Radonimuri – milloin tarvitaan ja miten toimii

Radonimuri on korjausmenetelmä, jossa puhallin imee ilmaa maanvaraisen lattialaatan alta ja johtaa sen ulos. Se voi vähentää maaperästä sisäilmaan virtaavaa radonia, mutta sopiva korjaustapa riippuu talon rakenteista ja mitatusta pitoisuudesta. Jos rakennuksessa on jo valmiina radonputkisto, sen aktivointi puhaltimella on eri toteutus kuin laatan läpi tehtävä imupiste.

Mikä on radonimuri ja miten se toimii

Radonimurissa on laatan alapuolelle ulottuva imupiste, poistokanava ja puhallin. Puhallin alentaa painetta laatan alla suhteessa sisäilmaan ja ohjaa maaperän huokosilmaa poistokanavaan. Menetelmän tarkoitus on vähentää ilman virtausta rakenteiden raoista huoneisiin; se ei tee alapohjasta kaasutiivistä. Vuotokohtien tiivistämisen tarve arvioidaan kohteessa, ja tiivistys voi täydentää imua.

Olemassa olevaan radonputkistoon liitetty puhallin tekee samantapaista työtä, mutta se käyttää rakennusvaiheessa asennettua imukanavistoa. Vanhan talon radonimurin imupiste voidaan tehdä betonilaatan läpi, jos rakenne ja laatan alapuolinen kerros soveltuvat menetelmään. Poistokanavan reitti ja ulospuhallus suunnitellaan niin, ettei ilma palaa rakennukseen; yksittäistä laitesijoitusta ei voi valita ilman rakennuksen tarkastelua.

Radonimurin teho ilmaistaan tyypillisesti kahdella suureella: ilmavirralla ja paineentuotolla. Ilmavirta kertoo, kuinka paljon ilmaa puhallin siirtää aikayksikössä, yleensä kuutiometreinä tunnissa. Paineentuotto puolestaan kertoo, kuinka suuren paine-eron puhallin kykenee tuottamaan, mikä on tärkeää pitkissä tai mutkikkaissa putkistoissa.

Sopiva ilmavirta ja paineentuotto riippuvat imupisteen vaikutusalueesta, laatan alapuolisen kerroksen ilmanläpäisevyydestä ja poistokanavan vastuksesta. Suurempi nimellisteho ei yksin takaa parempaa lopputulosta. Radonkorjauksiin perehtynyt suunnittelija arvioi rakenteen, mahdolliset lisäimupisteet ja sen, ettei järjestelmä ime tarpeettoman paljon lämmintä sisäilmaa vuotavien rakenteiden läpi.

Puhallin tarvitsee sähköä toimiakseen. Todellinen kulutus riippuu laitteen ottotehosta, säädöstä ja käyntiajasta, joten yleinen euromääräinen vuosikulu johtaisi helposti harhaan. Pyydä tarjouksessa ilmoitus valitun laitteen sähkönkulutuksesta ja arvioi kustannus oman sähkösopimuksesi kokonaishinnalla.

STUKin vuonna 2025 julkaisema radonraportti kokoaa aiempaa tutkimusta, jossa tehokkaimpiin korjausmenetelmiin kuuluivat radonimuri, radonkaivo ja valmiin putkiston aktivointi. Tutkimusjoukon tulos ei kuitenkaan ennusta yhden talon alenemaa. Korjauksen onnistuminen arvioidaan vasta sisäilman uusintamittauksesta, kun järjestelmä on normaalissa käytössä.

Milloin radonimuri tarvitaan

Korjaustavan valinta alkaa luotettavasta radonmittauksesta ja talon rakenteiden selvittämisestä. Uudisrakennuksen valmiin putkiston aktivointi voi tulla kyseeseen, jos mittaustulos ylittää uudelle rakennukselle tarkoitetun viitearvon. Jo rakennetussa talossa, jossa putkistoa ei ole, radonimuri voi soveltua maanvaraisen laatan alapohjaan. Radonmittaus kotona selittää mittauksen käytännön.

Laatan läpi tehtävä imupiste on yksi vaihtoehto, mutta esimerkiksi ryömintätilan tuuletus, rakenteiden tiivistäminen tai radonkaivo voivat olla oikeampia erilaisissa rakenteissa. Jos ongelman lähde on talousvesi tai rakennusmateriaali, maaperän ilmaa imevä järjestelmä ei välttämättä ratkaise sitä. Selvitä siksi lähtötilanne ja radonin mahdollinen lähde ennen laitteen tilaamista.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 1044/2018 mukainen olemassa olevan asunnon radonpitoisuuden viitearvo on 300 Bq/m³ ja uuden rakennuksen suunnittelun ja toteutuksen viitearvo 200 Bq/m³. Viitearvot koskevat eri tilanteita; uuden rakennuksen arvoa ei pidä käyttää vanhan asunnon korjaustuloksen lakisääteisenä rajana. Viitearvon alittamiseenkaan ei kannata tyytyä, jos pitoisuutta voidaan kohtuudella pienentää lisää. Radonin viitearvot käsittelee rajojen tulkintaa.

Maalajin perusteella ei voi luvata imurin toimivan. Imupisteen vaikutus riippuu siitä, miten ilma kulkee laatan alapuolisessa täyttökerroksessa ja jakautuuko alipaine tarvittavalle alueelle. Tiivis tai perustusten osiin jakama kerros voi rajoittaa imun leviämistä. STUKin korjausoppaan mukaan myös erittäin läpäisevä täyttö ja alkuperäismaa voivat heikentää vaikutusta: laatan alle ei synny riittävää alipainetta kohtuullisella ilmavirralla. Ratkaisu arvioidaan kohteessa ja tulos tarkistetaan mittaamalla, ei puhaltimen wattimäärästä.

Passiivisen putkiston ilmavirta riippuu olosuhteista, kuten lämpötilaerosta ja tuulesta. STUKin uudisrakentamisohjeen mukaan vapaasti tuulettuva putkisto voi pienentää pitoisuutta, mutta tulos vaihtelee rakennuksittain. Jos mittaus osoittaa riittämättömän tuloksen, huippuimurin lisääminen valmiiseen poistokanavaan on mahdollinen tehostus.

Uudisrakentamisessa radonputkisto suunnitellaan yleensä ennen alapohjan rakentamista ja poistokanava viedään vesikatolle. Valmiin putkiston aktivointi huippuimurilla eroaa jälkiasennetusta radonimurista, vaikka molemmissa käytetään puhallinta. Toteutuksen on sovittava putkiston reittiin ja sähköasennuksiin, eikä aktivointia pidä kuvata automaattisesti helpoksi tai riittäväksi.

Radonimurin valinta ja mitoitus

Radonimurin valinnassa on huomioitava useita tekijöitä, jotta puhallin sopii käyttökohteeseen ja toimii tehokkaasti. Väärän kokoinen tai tyyppinen puhallin voi olla tehoton tai aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia ja ongelmia.

Putkiston halkaisija ja rakenne vaikuttavat puhaltimen valintaan, mutta yksittäistä yleispätevää putkikokoa ei ole. Suunnittelija tarkistaa kanavan mitat, mutkat, liitokset ja sen, miten ilma liikkuu laatan alla. Puhallin valitaan järjestelmän tarvitsemalle ilmavirralle ja paine-erolle; pelkkä sopiva liitäntähalkaisija ei osoita yhteensopivuutta.

Tarvittavaa ilmavirtaa ei voi päätellä suoraan talon pinta-alasta tai mittauspurkin osoittamasta radonpitoisuudesta. Ratkaisevaa on, ulottuuko imupisteen vaikutus radonin vuotoreiteille ja miten poistokanava toimii valitulla puhaltimella. Lähtötilanteen mittaus ja rakennetiedot auttavat suunnittelua, mutta lopullinen tulos tarkistetaan vasta korjauksen jälkeen.

Paineentuotto vaikuttaa siihen, säilyykö imuvaikutus järjestelmän vastuksesta huolimatta. Jos laatan alapuolinen täyttö on epätasainen tai kanava mutkikas, puhallinvalinta tehdään kohteen mukaan. Liiallinen imuteho voi kasvattaa energiankulutusta ja imeä sisäilmaa alapohjan läpi, jos vuotokohtia ei ole tiivistetty.

Ääni ja rakenteisiin välittyvä tärinä ovat osa sijoituspaikan valintaa. Puhaltimen todellinen melu riippuu mallin lisäksi ilmavirrasta, kiinnityksestä ja kanavareitistä. Pyydä suunnitelmaan ratkaisu, jossa käyntiääni ei häiritse asuintiloja ja laitteeseen pääsee turvallisesti käsiksi huoltoa varten.

Energiatehokkuus vaikuttaa käyttökustannuksiin pitkällä aikavälillä. Laitteiden ottotehoissa on eroja, mutta puhaltimia kannattaa verrata samalla tavoitellulla ilmavirralla ja paine-erolla. Nimellistehon vertailu irrallaan käyttötilanteesta voi johtaa väärään valintaan.

Säädettävyys voi olla hyödyllinen ominaisuus. Joissakin radonimurimalleissa tehoa voidaan säätää portaattomasti tai portaittain. Tämä mahdollistaa tehon optimoinnin tarpeen mukaan ja voi säästää energiaa.

Puhaltimen käyttöiälle ei ole luotettavaa yleistä vuosilupausta. Tarkista valmistajan huolto-ohjeet, takuun ehdot ja varaosien saatavuus juuri valitulle laitteelle. Varaudu siihen, että puhallin voidaan joutua vaihtamaan ennen muun putkiston käyttöiän päättymistä.

Radonimurin asennus

Radonimurin asennuksessa tehdään imupiste ja poistokanava sekä valitaan puhallin. Jos rakennuksessa on jo passiivinen radonputkisto, sen tehostaminen puhaltimella on erillinen ratkaisu, jonka toteutus arvioidaan olemassa olevan kanaviston perusteella.

Puhaltimen sijoituspaikka on osa koko poistokanavan suunnitelmaa. Sijoitus vaikuttaa siihen, mitkä kanavan osat ovat paineen alaisia ja missä mahdollinen vuoto voi päästää radonpitoista ilmaa sisätiloihin. Sijainnin lisäksi arvioidaan huollettavuus, ääni, tärinä ja sääolosuhteet.

Sisätiloissa huollettavuus voi olla hyvä, mutta puhaltimen jälkeinen ylipaineinen kanava on suunniteltava ja tiivistettävä erityisen huolellisesti. Mahdolliset vuodot ja ulospuhalluksen paluu sisäilmaan arvioidaan ennen asennusta. Puhallinta ei sijoiteta vain sen perusteella, mihin pistorasia on helpointa lisätä.

Ullakolle tai vesikatolle sijoitettavan puhaltimen huoltoon on päästävä turvallisesti. Myös ullakolla kulkevan kanavan tiiveys, eristys ja kondenssiveden hallinta vaativat suunnittelua. Ullakkotilan mahdollinen vuoto voi vaikuttaa rakennukseen, joten kanavan kunto tarkistetaan myös siellä. Suunnittelussa huomioidaan samalla, miten laitteeseen pääsee käsiksi talvella.

Ulkosijoituksessa tarkistetaan laitteen soveltuvuus sään ja pakkasen vaikutuksille sekä poistokanavan turvallinen päättyminen. Kosteus voi tiivistyä kylmään kanavaan ja jäätyä, joten suunnittelijan on ratkaistava veden poistuminen ja huollon toteutuminen. Talvella poikkeava ääni tai heikentynyt virtaus on syy pyytää tarkistusta.

Sähköliitäntä toteutetaan valitun laitteen ja kohteen suunnitelman mukaan. Tukesin mukaan tavallinen sähkönkäyttäjä ei saa tehdä kiinteitä sähköasennuksia, joten mahdollinen kiinteä liitäntä teetetään siihen oikeutetulla sähköalan ammattilaisella. Älä avaa puhaltimen sähkölaitteita tai muuta kytkentöjä itse.

Käyttöönotossa tarkistetaan ilmavirran suunta, kanavan tiiveys ja se, että ilma poistuu suunnitellusta kohdasta. Samalla kirjataan puhaltimen normaali toiminta, jotta myöhempi poikkeama on helpompi tunnistaa. Pyydä asentajalta selkeä tieto siitä, mikä ääni, merkkivalo tai muu havainto kertoo laitteen käynnistä. Asennuksen tekninen tarkastus ei yksin todista, että sisäilman radonpitoisuus on pienentynyt riittävästi.

Radonimurin huolto ja käyttöikä

Radonimurin huoltotarve on suhteellisen vähäinen, mutta säännöllinen tarkkailu on tärkeää toimintavarmuuden varmistamiseksi. Hyvin huollettu puhallin toimii luotettavasti koko käyttöikänsä ajan.

Toiminnan seuranta on tärkein huoltotoimenpide. Puhaltimen käyntiä kannattaa tarkkailla säännöllisesti kuuntelemalla sen käyntiääntä. Poikkeava ääni, kuten kolahtelu tai vinkuminen, voi viitata laakerin kulumiseen tai muuhun vikaan.

Mahdollinen toimintahälytys riippuu laitteesta eikä sitä voi olettaa vakio-ominaisuudeksi. Tarkista toimituksesta, onko hälytys mukana ja mitä se todella valvoo. Pelkkä merkkivalo tai käyntiääni kertoo puhaltimen toiminnasta, mutta ei mittaa asunnon radonpitoisuutta.

Mahdolliset huoltotoimet tehdään laitteen omien ohjeiden mukaan. Radonimuri ei ole tavallinen huoneilmaa suodattava ilmanpuhdistin, joten yleistä suodattimen vaihtoväliä ei voi antaa. Huollon yhteydessä kannattaa tarkistaa myös kanavan liitokset ja näkyvät vauriot.

Poistoputken pään tarkistus kuuluu järjestelmän yleiseen huoltoon. Poistoputken pään tulee olla vapaa esteistä, kuten lehdistä, linnunpesistä tai lumesta. Tukos poistoputkessa heikentää koko järjestelmän toimintaa.

Käyttöiän loppupuolella puhallin voi heikentyä asteittain, mikä näkyy ilmavirran pienenemisenä. Tämä voidaan havaita radonpitoisuuden mittauksella tai ilmavirran mittauksella.

Puhaltimen vaihdossa varmistetaan, että uusi laite sopii kanavan mitoitukseen ja sähköliitäntään. Vaihto voi vaatia sähköalan ammattilaista, jos liitäntä on kiinteä. Korjauksen jälkeen tarkistetaan toiminta ja tarvittaessa mitataan sisäilman radon uudelleen, jotta muuttunut puhallin ei jää pelkän oletuksen varaan.

Radonimurin tehon varmistaminen

Radonimurin toimivuus ja tehokkuus varmistetaan mittaamalla sisäilman radonpitoisuutta. Mittaus on ainoa luotettava tapa todeta, että järjestelmä toimii ja radonpitoisuus on hyväksyttävällä tasolla.

STUKin mukaan asunnon pitkäaikainen purkkimittaus kestää vähintään kaksi kuukautta ja tehdään 1.9.–31.5. välisenä aikana. Korjaustulos mitataan, kun puhallin, lämmitys ja ilmanvaihto toimivat normaalisti. Säilytä lähtö- ja jälkimittausten raportit sekä tieto siitä, milloin järjestelmää on muutettu.

Mikäli radonpitoisuus on yhä korkea asennuksen jälkeen, järjestelmää voidaan tehostaa useilla tavoilla. Puhaltimen tehoa voidaan nostaa, mikäli kyseessä on säädettävä malli. Voidaan myös lisätä imupisteitä eri puolille alapohjaa. Joissakin tapauksissa tehokkaampi puhallin voi olla tarpeen.

Ilmavirran tai paine-eron mittaus auttaa asentajaa arvioimaan järjestelmän toimintaa ja säätämään sitä. Laitteen nimellisarvoa ei kuitenkaan voi suoraan verrata kanavassa toteutuvaan ilmavirtaan, sillä putkisto ja alapohja muodostavat vastuksen. Terveydellisen lopputuloksen kertoo sisäilman radonmittaus.

Myös myöhempi uusintamittaus on perusteltu, jos puhallin vaihdetaan, ilmanvaihtoa muutetaan tai alapohjaan tehdään korjauksia. STUKin vuoden 2025 raportissa osa aiemmin korjatuista asunnoista ylitti viitearvon vuosien kuluttua, vaikka tulokset olivat keskimäärin pysyneet samalla tasolla. Tämä tukee toiminnan seurantaa ilman yleispätevää määrävuosiväliä.

Radonimurin ja passiivisen järjestelmän vertailu

Radonkorjauksessa on erotettava toisistaan rakennusvaiheessa asennettu passiivinen putkisto, sen aktivointi huippuimurilla ja jälkikäteen tehtävä radonimuri. Kullakin ratkaisulla on omat edellytyksensä, eikä yksi ole automaattisesti oikea kaikissa taloissa.

Passiivisessa putkistossa ei ole sähköä kuluttavaa puhallinta, ja sen ilmavirta riippuu muun muassa lämpötilaerosta ja tuulesta. STUKin uudisrakentamisohjeen mukaan vapaasti tuulettuva putkisto on mahdollinen lähtöratkaisu. Se ei kuitenkaan ole huoltovapaa lupaus: poistopään tukokset ja rakenteiden muutokset voivat vaikuttaa toimintaan, ja sisäilman tulos mitataan.

Puhallin mahdollistaa aktiivisen imun silloin, kun passiivinen putkisto ei riitä. Sääkään ei lakkaa vaikuttamasta kokonaan, eikä puhallin takaa tiettyä prosenttialenemaa. Korjaustavan valintaan vaikuttavat alapohja, vuotoreitit, mahdollinen valmiiksi asennettu putkisto ja ilmanvaihdon tila.

Kustannuksia verrataan kohdekohtaisista tarjouksista. Valmiin putkiston aktivointi voi vaatia puhaltimen lisäksi kanava-, katto- ja sähkötöitä; jälkiasennetussa imurissa tehdään myös imupiste. Pyydä tarjoukset samalle työn sisällölle ja varmista, että niissä on käyttöönotto, mahdollinen jälkimittaus ja vastuut mahdollisista lisäkorjauksista.

Uudisrakennuksen putkisto voidaan suunnitella ensin passiiviseksi ja varata mahdollisuus huippuimurin lisäämiseen. Mittaus rakennuksen valmistuttua kertoo, tarvitseeko putkisto tehostusta. Jo rakennetussa talossa vaihtoehdot arvioidaan olemassa olevan alapohjan perusteella.

Yleisiä ongelmia ja niiden ratkaisuja

Radonimurin käytössä voi ilmetä erilaisia ongelmia, joista useimmat ovat ratkaistavissa suhteellisen helposti. Tässä käsitellään yleisimpiä ongelmia ja niiden ratkaisuja.

Jos puhallin ei käy, tarkista käyttäjälle turvalliset asiat, kuten näkyvä merkkivalo ja kiinteistön sähkönsyötön tila. Älä avaa sähkölaitetta tai tee kytkentöjä itse. Pyydä huoltoa, jos syy ei selviä käyttöohjeen mukaisella tarkistuksella; pysähtynyttä järjestelmää ei kannata jättää odottamaan seuraavaa mittauskautta.

Heikentynyt ilmavirta voi liittyä kanavan tukokseen, jäähän, puhaltimen vikaan tai järjestelmän muuttuneisiin paineoloihin. Poistopään näkyvät esteet voi havaita turvallisesta paikasta, mutta katolle ei pidä nousta ilman asianmukaisia järjestelyjä. Huolto selvittää syyn mittaamalla eikä vaihda puhallinta automaattisesti ensimmäisenä.

Jos jälkimittaus osoittaa pitoisuuden jääneen korkeaksi, vertaile mittausolosuhteita lähtötilanteeseen ja pyydä korjauksen tehneeltä asiantuntijalta selvitys. Mahdollisia syitä ovat riittämätön imuvaikutus, alapohjan erilliset lohkot, vuotavat liitokset tai toinen radonin lähde. Lisäimupiste, tiivistys tai muu menetelmä valitaan vasta tämän arvion jälkeen.

Jos melu häiritsee, tarkista ensin, onko ääni muuttunut aiemmasta. Äkillinen rahina tai tärinä voi merkitä vikaa, kun taas tasainen ääni liittyy usein laitteen ja kiinnityksen valintaan. Huolto voi arvioida kiinnityksen, kanavan ja puhaltimen ilman, että järjestelmän toimintaa heikennetään äänen vähentämiseksi.

Kondenssivettä voi syntyä, kun kosteaa ilmaa kulkee kylmässä poistokanavassa. Vesi tai jää voi tukkia virtausta ja vahingoittaa puhallinta. Kanavan eristys, kallistukset ja vedenpoisto kuuluvat suunnittelijalle; jo asennettua kanavaa ei pidä muuttaa arvauksella, koska vesi voi päätyä väärään rakenteeseen. Jos oire toistuu pakkasella, kirjaa havainto ja pyydä asentajaa tarkistamaan syy ennen seuraavaa talvea.

Mitä pyytää radonimurin tarjoukseen

Tarjouksesta on käytävä ilmi, mitä rakennetta korjaus koskee ja mihin lähtömittaukseen suunnitelma perustuu. Pyydä kirjallinen kuvaus imupisteistä, kanavan reitistä, ulospuhalluksen paikasta sekä puhaltimen ja sähkötöiden toteutuksesta. Näin pystyt vertaamaan, tarjoavatko eri urakoitsijat samaa työtä vai eri menetelmiä.

Pyydä erittely siitä, mitä tapahtuu, jos ensimmäinen imupiste ei vaikuta koko alapohjaan. Siihen voi kuulua lisämittauksia tai uusi suunnitelma, mutta vaihtoehdot kannattaa sopia ennen työn aloittamista. Kysy myös, miten urakoitsija arvioi kanavan tiiveyden ja miten mahdollinen puhaltimen jälkeinen ylipaineinen osuus on suojattu vuodoilta. Jos tarjous sisältää vain laitteen mallin ja yhden kokonaishinnan, et pysty päättelemään, sisältyvätkö siihen alapohjan tutkiminen, kanavan eristys, kondenssiveden hallinta ja sähkötyöt. Nämä yksityiskohdat vaikuttavat järjestelmän toimintaan ja myöhempään huoltoon. Kirjallinen työseloste auttaa lisäksi selvittämään, mitä muutoksia taloon todella tehtiin, jos radonpitoisuus myöhemmin kasvaa tai puhallin vaihdetaan.

Kysy myös, miten alapohjan liittymien ja läpivientien mahdolliset vuotokohdat käsitellään. Pelkkä puhaltimen asentaminen ei kerro, leviääkö imuvaikutus laatan alla tai pääseekö radon sisään toisesta reitistä. Jos rakenteesta ei ole piirustuksia, pyydä urakoitsijaa kertomaan, mitä se selvittää ennen lopullista laitevalintaa.

Sovi etukäteen, kuka vastaa käyttöönoton tarkistuksista ja jälkimittauksen järjestämisestä. Pyydä käyttö- ja huolto-ohjeet sekä tieto siitä, miten puhaltimen pysähtyminen havaitaan. Näin myöhempi vika ei jää huomaamatta ja mittaustulos voidaan yhdistää siihen, millainen järjestelmä mittaushetkellä oli käytössä.

Yhteenveto

Radonimuri on laatan alapuoliseen imupisteeseen perustuva aktiivinen korjausmenetelmä. Se soveltuu vain osaan rakennuksista, ja valmiin radonputkiston aktivointi on oma toteutuksensa. Pyydä kohteeseen perustuva suunnitelma ja tarjous, seuraa puhaltimen toimintaa sekä todenna sisäilman tulos vähintään kahden kuukauden radonmittauksella mittauskaudella 1.9.–31.5.

Usein kysytyt kysymykset

Kuinka paljon radonimuri kuluttaa sähköä? Kulutus riippuu valitun puhaltimen ottotehosta, säädöstä ja käyttöajasta. Pyydä nämä tiedot asentajalta ja laske kustannus oman sähkösopimuksesi mukaan.

Aiheuttaako radonimuri melua? Puhallin voi kuulua tai välittää tärinää rakenteisiin. Sijoitus ja kiinnitys suunnitellaan kohteeseen, eikä hiljaisuutta voi luvata pelkän laitemallin perusteella.

Kuinka usein radonimuri tulee vaihtaa? Yleispätevää vaihtoväliä ei ole. Noudata valmistajan huolto-ohjetta ja tarkistuta poikkeava ääni, pysähtyminen tai mittaustuloksen heikkeneminen.

Voiko radonimurin asentaa itse? Rakenteen ja poistokanavan suunnittelu vaatii kohdekohtaista osaamista. Kiinteän sähköasennuksen saa Tukesin mukaan tehdä vain siihen oikeutettu ammattilainen. Omatoimisuus ei poista jälkimittauksen tarvetta.

Mitä tapahtuu, jos radonimuri lakkaa toimimasta? Järjestelmän imuvaikutus loppuu, ja sisäilman radonpitoisuus voi muuttua. Nousun nopeutta tai tasoa ei voi ennustaa yksittäisessä talossa. Selvitä vika viipymättä ja tarkista korjauksen jälkeen tarvittaessa radonpitoisuus.

Lähteet

• Säteilyturvakeskus STUK: Radon uudisrakentamisessa.
• Säteilyturvakeskus STUK: STUKin radonhankkeiden tuloksia 2020–2025, raportti STUK-A270, joulukuu 2025.
• Säteilyturvakeskus STUK: Asuntojen radonkorjaaminen, raportti STUK-A252.
• Säteilyturvakeskus STUK: Radonmittaus yksityisasuntoon, mittausohje.
• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 1044/2018 ionisoivasta säteilystä.
• Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes: Mitä sähkötöitä saan tehdä itse.