Radonmittaus kotona – näin mittaat itse

Radonmittaus kotona tehdään tavallisesti radonmittauspurkilla, jonka voit sijoittaa itse asuinhuoneeseen ja palauttaa mittausajan jälkeen analysoitavaksi. Kodin radonpitoisuutta ei voi havaita aistein. Viitearvoon verrattavan tuloksen saamiseksi mittauksen on kestettävä yhtäjaksoisesti vähintään kaksi kuukautta syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Tässä oppaassa käymme läpi purkin tilaamisen, sijoittamisen, tuloksen tulkinnan ja jatkotoimet.

Miksi radonmittaus on tärkeää?

Radon on hajuton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu. Pitkäaikainen altistuminen korkealle pitoisuudelle lisää keuhkosyövän riskiä, mutta yksittäisestä asunnosta riskiä ei voi päätellä ilman mittausta. Säteilyturvakeskuksen (STUK) mukaan mittaaminen on ainoa tapa selvittää sisäilman radonpitoisuus. Tulos auttaa myös erottamaan huolen todellisesta korjaustarpeesta.

Suomessa radonpitoisuudet vaihtelevat eri alueilla ja myös saman alueen rakennusten välillä. Maaperä, perustamistapa, rakenteiden vuotokohdat ja ilmanvaihto vaikuttavat siihen, kuinka paljon radonia pääsee sisäilmaan. Naapuritalon matala radonpitoisuus ei siis kerro oman kodin tulosta. STUKin alueelliset radontiedot auttavat arvioimaan, missä mittaaminen on erityisen ajankohtaista, mutta niiden perusteella ei voi vapauttaa yksittäistä asuntoa mittaustarpeesta. Tutustu myös radonin riskialueita käsittelevään oppaaseen, jos haluat ymmärtää alueellisen tiedon rajoitukset.

STUK ohjeistaa mittaamaan rivitaloyhtiöissä ja kerrostalojen ensimmäisen kerroksen asunnoissa sekä alimpien kerrosten tiloissa, joissa oleskellaan paljon. Pientalossa mittaus on perusteltu varsinkin, jos aiempaa luotettavaa tulosta ei ole. Uusi mittaus on aiheellinen myös silloin, kun aiemman tuloksen olosuhteet eivät enää vastaa nykyistä käyttöä. Tyypillisiä tilanteita ovat:

• Asunnossa ei ole aiemmin tehty radonmittausta
• Rakennus sijaitsee tunnetulla radonin riskialueella
• Rakennuksessa on tehty merkittäviä muutoksia alapohjaan tai ilmanvaihtoon
• Edellisestä mittauksesta on kulunut noin kymmenen vuotta
• Asunnon käyttötarkoitus on muuttunut (esimerkiksi kellari otettu asuinkäyttöön)

Radonmittauksen periaatteet

Radonmittauksen tavoitteena on selvittää asunnon keskimääräinen radonpitoisuus pidemmällä aikavälillä. Lyhytaikaiset mittaukset voivat antaa viitteitä pitoisuudesta, mutta STUKin ohjeiden mukaan viitearvoon verrattava mittaus kestää vähintään kaksi kuukautta, mieluiten kolme. Mittauskausi ei tarkoita, että jokaisessa asunnossa pitäisi aloittaa samana päivänä. Oleellista on, että koko yhtäjaksoinen mittausjakso sijoittuu sallitulle ajalle. Mittausajan valinnasta on erillinen opas, jos aikataulu on päätöksesi kannalta keskeinen.

Mittausajankohta

STUKin ohjeiden mukaan asunnon radonmittaus tehdään syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Päivämäärät ovat 1.9.–31.5. Mittauksen koko yhtäjaksoisen jakson tulee mahtua tälle välille. Valitse aloitusajankohta niin, että vähintään kaksi kuukautta, mielellään kolme, ehtii täyttyä ennen toukokuun loppua.

STUKin pitkäaikaismittauksessa vuosikeskiarvo arvioidaan kertomalla mittauskaudella saatu tulos luvulla 0,9. Kesällä tehty lyhyt mittaus ei korvaa asetuksen mukaista mittausta, eikä sille käytetä samaa kerrointa. STUK sallii poikkeuksen esimerkiksi kesäkäytössä olevalle asunnolle: jos siellä oleskellaan pääsääntöisesti mittauskauden ulkopuolella, mittaus voidaan tehdä todellisena oleskeluaikana.

Mittauspaikkojen valinta

Radonpurkit sijoitetaan alimpien kerrosten niihin huoneisiin, joissa oleskellaan eniten. Tavallisessa asunnossa STUK neuvoo käyttämään kahta purkkia, esimerkiksi olohuoneessa ja makuuhuoneessa; kahdessa kerroksessa kannattaa mitata molemmat kerrokset. Pienessä alle 100 neliömetrin yksikerroksisessa asunnossa yksi purkki voi riittää, jos perustukset ja ilmanvaihto ovat kaikissa asuinhuoneissa samanlaiset. Muussa tapauksessa kysy mittauspalvelulta sopivasta määrästä.

Mittarin sijoittelussa huomioitavia seikkoja:

• Mittari asetetaan mittauspalvelun ohjeen mukaan noin metrin korkeuteen, esimerkiksi hyllylle
• Mittaria ei sijoiteta suoraan ikkunan, oven tai ilmanvaihtoaukon läheisyyteen
• Mittauspaikka valitaan tilasta, jossa oleskellaan päivittäin
• Mittaria ei sijoiteta kylpyhuoneeseen tai muuhun kosteaan tilaan
• Mittari on samassa paikassa koko mittausjakson ajan

Mittausmenetelmät ja mittarityypit

Radonmittaukseen on käytettävissä erilaisia menetelmiä, jotka soveltuvat eri tarkoituksiin. Kotikäytössä yleisimpiä ovat passiiviset radonmittarit ja sähköiset radonmittarit.

Passiiviset radonmittarit

Radonpurkki on tavallinen tapa selvittää asunnon pitkäaikainen radonpitoisuus. Se on integroiva mittari: analyysin tulos kuvaa koko mittausajan keskiarvoa eikä päivän vaihtelua. Menetelmän etu on palveluntarjoajan antama mittausraportti. Valitse STUKin hyväksymää mittausmenetelmää käyttävä palvelu; STUK tarjoaa myös omaa mittauspalveluaan.

Passiivisen mittarin käyttö etenee seuraavasti:

1. Tilaa purkki tai purkit STUKilta tai sen hyväksymää menetelmää käyttävältä toimijalta
2. Sijoita purkit mukana tulevan ohjeen mukaisesti ja merkitse aloituspäivä
3. Mittari on paikallaan vähintään kaksi kuukautta, mieluiten kolme
4. Kirjaa lopetuspäivä ja palauta purkit palvelun ohjeen mukaan analysoitavaksi
5. Laboratorio analysoi mittarin ja toimittaa tulokset

Passiiviset mittarit ovat helppokäyttöisiä eivätkä vaadi sähköä mittausjakson aikana. Tulos saadaan vasta mittausjakson päätyttyä laboratorioanalyysin jälkeen. Tämä ei ole puute silloin, kun tarkoituksena on arvioida pitkäaikaista altistusta: yksittäisen päivän lukema voisi johtaa harhaan, jos asunnon pitoisuus vaihtelee olosuhteiden mukana. Mittauspurkkia ei myöskään tarvitse siirtää huoneesta toiseen havaintojen saamiseksi. Jos haluat vertailla huoneita, tilaa tarvittavat purkit etukäteen ja mittaa huoneet saman jakson aikana.

Sähköiset radonmittarit

Sähköiset radonmittarit voivat näyttää pitoisuuden kehittymistä mittauksen aikana. Niistä voi olla apua esimerkiksi korjauksen vaikutusten alustavassa seurannassa. Kuluttajamittarilla tehtyä asunnon pitkäaikaista mittausta koskevat kuitenkin samat ajoitus- ja kestovaatimukset kuin purkkimittausta. STUK huomauttaa, että kuluttajamittareiden laadussa on suuria eroja eikä niiden laatua valvota Suomessa säteilylain nojalla.

Sähköisen mittarin etuja ovat:

• Tulokset nähtävissä mittauksen aikana
• Mahdollisuus seurata pitoisuuden vaihtelua vuorokaudenajan mukaan
• Mittaria voi käyttää useissa eri tiloissa peräkkäin
• Sopii radonkorjausten vaikutusten arviointiin

Sähköinen mittari ei automaattisesti tuota myöhemmin todennettavaa mittausraporttia. Jos mittaustulos on tarkoitus esittää esimerkiksi asuntokaupassa, hyväksytyllä purkkimenetelmällä saatu raportti on käytännöllinen. Yksittäistä näyttölukemaa ei pidä tulkita asunnon vuosikeskiarvoksi.

Lyhytaikainen vs. pitkäaikainen mittaus

Radonpitoisuus vaihtelee vuorokaudenajan, sääolosuhteiden ja vuodenajan mukaan. Lyhytaikainen mittaus (muutama päivä tai viikko) antaa kuvan senhetkisestä tilanteesta, mutta ei välttämättä vastaa pitkän aikavälin keskiarvoa.

Kun asunnon tulosta verrataan viitearvoon, käytetään vähintään kahden kuukauden yhtäjaksoista mittausta mittauskaudella. Työpaikoilla on omat mittaus- ja altistumissääntönsä, joten kodin mittausohjetta ei sovelleta sellaisenaan niihin. Lyhyt sähköinen mittaus voi auttaa hahmottamaan vaihtelua, mutta se ei yksin ratkaise, ylittyykö asunnon vuosikeskiarvolle asetettu viitearvo.

Mittauksen käytännön toteutus

Onnistunut radonmittaus edellyttää huolellista suunnittelua ja ohjeiden noudattamista. Seuraavassa käydään läpi mittauksen vaiheet käytännössä.

Valmistelut ennen mittausta

Ennen mittauksen aloittamista on hyvä varmistaa, että mittausolosuhteet vastaavat normaalia asumistilannetta. Mittausjakson aikana asunnossa tulisi asua normaalisti ja ilmanvaihdon toimia tavanomaiseen tapaan.

Mikäli asunnossa on tehty merkittäviä muutoksia ilmanvaihtoon, alapohjan tiivistyksiin tai muihin radonin kulkeutumiseen vaikuttaviin rakenteisiin, uusi mittaus on suositeltavaa tehdä vasta kun muutoksista on kulunut riittävästi aikaa ja olosuhteet ovat vakiintuneet.

Mittarin sijoittaminen

Mittarin sijoittaminen oikein on olennaista luotettavan tuloksen saamiseksi. Aseta purkki toimittajan ohjeen mukaan vakaalle alustalle noin metrin korkeuteen ja jätä sen ympärille tilaa ilman kierrolle. Älä avaa tai sulje purkkia omin päin, ellei toimittajan ohje niin neuvo; eri tuotteiden käsittely voi poiketa toisistaan.

Mittaria ei tule sijoittaa:

• Suoraan lämmönlähteen yläpuolelle
• Ikkunalaudalle tai vetoiseen paikkaan
• Suljettuun kaappiin tai laatikkoon
• Paikkaan, jossa se altistuu suoralle auringonvalolle
• Kosteisiin tiloihin, kuten kylpyhuoneeseen

Mittausjakson aikana

Mittausjakson aikana asunnossa eletään normaalisti. Ikkunoita ja ovia voi avata ja sulkea tavanomaiseen tapaan, eikä ilmanvaihtoa tarvitse muuttaa mittauksen vuoksi. Mittarin siirtämistä mittausjakson aikana tulisi välttää.

Jos purkki siirtyy vahingossa, palauta se paikalleen ja kirjaa tapahtuma. Jos se putoaa, rikkoutuu tai mittaus keskeytyy, kysy toimittajalta, onko mittaus vielä käyttökelpoinen. Ilmoita myös mittausjakson aikana tehdystä ilmanvaihdon tai rakenteiden muutoksesta. Näin tulosta ei tulkita ikään kuin asunnon käyttö olisi pysynyt muuttumattomana.

Mittaustulosten tulkinta

Radonmittauksen tulos ilmoitetaan becquereleinä kuutiometrissä ilmaa (Bq/m³). Tämä yksikkö kuvaa radonatomien hajoamisten määrää ilmatilavuutta kohden.

Viitearvot Suomessa

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 1044/2018 mukaan asuntojen sisäilman radonpitoisuuden viitearvo on 300 Bq/m³ vuosikeskiarvona. Uuden rakennuksen suunnittelua ja toteutusta koskeva viitearvo on 200 Bq/m³. Nämä ovat eri tarkoituksiin asetettuja arvoja: uuden rakennuksen suunnitteluarvoa ei pidä esittää kaikkien jo valmistuneiden asuntojen mittaustuloksen rajana. Mittausraportista tarkistetaan, esittääkö se mittausajan keskiarvon, vuosikeskiarvion vai molemmat.

Tulkinnan ydin on yksinkertainen: vertaa luotettavasti määritettyä vuosikeskiarvoa asunnon 300 Bq/m³:n viitearvoon. Jos arvo ylittyy, selvitä korjausvaihtoehdot. STUK neuvoo suunnittelemaan korjauksen rauhassa ja tekemään sen vuoden sisällä viitearvon ylittäneestä mittauksesta. Jos mittaustulos on poikkeuksellisen suuri, yli 1 500 Bq/m³, STUK suosittelee korjausta viimeistään mittausta seuraavana kesänä. Nämä ovat viranomaisen toimintaohjeita, eivät samanlaisia lakisääteisiä määräaikoja kaikille omistajille.

Viitearvo ei tarkoita, että sen alittava altistus olisi riskitön tai että sen ylittäminen aiheuttaisi heti oireita. Kyse on pitkän ajan riskistä. Radonpitoisuuden pienentäminen vähentää altistumista, mutta tuloksesta ei voi laskea yksittäisen asukkaan sairastumistodennäköisyyttä. Jos sinulla on omaan terveyteen liittyvä huoli, kysy terveydenhuollosta; mittauspalvelu arvioi pitoisuutta, ei terveydentilaa.

Tulosten luotettavuus

Mittaustuloksen luotettavuuteen vaikuttavat mittausjakson pituus, ajankohta ja olosuhteet. Siksi raporttia ei kannata lukea pelkkänä yhtenä numerona. Tarkista, että purkit olivat oikeissa huoneissa ja että asunnon käyttö sekä ilmanvaihto vastasivat tavallista arkea. Jos mittauksen aikana tehtiin remontti tai ilmanvaihto oli pitkään poissa normaalista käytöstä, kerro tämä mittauspalvelulle. Se voi arvioida, kuinka hyvin tulos kuvaa asunnon nykyistä tilannetta. Uutta mittausta ei pidä korvata arvioimalla poikkeaman vaikutusta itse.

Vähintään kahden kuukauden mittausjakso syys–toukokuussa antaa yleensä hyvän arvion vuosikeskiarvosta. Lyhyemmät mittausjaksot tai kesäaikaan tehdyt mittaukset vaativat tulosten tulkinnassa varovaisuutta.

Mittaustulosten tulkinnassa on hyvä huomioida myös mittausepävarmuus, jos se on ilmoitettu raportissa. Lähellä viitearvoa oleva tulos ei ole peruste tekaista tarkempaa lukua pyöristämällä tai käyttämällä eri huoneista vain pienintä arvoa. Kysy mittauspalvelulta, millä tavalla raportin vuosikeskiarvio on laskettu ja miten mittausepävarmuus vaikuttaa johtopäätökseen. Jos päätös koskee korjausta tai asuntokauppaa, kirjallinen ja jälkikäteen tarkistettavissa oleva raportti helpottaa keskustelua osapuolten kesken.

Toimenpiteet mittaustulosten perusteella

Mittaustulosten perusteella voidaan arvioida, onko radonkorjauksille tarvetta. Korjaustoimenpiteiden laajuus riippuu pitoisuuden tasosta ja rakennuksen ominaisuuksista.

Viitearvon alittava pitoisuus

Jos vuosikeskiarvio alittaa viitearvon, säilytä mittausraportti asunnon muiden asiakirjojen mukana. STUKin nykyinen yleisohje suosittelee sisäilman radonpitoisuuden mittaamista vähintään kymmenen vuoden välein. Korjauksen jälkeen tehdään lisäksi erillinen jälkimittaus vaikutuksen varmistamiseksi. Uusi mittaus on perusteltu aiemminkin, jos alapohjaa, ilmanvaihtoa tai tilojen käyttötapaa muutetaan olennaisesti.

Lähellä viitearvoa oleva tulos

Jos vuosikeskiarvio on lähellä viitearvoa, tarkista mittausraportin ajankohta ja olosuhteet. Varmista, että ilmanvaihto toimii suunnitellusti; tämä on STUKin ensimmäinen tarkistettava asia ennen radonkorjausta. Mahdollisesta parannuksesta kannattaa keskustella rakennuksen tuntevan asiantuntijan kanssa. Älä säädä ilmanvaihtoa summittaisesti radonlukeman perusteella, sillä muutos voi vaikuttaa sisäilman olosuhteisiin muillakin tavoilla.

Korkea pitoisuus

Viitearvon ylittävissä tapauksissa radonkorjaus on suositeltavaa. Korjaustoimenpiteiden valinta riippuu pitoisuuden tasosta ja rakennuksen rakenteista. Ennen tarjousten pyytämistä kannattaa tarkistaa ilmanvaihdon toiminta ja selvittää, onko rakennuksessa jo radonputkisto. Käy asiantuntijan kanssa läpi, mistä radon todennäköisesti pääsee sisään ja miten korjauksen onnistuminen mitataan. Radonkorjauksen kustannuksista voi lukea erikseen, mutta hinnan ei pidä olla ainoa valintaperuste. Tavallisia korjausmenetelmiä ovat:

• Radonimuri tai radonkaivo, jos rakennuksen ja maaperän olosuhteet sopivat menetelmään
• Olemassa olevan radonputkiston käyttöönotto, jos rakennuksessa on sellainen
• Vuotokohtien tiivistäminen ja ilmanvaihdon toiminnan tarkistaminen asiantuntijan suunnitelman mukaan

Korjausten jälkeen tehdään uusi, vähintään kahden kuukauden mittaus, jolla todetaan toimenpiteiden teho.

Radonmittauksen kustannukset

Radonmittauksen kustannukset riippuvat purkkien määrästä, toimittajasta ja tilausajankohdasta. STUKin verkkopalvelussa julkaistu hinta kattaa purkin, analyysin ja tuloksen toimittamisen; palautuspostin maksu voi tulla lisäksi. Tarkista kulloinenkin hinta ja toimitusehdot suoraan valitulta toimittajalta. Valitse purkkien määrä mittausohjeen mukaan, sillä liian vähäinen määrä voi heikentää tuloksen käyttökelpoisuutta.

Sähköisen mittarin hankinnassa ei kannata vertailla vain hintaa. Selvitä, miten laite tallentaa mittausjakson, millä tavoin sen tulos tarkistetaan ja soveltuuko se aiottuun käyttötarkoitukseen. STUKin hyväksymällä menetelmällä tehty purkkimittaus on selkeä vaihtoehto silloin, kun tarvitset dokumentoidun pitkäaikaistuloksen.

Radonkorjauksen hinta riippuu rakennuksen rakenteista, maaperästä ja valitusta menetelmästä. STUK kehottaa suunnittelemaan ja kilpailuttamaan korjauksen huolella. Pyydä tarjouksessa erittelemään toteutustapa ja se, miten onnistuminen mitataan. Varmistava pitkäaikaismittaus kuuluu päätöspolkuun riippumatta siitä, miltä korjauksen vaikutus näyttää heti asennuksen jälkeen.

Radonmittaus eri rakennustyypeissä

Radonmittauksen toteutus vaihtelee jonkin verran rakennustyypin mukaan. Omakotitaloissa, kerrostaloissa ja rivitaloissa on omat erityispiirteensä.

Omakotitalot

Omakotitaloissa radonmittaus tehdään tyypillisesti rakennuksen alimmissa asuintiloissa. Mikäli talossa on kellari, jossa oleskellaan säännöllisesti, mittaus on suositeltavaa tehdä myös siellä.

Useamman mittauspisteen käyttö antaa kattavamman kuvan talon radontilanteesta. Eri huoneissa pitoisuudet voivat vaihdella riippuen alapohjan rakenteista ja ilmanvaihdon toiminnasta.

Kerrostalot

Kerrostalojen ensimmäisen kerroksen asunnot kuuluvat STUKin taloyhtiöille antamaan mittausohjeeseen. Myös pohjakerroksen tai kellarin oleskelutilat kannattaa mitata, jos niissä vietetään paljon aikaa. Ylempien kerrosten asuintiloja STUK ei samassa ohjeessa edellytä mitattavaksi.

Taloyhtiön mittauksessa tulos kuuluu kyseiseen asuntoon. Yhden huoneiston tulosta ei voi käyttää koko yhtiön kaikkien alimpien asuntojen arvona. Mittauksen tilaaja saa tulokset ja huolehtii niiden toimittamisesta niille, joita ne koskevat.

Rivitalot

Rivitaloissa radonmittaus toteutetaan vastaavasti kuin omakotitaloissa. Jokainen asunto mitataan erikseen, sillä pitoisuudet voivat vaihdella vierekkäisissäkin asunnoissa.

Radonmittaus ja asuntokauppa

Radonmittaustulos on hyödyllinen tieto asuntokaupassa. Ostajan on hyvä tietää asunnon radonpitoisuus ennen kauppaa, sillä korkea pitoisuus voi vaikuttaa asunnon arvoon ja aiheuttaa korjauskustannuksia.

Myyjän kannattaa selvittää, onko asunnosta olemassa ajantasainen, dokumentoitu mittaustulos. Jos sitä ei ole, mittauksen aikataulu on syytä huomioida jo myynnin suunnittelussa. Mittaus kestää vähintään kaksi kuukautta, joten sitä ei voi tehdä luotettavasti vasta muutamaa päivää ennen kauppaa.

Mikäli radonpitoisuus ylittää viitearvon, asiasta on hyvä keskustella avoimesti kaupan osapuolten kesken. Radonkorjauksen kustannukset voivat vaikuttaa kauppahintaan tai korjaus voidaan sopia tehtäväksi ennen kauppaa.

Miten luet mittausraporttia käytännössä?

Kun saat raportin, tarkista ensin, että osoite, mitatut huoneet sekä mittauksen alkamis- ja päättymispäivät vastaavat tilaustasi. Mittausjakson tulee olla yhtäjaksoinen ja kestää vähintään kaksi kuukautta. Jos mittaus tehtiin 1.9.–31.5. välisenä aikana, tulosta voi käyttää asunnon vuosikeskiarvon arvioimiseen STUKin ohjeen mukaisesti. Jos raportti sisältää valmiin vuosikeskiarvion, älä kerro sitä uudelleen kertoimella 0,9.

Tarkastele myös, onko tulos esitetty yhdelle huoneelle vai koko asunnolle. Kahden purkin tuloksia ei pidä yhdistää itse valitsemalla niistä vain pienempää lukua. Jos huoneiden tulokset eroavat huomattavasti, kysy mittauspalvelulta, miten ne tulkitaan asunnon oleskelun ja ilmanvaihdon kannalta. Raporttiin kirjattu mittausepävarmuus kertoo tuloksen tarkkuudesta; lähellä viitearvoa olevasta tilanteesta voi keskustella palvelun tai radonkorjauksiin perehtyneen asiantuntijan kanssa.

Jos mittaustulosta ei löydy aiemman omistajan tai taloyhtiön papereista, älä päättele pitoisuutta naapuriasunnon mittauksesta. Pyydä taloyhtiöltä sen omat, huoneistokohtaiset tiedot ja tee tarvittaessa uusi mittaus. Säilytä oma raportti myöhempää käyttöä varten. Se voi auttaa vertaamaan tilannetta esimerkiksi ilmanvaihtoremontin tai radonkorjauksen jälkeen tehtyyn mittaukseen.

Mitä jos mittaus epäonnistui?

Unohtunut aloituspäivä, väärä sijoituspaikka tai liian lyhyt mittausjakso voi tehdä tuloksesta vaikeasti tulkittavan. Älä täydennä puuttuvia päivämääriä arvauksella, sillä ne vaikuttavat laskettuun pitoisuuteen. Ota yhteyttä mittauspalveluun ja kerro tapahtunut täsmällisesti. Palvelu osaa arvioida, voidaanko tulosta käyttää vai tarvitaanko uusi mittaus.

Jos mittaus päättyi kesäkuun puolelle tai alkoi ennen syyskuuta, kysy palvelulta, miten ajankohta vaikuttaa raporttiin. Sama koskee tilannetta, jossa asunto on ollut mittauksen aikana pitkään tyhjillään ja ilmanvaihto on ollut eri asetuksella kuin normaalissa asumisessa. Uusi mittaus on usein selkein tapa varmistaa, että päätös perustuu tavanomaista käyttöä kuvaavaan tulokseen.

Yhteenveto

Radonmittaus on ainoa tapa selvittää kodin radonpitoisuus. STUK:n ohjeiden mukaan mittaus tehdään radonpurkeilla syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana vähintään kahden kuukauden, mieluiten kolmen kuukauden, ajan, ja vuosikeskiarvo saadaan kertomalla tulos luvulla 0,9. Tulosta verrataan asuntojen viitearvoon 300 Bq/m³, ja uusissa taloissa suunnitteluarvoon 200 Bq/m³. Viitearvon ylittyessä radonkorjaus on suositeltavaa, ja sen teho todetaan uudella mittauksella.

Usein kysytyt kysymykset

Kuinka kauan radonmittauksen tuloksia joutuu odottamaan? Itse purkkimittaus kestää vähintään kaksi kuukautta. STUK kertoo toimittavansa oman palvelunsa tulokset tilaajalle noin kuukauden kuluttua purkkien palautumisesta. Muun toimittajan aikataulu tarkistetaan sen tilausehdoista. Sähköinen mittari voi näyttää lukemia jo mittauksen aikana, mutta yksittäinen lukema ei vastaa pitkäaikaistulosta.

Voiko radonmittauksen tehdä itse vai tarvitaanko ammattilainen? Radonmittauksen voi tehdä itse tilaamalla mittarit luotettavalta radonmittauspalvelulta ja noudattamalla käyttöohjeita. Mittaus ei vaadi erityisosaamista. Mikäli tulos ylittää viitearvon ja radonkorjaus tulee ajankohtaiseksi, ammattilaisen konsultaatio on usein suositeltavaa.

Miten usein radonmittaus kannattaa uusia? STUK suosittelee sisäilman radonpitoisuuden mittaamista vähintään kymmenen vuoden välein. Olennaiset muutokset alapohjassa, ilmanvaihdossa tai tilan käyttötavassa antavat syyn mitata aiemmin. Radonkorjauksen jälkeen tarvitaan myös erillinen vähintään kahden kuukauden varmistusmittaus mittauskaudella.

Lähteet

• Säteilyturvakeskus: Radonin mittaaminen
• Säteilyturvakeskus: Sisäilman radonmittaukset
• Säteilyturvakeskus: Radonkorjaukset
• Turtiainen ym. (Säteilyturvakeskus): Year-to-Year Variability of Indoor Radon Concentrations in Finnish Homes, Atmosphere 17 (2026), 361.
• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ionisoivasta säteilystä 1044/2018, 20–21 § (Finlex)