Radonsaneeraus vanhaan taloon – kattava opas

Radonsaneeraus vanhaan taloon kannattaa suunnitella mitatun pitoisuuden ja talon rakenteiden perusteella. Maaperästä tulevaa radonia voidaan vähentää esimerkiksi alapohjan alipaineistuksella, sopivalla maaperällä radonkaivolla tai vuotoreittien tiivistämisellä. Mikään menetelmä ei takaa tiettyä lopputulosta juuri sinun talossasi: onnistuminen todetaan uudella mittauksella. Tässä oppaassa etenet mittauksesta toteutukseen ja seurantaan, erityisesti silloin, kun vanhan talon rakenteet ovat osin epäselvät.

Mistä radon kulkeutuu vanhaan taloon?

Vanhan talon rakennusvuosi ei yksin kerro sen radonpitoisuutta. STUKin mukaan maaperän radonpitoinen ilma pääsee sisään erityisesti alapohjan ja sokkelin liittymästä sekä läpivientien ja muiden rakojen kautta. Rakennuksen myöhemmät korjaukset voivat muuttaa sekä vuotoreittejä että ilmanvaihdon toimintaa. Siksi korjausratkaisua ei voi valita pelkän talotyypin tai naapuruston mittaustulosten perusteella.

Maaperän ilman vuotoreittejä voivat olla alapohjan ja seinän liitos, betonilaatan halkeamat sekä tiivistämättömät läpiviennit. Vanhan talon rakenteista ja aiemmista radontorjuntatoimista tarvitaan kohdekohtainen selvitys: rakennusvuosi ei osoita, onko näitä reittejä tiivistetty.

Asuntojen sisäilman radonpitoisuuden viitearvo on 300 Bq/m³ vuosikeskiarvona. Viitearvo ei ole terveen ja haitallisen sisäilman välinen raja: radoniin liittyvä riski kasvaa altistuksen kasvaessa. Jos mittaus osoittaa viitearvon ylittyvän, seuraava käytännön kysymys on, mistä radon kulkeutuu sisään ja mikä menetelmä vähentää sitä juuri tässä rakennuksessa.

Vanhojen talojen perustusratkaisut vaihtelevat suuresti. Ryömintätilainen alapohja voi toimia radonin kannalta hyvin, jos tuuletus toimii ja välipohjan liitokset sekä läpiviennit ovat tiiviit. Kellarin maanvastaiset seinät, lattia ja niiden liittymät tuovat puolestaan omia vuotoreittejään. Näitä ei pidä päätellä vain piirustuksesta: toteutusta, muutoksia ja näkyviä vaurioita on tarkasteltava paikan päällä.

Rakennuksen sijainnilla on keskeinen merkitys radonaltistuksen kannalta. Harjuilla ja reunamuodostumilla maaperän läpäisevyys on usein korkea, mikä mahdollistaa radonpitoisen ilman tehokkaan siirtymisen maaperästä rakennuksen sisätiloihin.

Radonsaneerauksen suunnittelu ja esiselvitykset

Ennen radonsaneerauksen aloittamista on suositeltavaa tehdä huolellinen esiselvitys. Tämä sisältää tyypillisesti radonmittauksen, rakenteiden kartoituksen sekä vuotokohtien paikallistamisen.

Asunnon radonmittaus tehdään asetuksen mukaan yhtäjaksoisesti vähintään kahden kuukauden ajan syyskuun alun ja toukokuun lopun välillä. STUKin mukaan kolmen kuukauden mittaus parantaa tuloksen edustavuutta. Mittauspurkkien määrä ja sijoittelu määräytyvät asunnon käytön ja STUKin mittausohjeen perusteella; asuinkäytössä olevat alimmat tilat ovat erityisen kiinnostavia. Mittaus kertoo pitoisuuden, mutta ei vielä yksin osoita vuotokohtaa. Mittauksen tilaamisesta ja tuloksen tulkinnasta kerrotaan tarkemmin radonmittauksen oppaassa.

Rakenteiden kartoituksessa selvitetään alapohjan tyyppi, perustusten rakenne sekä mahdolliset läpiviennit ja halkeamat. Vanhemmissa rakennuksissa alapohjan rakenne saattaa poiketa alkuperäisistä suunnitelmista, joten silmämääräinen tarkastus on usein tarpeen.

Näkyvät raot ja läpiviennit kannattaa kirjata ennen korjausta, mutta kaikkia ilmavuotoja ei näe paljaalla silmällä. Rakennusalan ammattilainen voi tarvittaessa selvittää ilmavirtoja ja painesuhteita soveltuvilla tutkimusmenetelmillä. Tutkimuksen tarkoitus on erottaa, kulkeutuuko radon pääasiassa maaperästä alapohjan kautta vai liittyykö tilanteeseen esimerkiksi kellarin rakenteita ja ilmanvaihdon ongelmia.

Saneerauksen suunnittelussa huomioidaan myös rakennuksen ilmanvaihto ja painesuhteet. Pelkän poistoilmavirran lisääminen voi kasvattaa alapohjaan kohdistuvaa alipainetta ja lisätä maa-ilman virtausta sisälle. Ilmanvaihdon korjaus on suunniteltava niin, ettei se aiheuta rakenteille kosteusrasitusta.

Mitä selvität ennen tarjouspyyntöä?

Jos talossa on aiemmin tehty radonkorjaus, selvitä sen toteutustapa ennen uuden työn tilaamista. Vanha puhallin voi olla pysähtynyt, putki tukkeutunut tai rakennuksen myöhempi remontti voinut muuttaa alapohjan ilmavirtausta. Tällöin uusi järjestelmä ei ole välttämättä ensimmäinen järkevä toimenpide: nykyisen toiminta tutkitaan, ja vasta sen jälkeen päätetään korjauksesta tai laajennuksesta. Aiemmat mittauspöytäkirjat auttavat erottamaan, onko pitoisuus ollut alun perin korkea vai noussut myöhemmin.

Jos rakennuksessa on useita asuntoja tai yhteisiä rakenteita, suunnittelun lähtötiedot kerätään koko vaikutusalueelta. Yhden huoneiston mittaus ei osoita muiden huoneistojen pitoisuuksia. Selvitä taloyhtiössä, kenen päätöksellä yhteisiin rakenteisiin tehdään läpivientejä ja kuka vastaa yhteisen järjestelmän ylläpidosta. Vastuunjako ratkaistaan yhtiön asiakirjojen ja sovellettavan sääntelyn perusteella ennen tilausta. Näin korjaus ei jää yhden asukkaan varaan, vaikka laite palvelisi useampaa tilaa.

Kirjaa mittaustulos, mittausjakso ja mitatut tilat samaan muistiin. Liitä mukaan saatavilla olevat perustuksen ja ilmanvaihdon piirustukset sekä tiedot aiemmista alapohja-, salaoja- ja ilmanvaihtotöistä. Jos kellari on muutettu asuinkäyttöön tai lattiarakennetta on uusittu, kerro myös siitä. Näin urakoitsija voi arvioida, tarvitaanko ensin lisäselvityksiä vai onko korjaustapa jo hahmotettavissa.

Pyydä tarjouksessa erittelemään suunnittelu, mahdolliset rakenneavaukset, putkireitti, puhallin, sähkökytkentä, läpivientien tiivistys, käyttöönotto ja työn dokumentointi. Kysy myös, sisältyykö korjauksen jälkeinen radonmittaus hintaan vai tilaatko sen itse. Pelkkä laitteen nimi ei kerro, mitä rakennuksessa todella tehdään. Jos tarjouksissa ehdotetaan eri menetelmiä, pyydä perustelu niiden soveltuvuudelle juuri sinun alapohjassasi.

Radonsaneerauksen menetelmät vanhoissa taloissa

Radonsaneerauksen menetelmät voidaan jakaa karkeasti kahteen pääryhmään: radonin poistoon perustuviin menetelmiin sekä tiivistämiseen perustuviin menetelmiin. Usein näitä käytetään yhdessä, jotta pitoisuus saadaan laskemaan riittävästi.

Radonimuri eli radonpoistojärjestelmä

Radonimuri on yksi STUKin tehokkaiksi toteamista vanhojen talojen korjausmenetelmistä. Se perustuu alipaineistukseen, jossa puhaltimen avulla imetään ilmaa alapohjan alta ja johdetaan se poistoputken kautta ulkoilmaan.

Radonimurin asennus edellyttää tyypillisesti reiän poraamista alapohjan läpi ja imupisteen liittämistä putkistoon, joka johdetaan rakennuksen ulkopuolelle. Puhallin voidaan sijoittaa ullakkotilaan, tekniseen tilaan tai rakennuksen ulkopuolelle.

Radonimuri kuuluu tehokkaisiin olemassa olevan talon korjausmenetelmiin, mutta tulos riippuu siitä, kuinka imu leviää alapohjan alla. Myös alapohjan tiiveys ja imupisteiden sijainti vaikuttavat. Jos täyttökerros on epätasainen tai sokkelit jakavat sen osiin, suunnittelijan on arvioitava, tarvitaanko useita imupisteitä. Radonimurin toimintaa käsittelevä opas auttaa ymmärtämään, miksi putken ja puhaltimen sijoitus kuuluu kohdekohtaiseen suunnitelmaan.

Radonimuri käyttää sähköä silloin, kun puhallin käy. Vuosikulutus riippuu valitusta laitteesta, säädöstä ja käyttöajasta, eikä sitä voi päätellä luotettavasti pelkästä menetelmän nimestä. Pyydä tarjouksen yhteydessä laitteen nimellisteho, arvioitu käyttötila sekä ohje siitä, miten käynti ja mahdollinen vika havaitaan. Ota mukaan myös huolto- ja mahdolliset puhaltimen vaihtokustannukset, kun vertailet tarjouksia.

Radonkaivo

Radonkaivo on vaihtoehto radonimurille erityisesti silloin, kun maaperä on hyvin läpäisevää. Kaivo sijoitetaan rakennuksen ulkopuolelle. STUKin korjausoppaan mukaan sen vaikutus perustuu ensisijaisesti maaperän huokosilman radonpitoisuuden alenemiseen: puhallin imee ilmaa maasta, ja tilalle virtaava ulkoilma laimentaa huokosilmaa. Vain kaivon lähellä voi syntyä myös laatan alle ulottuva alipainevaikutus.

Radonkaivo voi vähentää sisäpuolisen putkireitin tarvetta, mutta se edellyttää ulkopuolista kaivutyötä ja sopivaa maaperää. STUK rajaa menetelmän karkealle sora- ja hiekkamaalle. Tiiviillä savi- tai silttimaalla imun leviäminen jää rajalliseksi, joten menetelmää ei pidä valita pelkän tontin karttamerkinnän perusteella. Kaivun edellytykset ja mahdolliset maan alla kulkevat johdot selvitetään ennen toteutusta.

Tiivistyskorjaukset

Tiivistyskorjausten tavoitteena on estää radonpitoisen ilman pääsy sisätiloihin tukkimalla vuotokohdat. Tyypillisiä tiivistettäviä kohtia ovat lattian ja seinän liitoskohdat, läpiviennit sekä halkeamat betonilaatassa.

Tiivistykseen käytetään erilaisia elastisia massoja ja tiivisteprofiileja. Polyuretaanipohjaisia tiivistysmassoja käytetään usein halkeamien ja läpivientien tiivistykseen. Lattian ja seinän liitoskohdissa voidaan käyttää tiivisteprofiileja tai elastisia massoja.

Pelkkä tiivistys ei välttämättä riitä, jos vuotoreittejä on paljon tai pitoisuus on korkea. Sen merkitys voi kuitenkin olla suuri osana imumenetelmää, sillä hallitsematon vuoto voi heikentää alapohjan alipaineistusta. Materiaalin valinta riippuu raon leveydestä, rakenteen liikkeestä ja muista olosuhteista; yksi massa ei sovi kaikkiin liitoksiin. Vanhan talon tiivistys kannattaa suunnitella rakenteen kosteustekninen toiminta huomioiden.

Ilmanvaihdon tehostaminen

Ilmanvaihdon tehostaminen voi alentaa radonpitoisuutta laimentamalla sisäilmaa. Menetelmä ei poista radonia lähteeltä, mutta voi olla tarkoituksenmukainen täydentävä toimenpide.

Painovoimaisen ilmanvaihdon puutteet tai koneellisen järjestelmän väärät säädöt on järkevää selvittää, jos ne havaitaan korjauskartoituksessa. Muutos on tehtävä hallitusti: liian suuri alipaine voi lisätä radonin kulkeutumista maaperästä ja pitkäaikainen ylipaine voi rasittaa rakenteita kosteudella. Ilmanvaihto voi täydentää varsinaista radonkorjausta, mutta sitä ei pidä esittää automaattisesti riittävänä menetelmänä.

Alapohjan tuuletuksen tehostaminen

Rossipohjaisissa rakennuksissa alapohjan tuuletuksen tehostaminen voi olla tehokas keino alentaa radonpitoisuutta. Tuuletusaukkojen lisääminen tai laajentaminen parantaa ilmanvaihtoa ryömintätilassa ja vähentää radonin kertymistä.

Tuuletuksen tehostaminen voidaan toteuttaa myös puhaltimella, mutta ryömintätilan kosteustekninen toiminta ja lämpötila on arvioitava samalla. Erityisesti vanhassa talossa välipohjan läpiviennit ja liitokset voivat edelleen päästää ilmaa sisätiloihin, vaikka ryömintätilaa tuuletettaisiin. Siksi tuuletusratkaisu ja välipohjan tiivistys on tarkasteltava yhdessä. Toimivuus todetaan asunnossa tehtävällä uudella radonmittauksella.

Radonsaneerauksen kustannukset

Radonsaneerauksen hintaa ei voi päätellä luotettavasti yleisestä euromäärästä. Rakennuksen koko, alapohjan rakenne, imupisteiden määrä, putkireitti, sähkötöiden laajuus ja mahdollinen kaivutyö muuttavat tarjousta. Myös se vaikuttaa, tehdäänkö samalla välttämättömiä tiivistyksiä tai muita korjauksia. Vertaa tarjouksia samoilla lähtötiedoilla ja pyydä erittelemään, mitä hinta sisältää.

Radonimurin hintaan voivat kuulua suunnittelu, läpivienti, imupisteet, putket, puhallin, sähkökytkentä ja viimeistely. Jos tarjous kattaa vain laitteen ja asennuksen, jäljelle voi jäädä erillisiä töitä. Kysy, kuka vastaa putken ulospuhalluspaikan suunnittelusta, läpivientien tiivistyksestä ja käyttöönoton dokumentoinnista. Pyydä erikseen vaihtoehtohinta, jos tutkimukset osoittavat, että yksi imupiste ei riitä.

Tiivistyskorjauksessa työn laajuus riippuu siitä, kuinka moni vuotoreitti on saavutettavissa ja pitääkö pintarakenteita purkaa. Materiaalin hinta on vain osa kokonaisuutta. Tarjouksessa kannattaa kuvata tiivistettävät liitokset ja läpiviennit sekä se, miten työn laatu tarkastetaan ennen rakenteiden sulkemista. Jos korjauksen yhteydessä puretaan vanhoja rakenteita, muiden rakennusmateriaalien tutkimustarve arvioidaan erikseen ennen purkua.

Radonkaivon kustannuksissa korostuvat maaperän soveltuvuuden selvittäminen, kaivu, putkitus, puhallin ja pihan palauttaminen. Hinta ei välttämättä sisällä johdonsiirtoja tai muita työmaan yllätyksiä. Jos vaihtoehtona on radonimuri, vertaile myös käytön aikaista sähkönkulutusta ja huollon järjestämistä. Halvin asennustarjous ei yksin ratkaise, mikä on talossa toimivin korjaus.

Pyydä tarjouksen mukana kirjallinen arvio siitä, millä perusteella menetelmä valittiin ja mitkä epävarmuudet voivat muuttaa toteutusta. Varmista, että urakoitsija kertoo myös käyttöönoton ohjeet: mitä seurataan, mikä on poikkeava ääni tai käyntitila ja keneen otetaan yhteyttä vikatilanteessa. Korjauksen onnistumista ei voi sopia pelkkänä prosenttilupauksena; lopullinen mittaustulos riippuu talosta ja mittaus tehdään korjauksen jälkeen asianmukaisesti.

Radonsaneerauksen toteutus käytännössä

Radonsaneerauksen toteutus etenee mittauksen ja rakenneselvityksen jälkeen suunnitteluun, asennukseen, käyttöönottoon ja kontrollimittaukseen. Työn kestoa ei voi arvioida yleispätevästi, koska rakenneavaukset, putkireitit ja sähkötyöt vaihtelevat. Pidä lähtömittaus ja korjauksen dokumentit tallessa, jotta myöhempi mittaustulos voidaan tulkita samassa rakennuksessa tehtyyn muutokseen nähden.

Radonimurin asennuksessa ensimmäinen vaihe on imupisteen tai -pisteiden sijainnin määrittäminen. Sopiva sijainti riippuu alapohjan rakenteesta, täyttökerroksen läpäisevyydestä ja maaperän ominaisuuksista. Yksi imupiste voi riittää joissakin taloissa, mutta sokkelit ja muut alapohjan osastoinnit voivat edellyttää useampia.

Imupiste voidaan tehdä poraamalla lattiarakenteen läpi, jos rakenne soveltuu siihen. Reiän koko määräytyy suunnitellun järjestelmän perusteella. Läpäisy, putkiliitos ja ympäröivä rakenne tiivistetään suunnitelman mukaisesti, jotta imuri ei vedä huoneilmaa väärästä kohdasta. Ennen porausta selvitetään rakenteessa kulkevat johdot ja mahdolliset muut esteet.

Putkisto johdetaan suunniteltuun ulospuhalluspaikkaan. Reitin suunnittelussa huomioidaan ulospuhalluksen sijainti suhteessa ilmanottoihin, ikkunoihin ja oleskelualueisiin sekä laitteen huollettavuus. Jos putki kulkee kylmässä tilassa tai rakenteen sisällä, myös kondenssiveden ja läpivientien vaikutus on ratkaistava. Pelkkä huomaamaton ulkonäkö ei riitä suunnitteluperusteeksi.

Puhallin asennetaan tyypillisesti putkiston yläpäähän ullakkotilaan tai rakennuksen ulkopuolelle. Puhaltimen valinnassa huomioidaan tarvittava ilmavirta ja painetaso sekä äänitaso. Hiljaiskäyntinen puhallin on suositeltava erityisesti makuuhuoneiden läheisyydessä.

Saneerauksen jälkeen tehdään kontrollimittaus, jolla todetaan toimenpiteiden teho. STUKin mukaan korjauksen onnistuminen tarkistetaan uudella radonpurkkimittauksella, joka kestää vähintään kaksi kuukautta ja tehdään syys–toukokuun mittauskaudella.

Saneerauksen jälkeinen seuranta

Jos ensimmäinen korjaus ei riitä

Kontrollimittaus voi osoittaa, että pitoisuus on alentunut mutta ylittää yhä viitearvon. Silloin pelkkä laitteen käynti ei ole riittävä osoitus korjauksen onnistumisesta. Vertaa mittausjaksoja, mitattuja huoneita ja talon käyttötilannetta, jotta tuloksia ei tulkita eri olosuhteiden vuoksi väärin. Pyydä suunnittelijaa arvioimaan, leviääkö imurin vaikutus koko alapohjaan ja onko rakenteissa edelleen vuotoja.

Jos imupisteen vaikutus ei ulotu talon kaikkiin osiin, järjestelmä voi tarvita lisäimupisteen tai muuta muutosta. Jos maaperän imumenetelmä on teknisesti toimiva mutta sisäilman pitoisuus pysyy koholla, tarkista myös kellarin maanvastaiset seinät, putkiläpiviennit ja ilmanvaihdon painesuhteet. Mahdollinen uusi toimenpide suunnitellaan havaintojen perusteella. Tämän jälkeen tarvitaan vielä uusi mittaus; korjauskierroksen onnistumista ei päätellä urakoitsijan vakuutuksesta tai hetkellisestä mittarin arvosta.

Vanhassa talossa on hyvä dokumentoida, mihin putket ja imupisteet asennettiin, mitä saumoja tiivistettiin ja miten puhallin on säädetty. Tämä auttaa myöhemmin, jos lattiaa uusitaan tai ilmanvaihtoa muutetaan. Ilman dokumentointia toimivan järjestelmän osa voidaan vahingossa poistaa tai sen virtaus estää seuraavan remontin yhteydessä. Säilytä ohjeet myös talon tulevaa omistajaa varten.

Radonsaneerauksen jälkeen on suositeltavaa seurata järjestelmän toimintaa ja sisäilman radonpitoisuutta. Huolto tehdään laitteen ja asennuksen ohjeen mukaan. Pyydä kirjallinen käyttöohje, johon on merkitty puhaltimen sijainti, mahdollinen valvontalaite ja yhteystieto vikatilanteita varten.

Käyntiääni ei yksin osoita, että alapohjan alipaineistuksen vaikutus on säilynyt. Suunnittelijalta kannattaa kysyä, mitä järjestelmän toiminnan merkkejä asukas voi turvallisesti seurata ja onko valvontalaitteelle tarvetta. Poistoilman päätä ei tarvitse itse kokeilla, vaan mahdolliset huoltotoimet tehdään asennusohjeen mukaan.

Seurantamittauksen ajankohdasta kannattaa sopia korjauksen suunnittelijan kanssa. Uusi mittaus on perusteltu, jos puhallin vaihdetaan, ilmanvaihtoa säädetään olennaisesti tai alapohjan rakenteita muutetaan. Näin muutoksen vaikutus näkyy mittaustuloksessa eikä jää vain käyttötuntien tai äänen perusteella arvioiduksi.

Tiivistyskorjausten kestävyyttä on syytä seurata silmämääräisesti. Elastiset massat voivat ajan myötä haurastua tai irrota, jolloin tiivistys on uusittava. Erityisesti lattian ja seinän liitoskohdat ovat alttiita liikkeille ja vaativat joustavien tiivisteiden käyttöä.

Viranomaismääräykset ja ohjeistus

Radonsaneeraukseen liittyy useita viranomaismääräyksiä ja ohjeita, joiden tunteminen on hyödyllistä sekä saneerausta suunnitteleville että sitä toteuttaville.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 1044/2018 mukaan asunnon ja muun oleskelutilan sisäilman radonpitoisuuden viitearvo on 300 Bq/m³. Asunnon pitoisuus määritetään vuosikeskiarvona. Viitearvon ylitys on peruste selvittää korjausta, mutta se ei ole turvallisen altistuksen raja. Säteilylain 158 § koskee rakennuksen omistajan ja haltijan velvollisuuksia asunnossa tai muussa oleskelutilassa; 157 § käsittelee rakentamishankkeeseen ryhtyvää.

Säteilylain 202 §:n siirtymäsäännös koskee erikseen ennen lain voimaantuloa (15.12.2018) rakennettuja asuntoja ja muita oleskelutiloja, jotka eivät ole työpaikkoja ja joissa pitoisuus oli mitattu ennen voimaantuloa viitearvoa suuremmaksi mutta enintään 400 Bq/m³. Näissä tapauksissa viitearvon noudattamisesta on huolehdittava viimeistään seuraavan tarkoituksenmukaisen korjaustoimen yhteydessä. Siirtymäsäännös ei muuta nykyistä 300 Bq/m³:n viitearvoa. Erityistilanteissa soveltuva toimintatapa kannattaa selvittää kunnan terveydensuojeluviranomaiselta.

STUK antaa ohjeita radonin mittaamisesta ja torjunnasta. Asuntojen radonkorjaaminen -raportti STUK-A252 kuvaa eri saneerausmenetelmien toimintaperiaatteet ja soveltuvuuden, mutta siinä esitetyt vanhat radonin enimmäisarvot eivät ole nykyisiä viitearvoja.

Uuden rakennuksen suunnittelua ja toteutusta koskeva radonpitoisuuden viitearvo on asetuksen 1044/2018 mukaan 200 Bq/m³. Se on eri asia kuin vanhan asunnon 300 Bq/m³:n viitearvo. Jos vanhassa talossa uusitaan alapohjaa, radonin torjunta kannattaa sisällyttää korjaussuunnitteluun ennen rakenteiden sulkemista. Mahdollinen rakentamisluvan tarve ja työn muut vaatimukset ratkaistaan hankkeen sisällön perusteella rakennusvalvonnassa.

Yhteenveto

Radonsaneeraus alkaa asunnossa tehdystä asianmukaisesta mittauksesta ja rakenteiden selvityksestä. Menetelmä valitaan alapohjan, maaperän ja ilmanvaihdon mukaan, ja tarjous pyydetään eriteltynä. Imumenetelmät voivat olla tehokkaita, mutta niiden onnistumista ei ratkaista ennusteella: korjauksen jälkeen tehdään uusi radonmittaus. Säilytä molemmat mittaustulokset ja toteutusasiakirjat myöhempää seurantaa varten.

Usein kysytyt kysymykset

Kuinka nopeasti radonsaneeraus alentaa radonpitoisuutta? Toimiva puhallin muuttaa alapohjan painesuhteita käynnistyessään, mutta hetkellinen mittarilukema ei kerro vuosikeskiarvoa. Korjauksen tulos tarkistetaan asunnossa vähintään kahden kuukauden mittauksella syyskuun alun ja toukokuun lopun välillä. Jos tulos jää edelleen korkeaksi, suunnittelijan kanssa selvitetään, mistä radonia pääsee sisään ja tarvitseeko järjestelmää täydentää.

Voiko radonsaneerauksen tehdä itse vai tarvitaanko ammattilainen? Näkyvän raon tiivistäminen ei korvaa koko alapohjan vuotoreittien selvitystä. Imurin mitoittaminen, poraus, putken ulospuhalluspaikka ja sähkötyöt vaativat tehtäviin sopivaa osaamista. Tilaa ainakin korjaussuunnitelma ja vaadittavat sähkötyöt ammattilaisilta. Mittaa pitoisuus uudelleen myös silloin, kun teet osan tiivistyksistä itse.

Kuinka pitkään radonsaneeraus kestää? Asennuksen kesto riippuu rakenteista ja työn laajuudesta. Koko prosessissa myös alku- ja kontrollimittaukset vievät aikaa, sillä kumpikin asunnon mittaus tehdään vähintään kahden kuukauden ajan oikealla mittauskaudella. Pyydä urakoitsijalta kohteeseen perustuva aikataulu ja sovi erikseen, milloin kontrollimittaus aloitetaan.

Lähteet

• Säteilyturvakeskus STUK: Asuntojen radonkorjaaminen, STUK-A252 (2012), erityisesti luvut 4–8.
• Säteilyturvakeskus STUK: Radon uudisrakentamisessa.
• Säteilyturvakeskus STUK: Radonin mittaaminen.
• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ionisoivasta säteilystä 1044/2018, 20–21 §.
• Säteilylaki 859/2018, 157–158 § ja 202 §:n siirtymäsäännös.