainoa tapa selvittää, ylittääkö pitoisuus viitearvon. Tässä artikkelissa käymme läpi, miten radonmittaus toteutetaan kotiolosuhteissa ja mitä mittaustulokset kertovat.

Miksi radonmittaus on tärkeää?

Radon on Suomessa merkittävä sisäilman laatuun vaikuttava tekijä. Säteilyturvakeskuksen (STUK) mukaan radonaltistuksen arvioidaan aiheuttavan Suomessa vuosittain 150–270 keuhkosyöpää. Koska radon on aistinvaraisesti havaitsematon, mittaaminen on ainoa keino selvittää sisäilman radonpitoisuus.

Suomessa radonpitoisuudet vaihtelevat merkittävästi eri alueilla ja jopa saman alueen eri rakennuksissa. Maaperän laatu, rakennuksen perustamistapa ja rakenteiden tiiveys vaikuttavat siihen, kuinka paljon radonia pääsee sisäilmaan. Naapuritalon matala radonpitoisuus ei siis kerro, että omassa kodissa tilanne olisi samanlainen.

STUK suosittelee radonmittausta kaikissa pientaloissa, rivitaloasunnoissa ja kerrostalojen alimman kerroksen asunnoissa. Mittaus on erityisen suositeltavaa seuraavissa tilanteissa:

• Asunnossa ei ole aiemmin tehty radonmittausta
• Rakennus sijaitsee tunnetulla radonin riskialueella
• Rakennuksessa on tehty merkittäviä muutoksia alapohjaan tai ilmanvaihtoon
• Edellisestä mittauksesta on kulunut useita vuosia
• Asunnon käyttötarkoitus on muuttunut (esimerkiksi kellari otettu asuinkäyttöön)

Radonmittauksen periaatteet

Radonmittauksen tavoitteena on selvittää asunnon keskimääräinen radonpitoisuus pidemmällä aikavälillä. Lyhytaikaiset mittaukset voivat antaa viitteitä pitoisuudesta, mutta STUK:n ohjeiden mukaan viitearvoon verrattava mittaus kestää vähintään kaksi kuukautta, mieluiten kolme.

Mittausajankohta

STUK:n ohjeiden mukaan radonmittaus tehdään syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Tänä aikana sisä- ja ulkoilman lämpötilaero on suurempi, mikä lisää radonin kulkeutumista sisätiloihin.

Vuosikeskiarvo lasketaan kertomalla mittauskaudella saatu tulos luvulla 0,9. Kesällä tehdyt mittaukset antavat tyypillisesti vuosikeskiarvoa alhaisempia tuloksia, eikä niitä voi suoraan verrata viitearvoon.

Mittauspaikkojen valinta

Radonmittari sijoitetaan tyypillisesti asunnon alimpiin asuintiloihin, joissa oleskellaan säännöllisesti. Kerrostaloissa mittaus tehdään yleensä asuinhuoneistossa, kun taas omakotitaloissa mittauspisteitä voi olla useampia eri kerroksissa.

Mittarin sijoittelussa huomioitavia seikkoja:

• Mittari asetetaan esimerkiksi hyllylle tai pöydälle, ei lattialle
• Mittaria ei sijoiteta suoraan ikkunan, oven tai ilmanvaihtoaukon läheisyyteen
• Mittauspaikka valitaan tilasta, jossa oleskellaan päivittäin
• Mittaria ei sijoiteta kylpyhuoneeseen tai muuhun kosteaan tilaan
• Mittari on samassa paikassa koko mittausjakson ajan

Mittausmenetelmät ja mittarityypit

Radonmittaukseen on käytettävissä erilaisia menetelmiä, jotka soveltuvat eri tarkoituksiin. Kotikäytössä yleisimpiä ovat passiiviset radonmittarit ja sähköiset radonmittarit.

Passiiviset radonmittarit

Passiiviset radonmittarit, eli niin sanotut radonpurkit, ovat edullisin ja yksinkertaisin tapa mitata radonpitoisuutta. Ne perustuvat alfajälkidetektoriin, joka rekisteröi radonin ja sen hajoamistuotteiden lähettämät alfahiukkaset.

Passiivisen mittarin käyttö etenee seuraavasti:

1. Mittari tilataan luotettavalta radonmittauspalvelulta, esimerkiksi STUK:lta
2. Mittari avataan ja sijoitetaan mittauspaikkaan
3. Mittari on paikallaan vähintään kaksi kuukautta, mieluiten kolme
4. Mittari suljetaan ja lähetetään laboratorioon analysoitavaksi
5. Laboratorio analysoi mittarin ja toimittaa tulokset

Passiiviset mittarit ovat helppokäyttöisiä eivätkä vaadi sähköä tai huoltoa mittausjakson aikana. Niiden haittapuolena on, että tulos saadaan vasta mittausjakson päätyttyä laboratorioanalyysin jälkeen.

Sähköiset radonmittarit

Sähköiset radonmittarit näyttävät radonpitoisuuden reaaliaikaisesti tai lyhyin mittausvälein. Ne soveltuvat erityisesti tilanteisiin, joissa halutaan seurata pitoisuuden vaihtelua tai saada nopeasti alustava tieto radontilanteesta.

Sähköisen mittarin etuja ovat:

• Tulokset nähtävissä mittauksen aikana
• Mahdollisuus seurata pitoisuuden vaihtelua vuorokaudenajan mukaan
• Mittaria voi käyttää useissa eri tiloissa peräkkäin
• Sopii radonkorjausten vaikutusten arviointiin

Sähköiset mittarit ovat kalliimpia kuin passiiviset mittarit, mutta pitkällä aikavälillä investointi voi olla kannattava, mikäli mittaustarve on toistuva. On huomioitava, että sähköisten mittareiden tarkkuus vaihtelee laitekohtaisesti, ja luotettavimmat tulokset saadaan kalibroitujen ammattilaislaitteiden avulla.

Lyhytaikainen vs. pitkäaikainen mittaus

Radonpitoisuus vaihtelee vuorokaudenajan, sääolosuhteiden ja vuodenajan mukaan. Lyhytaikainen mittaus (muutama päivä tai viikko) antaa kuvan senhetkisestä tilanteesta, mutta ei välttämättä vastaa pitkän aikavälin keskiarvoa.

Kun tulosta verrataan viitearvoon, esimerkiksi asuntokaupan yhteydessä tai työpaikan radonmittauksessa, käytetään vähintään kahden kuukauden mittausjaksoa syys–toukokuussa. Tämä antaa luotettavamman kuvan todellisesta altistumisesta.

Mittauksen käytännön toteutus

Onnistunut radonmittaus edellyttää huolellista suunnittelua ja ohjeiden noudattamista. Seuraavassa käydään läpi mittauksen vaiheet käytännössä.

Valmistelut ennen mittausta

Ennen mittauksen aloittamista on hyvä varmistaa, että mittausolosuhteet vastaavat normaalia asumistilannetta. Mittausjakson aikana asunnossa tulisi asua normaalisti ja ilmanvaihdon toimia tavanomaiseen tapaan.

Mikäli asunnossa on tehty merkittäviä muutoksia ilmanvaihtoon, alapohjan tiivistyksiin tai muihin radonin kulkeutumiseen vaikuttaviin rakenteisiin, uusi mittaus on suositeltavaa tehdä vasta kun muutoksista on kulunut riittävästi aikaa ja olosuhteet ovat vakiintuneet.

Mittarin sijoittaminen

Mittarin sijoittaminen oikein on olennaista luotettavan tuloksen saamiseksi. Mittari asetetaan pystyasentoon vakaalle alustalle, kuten hyllylle tai pöydälle. Mittarin ympärille jätetään tilaa ilman vapaalle kierrolle.

Mittaria ei tule sijoittaa:

• Suoraan lämmönlähteen yläpuolelle
• Ikkunalaudalle tai vetoiseen paikkaan
• Suljettuun kaappiin tai laatikkoon
• Paikkaan, jossa se altistuu suoralle auringonvalolle
• Kosteisiin tiloihin, kuten kylpyhuoneeseen

Mittausjakson aikana

Mittausjakson aikana asunnossa eletään normaalisti. Ikkunoita ja ovia voi avata ja sulkea tavanomaiseen tapaan, eikä ilmanvaihtoa tarvitse muuttaa mittauksen vuoksi. Mittarin siirtämistä mittausjakson aikana tulisi välttää.

Mikäli mittaria joudutaan siirtämään esimerkiksi siivouksen yhteydessä, se palautetaan mahdollisimman pian samalle paikalle. Merkittävistä poikkeamista normaaliolosuhteista, kuten pitkistä poissaolojaksoista tai laajamittaisista remonteista, on hyvä tehdä muistiinpanoja tulosten tulkintaa varten.

Mittaustulosten tulkinta

Radonmittauksen tulos ilmoitetaan becquereleinä kuutiometrissä ilmaa (Bq/m³). Tämä yksikkö kuvaa radonatomien hajoamisten määrää ilmatilavuutta kohden.

Viitearvot Suomessa

Suomessa radonpitoisuuden viitearvo on 300 Bq/m³ olemassa olevissa asunnoissa. Uusissa asunnoissa suunnitteluarvona käytetään 200 Bq/m³. Asuntojen viitearvo perustuu säteilylakiin (859/2018) ja sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen ionisoivasta säteilystä (1044/2018), ja uudisrakentamisen arvo ympäristöministeriön asetuksiin.

Radonpitoisuuden tulkinta:

• Alle 100 Bq/m³: matala pitoisuus, välittömiä toimenpiteitä ei yleensä tarvita
• 100–300 Bq/m³: alle viitearvon, mutta pitoisuuden alentamista kannattaa harkita, jos se onnistuu kohtuullisin kustannuksin
• Yli 300 Bq/m³: ylittää viitearvon, radonkorjaus on suositeltavaa
• Yli 1 000 Bq/m³: erittäin korkea pitoisuus, korjaus on kiireellinen

On huomioitava, että viitearvot eivät ole ehdottomia turvallisuusrajoja. STUK:n mukaan keuhkosyöpäriski kasvaa noin 16 prosenttia jokaista 100 Bq/m³ kohden, joten myös viitearvon alittavat pitoisuudet aiheuttavat jonkinasteista säteilyaltistusta, joskin riski pienenee pitoisuuden laskiessa.

Tulosten luotettavuus

Mittaustuloksen luotettavuuteen vaikuttavat useat tekijät. Mittausjakson pituus, mittausajankohta ja mittausolosuhteet kaikki vaikuttavat tulokseen.

Vähintään kahden kuukauden mittausjakso syys–toukokuussa antaa yleensä hyvän arvion vuosikeskiarvosta. Lyhyemmät mittausjaksot tai kesäaikaan tehdyt mittaukset vaativat tulosten tulkinnassa varovaisuutta.

Mittaustulosten tulkinnassa on hyvä huomioida myös mittauksen epävarmuus. Laboratorioanalyysien yhteydessä ilmoitetaan tyypillisesti mittausepävarmuus, joka kuvaa tulosten hajontaa.

Toimenpiteet mittaustulosten perusteella

Mittaustulosten perusteella voidaan arvioida, onko radonkorjauksille tarvetta. Korjaustoimenpiteiden laajuus riippuu pitoisuuden tasosta ja rakennuksen ominaisuuksista.

Matala pitoisuus

Mikäli radonpitoisuus jää alle 100 Bq/m³, tilanne on tyypillisesti hyvä eikä välittömiä toimenpiteitä tarvita. Mittaus on kuitenkin hyvä uusia, jos rakennuksessa tehdään merkittäviä muutoksia alapohjaan tai ilmanvaihtoon.

Kohonnut pitoisuus

Pitoisuuden ollessa 100–300 Bq/m³ radonkorjaus on usein suositeltavaa, vaikkei viitearvoa ylitetäkään. Korjaustoimenpiteet voivat olla suhteellisen kevyitä, kuten ilmanvaihdon säätäminen tai alapohjan tiivistäminen.

Korkea pitoisuus

Viitearvon ylittävissä tapauksissa radonkorjaus on suositeltavaa. Korjaustoimenpiteiden valinta riippuu pitoisuuden tasosta ja rakennuksen rakenteista. Tavallisia korjausmenetelmiä ovat:

• Radonimuri (STUK:n mukaan tyypillisesti 60–90 % alenema)
• Radonkaivo läpäisevällä sora- tai hiekkamaalla (70–95 %)
• Olemassa olevan radonputkiston aktivointi puhaltimella (70–90 %)
• Alapohjan tiivistäminen ja ilmanvaihdon säätö, yleensä täydentävinä keinoina

Korjausten jälkeen tehdään uusi, vähintään kahden kuukauden mittaus, jolla todetaan toimenpiteiden teho.

Radonmittauksen kustannukset

Radonmittauksen kustannukset vaihtelevat mittausmenetelmän mukaan. Passiivinen radonmittari laboratorioanalyyseineen maksaa tyypillisesti noin 40–60 euroa purkilta. Asunnossa käytetään yleensä kahta purkkia, pienessä asunnossa yksi voi riittää. Kahden mittarin paketti, joka mahdollistaa mittauksen useammassa tilassa samanaikaisesti, on usein kustannustehokas vaihtoehto.

Sähköisen radonmittarin hankintahinta on korkeampi, tyypillisesti useita satoja euroja laadukkaissa laitteissa. Pitkällä aikavälillä laite voi kuitenkin maksaa itsensä takaisin, mikäli mittaustarve on toistuva.

Radonkorjausten kustannukset vaihtelevat merkittävästi korjausmenetelmän ja rakennuksen ominaisuuksien mukaan. Yksinkertaiset tiivistyskorjaukset voivat olla edullisia, kun taas STUK:n mukaan ammattilaisen asentama radonimuri maksaa tyypillisesti 3 000–5 000 euroa ja radonkaivo 4 000–6 000 euroa.

Radonmittaus eri rakennustyypeissä

Radonmittauksen toteutus vaihtelee jonkin verran rakennustyypin mukaan. Omakotitaloissa, kerrostaloissa ja rivitaloissa on omat erityispiirteensä.

Omakotitalot

Omakotitaloissa radonmittaus tehdään tyypillisesti rakennuksen alimmissa asuintiloissa. Mikäli talossa on kellari, jossa oleskellaan säännöllisesti, mittaus on suositeltavaa tehdä myös siellä.

Useamman mittauspisteen käyttö antaa kattavamman kuvan talon radontilanteesta. Eri huoneissa pitoisuudet voivat vaihdella riippuen alapohjan rakenteista ja ilmanvaihdon toiminnasta.

Kerrostalot

Kerrostaloissa radonpitoisuus on tyypillisesti korkeimmillaan alimmissa kerroksissa. Ylemmissä kerroksissa pitoisuudet ovat usein matalampia, koska etäisyys maanpintaan on suurempi.

Kerrostaloasunnossa mittaus tehdään yleensä olohuoneessa tai makuuhuoneessa. Taloyhtiön kannattaa harkita radonkartoitusta, jossa mitataan useampia asuntoja eri kerroksista.

Rivitalot

Rivitaloissa radonmittaus toteutetaan vastaavasti kuin omakotitaloissa. Jokainen asunto mitataan erikseen, sillä pitoisuudet voivat vaihdella vierekkäisissäkin asunnoissa.

Radonmittaus ja asuntokauppa

Radonmittaustulos on hyödyllinen tieto asuntokaupassa. Ostajan on hyvä tietää asunnon radonpitoisuus ennen kauppaa, sillä korkea pitoisuus voi vaikuttaa asunnon arvoon ja aiheuttaa korjauskustannuksia.

Myyjän kannattaa teettää radonmittaus ennen asunnon myyntiin laittamista, mikäli mittausta ei ole aiemmin tehty tai edellisestä mittauksesta on kulunut pitkä aika. Tuore mittaustulos lisää läpinäkyvyyttä ja voi helpottaa kaupankäyntiä.

Mikäli radonpitoisuus ylittää viitearvon, asiasta on hyvä keskustella avoimesti kaupan osapuolten kesken. Radonkorjauksen kustannukset voivat vaikuttaa kauppahintaan tai korjaus voidaan sopia tehtäväksi ennen kauppaa.

Yhteenveto

Radonmittaus on ainoa tapa selvittää kodin radonpitoisuus. STUK:n ohjeiden mukaan mittaus tehdään radonpurkeilla syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana vähintään kahden kuukauden, mieluiten kolmen kuukauden, ajan, ja vuosikeskiarvo saadaan kertomalla tulos luvulla 0,9. Tulosta verrataan asuntojen viitearvoon 300 Bq/m³, ja uusissa taloissa suunnitteluarvoon 200 Bq/m³. Viitearvon ylittyessä radonkorjaus on suositeltavaa, ja sen teho todetaan uudella mittauksella.

Usein kysytyt kysymykset

Kuinka kauan radonmittauksen tuloksia joutuu odottamaan? Passiivisen radonmittarin laboratorioanalyysi kestää tyypillisesti muutamasta päivästä pariin viikkoon mittarin palauttamisen jälkeen. Itse mittausjakso on vähintään kaksi kuukautta. Sähköisellä mittarilla tulokset näkyvät reaaliaikaisesti.

Voiko radonmittauksen tehdä itse vai tarvitaanko ammattilainen? Radonmittauksen voi tehdä itse tilaamalla mittarit luotettavalta radonmittauspalvelulta ja noudattamalla käyttöohjeita. Mittaus ei vaadi erityisosaamista. Mikäli tulos ylittää viitearvon ja radonkorjaus tulee ajankohtaiseksi, ammattilaisen konsultaatio on usein suositeltavaa.

Miten usein radonmittaus kannattaa uusia? Uusintamittaus on hyvä tehdä muutaman vuoden välein ja erityisesti silloin, kun rakennuksessa tehdään merkittäviä muutoksia alapohjaan, ilmanvaihtoon tai muihin radonin kulkeutumiseen vaikuttaviin rakenteisiin.

Lue myös

• Radonin raja-arvot Suomessa
• Radonin terveysriskit ja altistuminen
• Radonin riskialueet Suomessa
• Radonmittauksen oikea ajankohta ja kesto
• Radonmittauslaitteet

Lähteet

• STUK – Radon
• STUK – Asuntojen radonia koskevat viitearvot ja määräykset
• STUK – Radon aiheuttaa keuhkosyöpää
• STUK – Radonkorjaukset
• Finlex – STM:n asetus ionisoivasta säteilystä 1044/2018