Radonputkisto – toiminta ja asennus

Radonputkisto on uudisrakennuksen alapohjan alle suunniteltava imukanavisto, jolla tuuletetaan laatan alapuolista täyttökerrosta. Sen poistokanava voidaan johtaa vesikatolle jo rakennusvaiheessa, jolloin putkisto toimii aluksi painovoimaisesti. Jos valmistuneen talon radonmittaus osoittaa riittämättömän tuloksen, järjestelmää voidaan tehostaa huippuimurilla.

Mikä on radonputkisto ja miksi sitä tarvitaan

Radonputkistossa on lattian alla imukanavisto sekä siirto- ja poistokanava. STUKin uudisrakentamisohjeessa imukanavisto sijoitetaan alapohjan lämmöneristeiden alapuoliseen kapillaarikatkokerrokseen ja poistokanava viedään vesikatolle. Imukanaviston muoto valitaan rakennuksen pohjan mukaan; putkistoa ei mitoiteta vain yhdellä yleisellä putkijaolla. Rakennuksen piirustukset ovat siksi tarpeen, kun haluat myöhemmin tietää, missä kanavat kulkevat.

Säteilyturvakeskuksen (STUK) mukaan radon on hajuton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, joka syntyy maaperässä olevan uraanin hajoamisen seurauksena. Radon kulkeutuu maaperästä rakennusten sisätiloihin pääasiassa alapohjan kautta. Erityisesti Suomessa maaperän koostumus ja geologiset olosuhteet altistavat monet alueet korkeille radonpitoisuuksille.

Rakennuspaikan radonriski ja alapohjaratkaisu vaikuttavat torjunnan suunnitteluun, mutta pelkkä karttaluokka ei kerro valmistuvan talon sisäilman pitoisuutta. STUK kuvaa maanvaraisen laatan ja sokkelin välisen raon sekä läpiviennit keskeisiksi maaperän ilman vuotoreiteiksi. Siksi putkiston rinnalla suunnitellaan liittymien ja läpivientien tiivistys.

STUKin mukaan radonturvallinen rakentaminen on perusteltua koko maassa. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 1044/2018 uuden rakennuksen suunnittelun ja toteutuksen radonpitoisuuden viitearvo on 200 Bq/m³. Radonputkisto on yksi torjuntakeino, mutta siihen yhdistetään alapohjan liittymien ja läpivientien tiivistys. Kunnan rakennusjärjestyksessä voi olla tarkempia vaatimuksia, jotka tarkistetaan rakennushankkeen yhteydessä. Rakentamisaikainen torjunta on STUKin mukaan helpompaa ja halvempaa kuin valmiin talon korjaaminen jälkikäteen.

Radonputkiston rakenne ja komponentit

Putkiston pääosat ovat imukanavisto, siirtokanava ja poistokanava. Ilmaa läpäisevä täyttökerros mahdollistaa ilman liikkumisen imukanaville, ja huippuimuri voidaan lisätä poistokanavaan, jos mittaustulos sitä edellyttää. Järjestelmän toteutus kirjataan perustus-, rakenne- ja LVI-suunnitelmiin.

Ilmaa läpäisevä kapillaarikatkokerros mahdollistaa virtauksen laatan alla. STUKin ohjeen mukaan imukanavisto asennetaan lämmöneristeiden alapuolelle tähän kerrokseen. Rakenteen kerrosjärjestys, materiaalit ja putkiston syvyys määräytyvät rakenne- ja radontorjuntasuunnitelmasta, joten asennusta ei voi ohjata yleisellä lauseella putken sijoittamisesta suoraan laatan alle.

Imukanavisto voidaan tehdä ilmaa keräävästä, rei'itetystä putkesta. Rei'itys mahdollistaa täyttökerroksen ilman pääsyn kanavaan, kun taas siirto- ja poistokanavien on pysyttävä tiiviinä. Putkiston sijoittelu valitaan suunnitelmassa rakennuksen muodon ja perustusten mukaan.

Siirtokanava yhdistää imukanaviston poistokanavaan. Imukanavisto voi olla rengasmainen tai haarautuva, ja muoto riippuu myös rakennuksen runkosyvyydestä ja perustusten jakamista alueista. Perustusten läpivientien kohdalla putkiston rakenne tehdään suunnitelman mukaisesti tiiviiksi.

Poistokanava johtaa ilman vesikatolle STUKin kuvaamassa uudisrakentamisen ratkaisussa. Ulospuhalluksen sijoitus suunnitellaan niin, ettei ilma palaudu rakennukseen sisäänottojen, ikkunoiden tai muiden aukkojen kautta. Kanavan reitti, tiiveys ja huoltoon pääsy ratkaistaan rakennuskohtaisesti; katolle päättyvää kanavaa ei korvata sattumanvaraisella seinäpurulla.

Putkisto toimii aluksi ilman puhallinta, jos poistokanava tuulettuu painovoimaisesti. STUKin vuoden 2012 korjausoppaan uudisrakentamista käsittelevässä luvussa vapaasti tuulettuvan putkiston tyypilliseksi alenemaksi esitetään 20–60 % ja poistopuhaltimella tehostetun 60–95 %. Nämä vaihteluvälit kuvaavat oppaassa koottuja tuloksia, eivät lupaa yksittäisen talon tuloksesta. Oppaan vanhat enimmäisarvot eivät ole nykyisiä viitearvoja; nykyinen uuden rakennuksen viitearvo on 200 Bq/m³ asetuksen 1044/2018 mukaan. Valmiin putkiston aktivointi huippuimurilla on eri toteutus kuin radonimuri, jossa imupiste tehdään jälkikäteen laatan alle.

Radonputkiston asennus uudisrakentamisessa

Uudisrakentamisessa radonputkiston asentaminen on selkeästi helpompaa ja kustannustehokkaampaa kuin olemassa olevaan rakennukseen. Tämä johtuu siitä, että putkisto voidaan suunnitella ja asentaa osana normaalia rakennusprosessia ennen alapohjan valua.

Radonputkiston suunnittelu alkaa tyypillisesti jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa. Suunnittelussa huomioidaan rakennuksen pohjaratkaisu, alapohjan pinta-ala sekä alueen tunnetut radonpitoisuudet. Suunnittelijan on tärkeää tuntea paikalliset olosuhteet ja radoniin liittyvät rakentamismääräykset.

Asennus etenee rakenne- ja LVI-suunnitelmien mukaan samalla, kun alapohjan kerrokset tehdään. Imukanaviston paikka on lämmöneristeiden alapuolisessa kapillaarikatkokerroksessa, ei suoraan valun päällä. Työmaalla tarkistetaan, että putket ja liitokset pysyvät suunnitelluissa kohdissa eikä kerrosmateriaali estä ilmavirtaa.

Imukanavisto yhdistetään siirto- ja poistokanavaan suunnitellulla reitillä. Kanavan tiiveys on tärkeä etenkin rakennuksen sisällä, jotta mahdollinen puhaltimen lisääminen ei aiheuta radonpitoisen ilman vuotoa sisätiloihin. Poistokanava viedään vesikatolle jo rakennusvaiheessa, jos toteutetaan STUKin kuvaama valmius myöhempää aktivointia varten.

Ennen kuin rakenteet peitetään, putkiston reitti ja liittymät on hyvä tarkastaa ja dokumentoida. Valokuvat sekä ajantasaiset piirustukset auttavat myöhemmin paikantamaan kanaviston, jos sitä tehostetaan tai alapohjaa korjataan. Samalla tarkistetaan laatan ja sokkelin liitos sekä läpiviennit, koska putkisto ei yksin sulje radonin vuotoreittejä. Pyydä havaitut poikkeamat kirjattaviksi ja korjattaviksi ennen kuin niihin ei enää päästä käsiksi.

Alapohjan muut kerrokset ja valu tehdään rakennesuunnitelman mukaan putkistoa vahingoittamatta. Kun rakennus on valmis ja lämmitys sekä ilmanvaihto normaalissa käytössä, radon mitataan. Jos mittaustulos osoittaa tarvetta tehostaa torjuntaa, poistokanavaan voidaan suunnitella huippuimuri; päätöstä ei tehdä pelkän valun valmistumisen perusteella.

Radonputkiston asennus olemassa olevaan rakennukseen

Radonputkiston asentaminen jo rakennettuun taloon on haastavampaa ja tyypillisesti kalliimpaa kuin uudisrakentamisessa. Asennusmenetelmät vaihtelevat rakennuksen alapohjarakenteen ja käytettävissä olevien kulkureittien mukaan.

Olemassa olevassa rakennuksessa laatan läpi tehtävä imupiste on yleensä radonimurikorjaus, ei samanlainen alapohjan alle asennettu rengasputkisto kuin uudisrakennuksessa. Menetelmä valitaan vasta, kun alapohjan rakenne ja mahdolliset vuotoreitit tunnetaan. Yksi imupiste voi riittää osassa taloista, mutta alapohjan erilliset osat voivat vaatia laajempaa ratkaisua.

Radonkaivo on erillinen vaihtoehto, jossa rakennuksen ulkopuolisesta maaperästä imetään ilmaa. STUKin mukaan sen pääasiallinen vaikutus on huokosilman radonpitoisuuden pieneneminen, kun tilalle virtaa ulkoilmaa. Soveltuvuus riippuu maaperän ilmanläpäisevyydestä ja rakennuksen sijainnista. Kaivon syvyyttä tai kustannusta ei voi antaa ilman kohteen suunnittelua, joten pyydä asiantuntijalta perustelu menetelmän valinnalle.

Asennustyö olemassa olevaan rakennukseen vaatii huolellista suunnittelua. Ennen työn aloittamista selvitetään alapohjan rakenne, mahdolliset putki- ja kaapelireitit sekä sopivin kohta imupisteen sijoittamiselle. Suunnittelussa huomioidaan myös poistoputken reitti ja radonin ulospuhalluspaikan sijainti.

Asennustyön aikana on syytä suojata asuintilat pölyltä ja sopia työn ajoituksesta asukkaiden kanssa. Työn kesto riippuu rakenteista, kanavareitistä, sähköliitännöistä ja mahdollisista tiivistystöistä. Pyydä tarjoukseen aikataulu ja tieto siitä, mitä tiloja työ koskee.

Asennuksen jälkeen järjestelmän vaikutus tarkastetaan mittaamalla radonpitoisuutta sisätiloissa, kun rakennuksen lämmitys ja ilmanvaihto ovat normaalissa käytössä. STUKin mukaan asunnon radonpurkkimittaus kestää vähintään kaksi kuukautta ja tehdään syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Jos pitoisuus on edelleen liian suuri, suunnittelija arvioi putkiston aktivoinnin, tiivistysten ja muiden kohdekohtaisten lisäkorjausten tarpeen.

Passiivinen ja aktiivinen radonputkisto

Radonputkistot voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: passiivisiin ja aktiivisiin järjestelmiin. Kummallakin tyypillä on omat etunsa ja käyttökohteensa.

Passiivinen radonputkisto toimii ilman sähkökäyttöisiä laitteita. STUKin korjausoppaan mukaan putkiston ilmanvaihto syntyy maaperän ja ulkoilman lämpötilaerosta sekä tuulen vaikutuksesta. Virtaus voi kuljettaa ilmaa laatan alapuolisesta kerroksesta ulos, mutta sen voimakkuus vaihtelee olosuhteiden mukana.

Passiivisessa putkistossa ei ole puhallinta eikä sen sähkönkulutusta. Tämä vähentää laitehuollon tarvetta, mutta ei poista poistopään ja sisäilman radontuloksen seurantaa. Riittävyyttä ei voi päätellä ennen valmistuneen talon mittausta, sillä pelkkä asennettu putkisto ei kerro radonin määrästä huoneilmassa.

Passiivisen järjestelmän heikkoutena on sen rajoitettu teho. Ilman virtaus on riippuvainen sääolosuhteista, ja erityisesti kesällä, kun sisä- ja ulkoilman lämpötilaero on pieni, passiivisen järjestelmän teho voi heikentyä. Korkeiden radonpitoisuuksien alueilla passiivinen järjestelmä ei välttämättä riitä laskemaan radonpitoisuutta hyväksyttävälle tasolle.

Aktiivisessa putkistossa poistokanavaan on lisätty huippuimuri. Puhallin kasvattaa imua, kun putkisto ja sähköliitäntä on suunniteltu sen käyttöön. Se ei kuitenkaan poista tarvetta tarkistaa tiivistykset ja mitata sisäilman pitoisuus, eikä puhaltimen käynti yksin ole todiste korjauksen onnistumisesta.

Aktiivinen järjestelmä kuluttaa sähköä, voi tuottaa ääntä ja tarvitsee toiminnan seurantaa. Kulutus riippuu valitun puhaltimen ottotehosta, säädöstä ja käyttöajasta; yleistä vuosittaista euromäärää ei voi luvata. Pyydä laitekohtaiset käyttötiedot ja huolto-ohjeet sekä varmista, että mahdolliset kiinteät sähkötyöt tekee oikeutettu sähköalan ammattilainen.

Rakennusvaiheessa tehty vesikatolle päättyvä poistokanava helpottaa mahdollista myöhempää aktivointia huippuimurilla. Sähkövaraus ja puhaltimen paikka suunnitellaan samassa yhteydessä, jos aktivointivalmius halutaan. Valmius ei kuitenkaan kerro, tarvitaanko puhallinta: ratkaisu tehdään vasta valmistuneen rakennuksen radonmittauksen perusteella.

Radonputkiston mitoitus ja suunnittelu

Radonputkiston oikea mitoitus on ratkaisevan tärkeää järjestelmän toimivuuden kannalta. Alimitoitettu järjestelmä ei pysty poistamaan radonia riittävästi, kun taas ylimitoitettu järjestelmä aiheuttaa turhia kustannuksia.

Mitoituksessa tarkastellaan rakennuksen muotoa, perustusten jakamia alueita, täyttökerroksen ilmanläpäisevyyttä sekä poistokanavan reittiä. Sisäilman radonmittaus kertoo torjunnan tarpeesta, mutta mittaustulosta ei voi muuntaa suoraan tarvittavaksi puhallintehoksi. Myös alapohjan tiivistys ja ilmanvaihdon painesuhteet kuuluvat samaan suunnittelukokonaisuuteen.

Imukanavien määrä ja sijoittelu riippuvat pohjan muodosta. STUK esittää rengasmaisen ja monihaaraisen vaihtoehdon sekä tilanteita, joissa tarvitaan lisäkanava. Yksityiskohtainen etäisyys ja rakenne valitaan suunnitelmasta, sillä väärään paikkaan viety kanava voi jättää osan alapohjasta ilman riittävää imuvaikutusta.

Poistokanavan koko valitaan tavoitellun ilmavirran ja kanaviston vastuksen perusteella. Se viedään STUKin uudisrakentamisratkaisussa vesikaton yläpuolelle. Ulospuhalluksen paikka suhteessa ilman sisäänottoihin ja avattaviin aukkoihin on tarkistettava suunnitelmassa.

Mahdollisen huippuimurin mitoituksessa arvioidaan putkiston vastus ja tavoiteltu ilmavirta. Puhallinta ei mitoiteta tarkoituksella tukkeutuneelle kanavalle, vaan tukos korjataan. Puhaltimen lisäämisen jälkeen tarkistetaan virtaus ja tehdään sisäilman uusintamittaus, jotta säätö perustuu todelliseen tulokseen.

Rakennuksen ilmanvaihto vaikuttaa siihen, miten maaperän ilma pyrkii kulkemaan sisätiloihin. STUK varoittaa myös rakennuksen ylipaineistamisesta kosteusvaurioriskin vuoksi. Siksi ilmanvaihdon säätöä ei pidä käyttää irrallisena korjauksena ilman kokonaisuuden arviointia.

Kondenssivesi ja jäätyminen

Kun kosteaa ilmaa kulkee kylmässä poistokanavassa, kanavaan voi tiivistyä vettä. Talvella vesi voi jäätyä ja heikentää virtausta tai vaurioittaa puhallinta. Riski riippuu kanavan reitistä, lämpötiloista ja siitä, onko putkisto passiivinen vai puhaltimella tehostettu; siksi yksittäistä yleistä kallistusta tai eristepaksuutta ei voi antaa.

Pyydä suunnittelijaa kuvaamaan, miten kanava eristetään tarvittavilta osin ja minne kondenssivesi johdetaan. Tarkista myös, että mahdollinen puhallin on hyväksytty valittuun sijoituspaikkaan ja että huolto onnistuu turvallisesti. Jäätymisen merkkejä voivat olla poikkeava ääni, tärinä tai ilman virtauksen heikkeneminen, mutta oireen syy varmistetaan huollossa.

Kanavaa ei pidä avata tai kallistaa uudelleen pelkän oireen perusteella. Muutos voi ohjata veden alapohjaan, rakenteeseen tai puhaltimeen. Jos toiminta häiriintyy, pyydä asentajaa tarkistamaan virtaus ja vedenpoisto sekä harkitse radonmittauksen uusimista korjauksen jälkeen.

Radonputkiston huolto ja ylläpito

Radonputkiston huoltotarve on yleensä vähäinen, mutta säännöllinen seuranta on tärkeää järjestelmän toimivuuden varmistamiseksi.

Passiivisen putkiston näkyvän poistopään kuntoa kannattaa seurata turvallisesta paikasta. Roskat, lumi tai jää voivat haitata virtausta, mutta katolle ei pidä mennä ilman asianmukaisia turvajärjestelyjä. Kanavan hattua ja muita yksityiskohtia ei muuteta omatoimisesti, koska virtaus ja vedenpoisto voivat muuttua.

Aktiivisessa järjestelmässä seurataan puhaltimen toimintaa sen käyttöohjeen mukaan. Mahdollinen hälytys on laitekohtainen ominaisuus, jonka olemassaolo tarkistetaan toimituksesta. Käyntiääni tai merkkivalo ei kuitenkaan kerro sisäilman radonpitoisuutta.

Puhaltimen käyttöikä vaihtelee mallin ja olosuhteiden mukaan. Vaihdossa tarkistetaan uuden laitteen yhteensopivuus kanaviston, ilmavirran ja sähköliitännän kanssa. Kiinteän sähköliitännän työ kuuluu Tukesin mukaan siihen oikeutetulle sähköalan ammattilaiselle.

Radonpitoisuuden mittaus kertoo, miten järjestelmä toimii asunnon kannalta. STUKin asuntomittausohjeen mukaan purkkimittaus kestää vähintään kaksi kuukautta ja tehdään 1.9.–31.5. välisenä aikana. Uusintamittaus on perusteltu, jos puhallin vaihdetaan, ilmanvaihtoa muutetaan tai alapohjaan tehdään korjauksia; yleistä määrävuosiväliä ei pidä esittää ilman lähdettä.

Radonputkiston vaikutus sisäilmaan

Oikein suunniteltu ja asennettu radonputkisto voi alentaa sisäilman radonpitoisuutta. STUKin uudisrakentamisohjeessa kuvataan passiivisen ja huippuimurilla tehostetun putkiston tutkimuksessa havaittuja vaihteluvälejä, mutta ne eivät ennusta yksittäistä taloa. Vaikutus osoitetaan vertaamalla asianmukaisia mittaustuloksia.

Putkisto tuulettaa laatan alapuolista täyttökerrosta ja voi pienentää rakenteiden läpi sisään virtaavan radonpitoisen ilman määrää. Aktiivisessa järjestelmässä puhallin lisää imua. Tulos riippuu siitä, ulottuuko vaikutus vuotoreiteille ja ovatko alapohjan liittymät sekä läpiviennit tiiviit.

Putkisto on tarkoitettu maaperästä tulevan radonin torjuntaan. Jos radonia kulkeutuu sisäilmaan esimerkiksi talousvedestä tai rakennusmateriaalista, alapohjan tuuletus ei välttämättä kohdistu ongelman lähteeseen. Korjausmenetelmä valitaan vasta, kun rakennuksen olosuhteet ja mahdolliset muut radonlähteet on arvioitu.

Lyhyt mittarihavainto voi näyttää muutoksen nopeasti, mutta se ei korvaa pitkäaikaista purkkimittausta. Vuodenaika, ilmanvaihto ja sää vaikuttavat radonpitoisuuteen, joten ennen ja jälkeen -tulokset tulkitaan mittausolosuhteet huomioiden. Varsinainen onnistuminen arvioidaan STUKin ohjeen mukaisella mittauksella.

Mitä tarkistaa putkiston luovutuksessa

Pyydä talon valmistuessa piirustukset, joista näkyvät imukanaviston sijainti ja poistokanavan reitti. Ne ovat hyödyllisiä, jos alapohjaan tehdään myöhemmin läpivientejä tai putkisto aktivoidaan puhaltimella. Varmista myös, että rakennusvaiheessa tehdyt tiivistykset on dokumentoitu ja että kanavan poistopää on toteutettu suunniteltuun paikkaan.

Jos rakennuksessa on useita perustusten erottamia alapohja-alueita, kysy suunnittelijalta, miten kukin alue kuuluu putkiston vaikutuspiiriin. Yhden näkyvän poistoputken olemassaolo ei yksin osoita, että ilma liikkuu kaikkialta laatan alta. Rakennusaikana otetut kuvat ovat tässä usein hyödyllisempiä kuin jälkikäteen tehty arvailu valmiin lattian perusteella.

Kysy, onko putkistoon varattu sähköliitäntä ja millainen puhallin siihen voidaan tarvittaessa asentaa. Valmius ei tarkoita, että mikä tahansa puhallin sopii kanavaan. Jos sähkötöitä tarvitaan, ne tilataan Tukesin tarkoittamalta oikeutetulta sähköalan ammattilaiselta.

Sovi myös mittauksesta: kuka hankkii mittauspurkit, mihin huoneisiin ne sijoitetaan ja kuka saa tulosraportin. Mittaus tehdään vasta, kun rakennuksen lämmitys ja ilmanvaihto ovat valmiit ja normaalissa käytössä. Näin tulos kuvaa asunnon todellista käyttötilannetta eikä keskeneräistä työmaata.

Jos tulos ylittää uuteen rakennukseen sovellettavan viitearvon, säilytä raportti ja toimita se korjauksen suunnittelijalle. Puhaltimen lisäämisen lisäksi voi olla tarpeen tarkistaa tiivistykset tai putkiston avoimuus. Kun korjaus on tehty, sovi uusi mittaus samoja STUKin mittausohjeita noudattaen, jotta muutoksen vaikutus voidaan arvioida.

Radonputkiston toteutusta ei voi arvioida silmämääräisesti enää lattian valmistuttua. Siksi suunnittelun, työnaikaisen dokumentoinnin ja valmiin asunnon mittauksen muodostama ketju on tärkeä. Jokainen vaihe vastaa eri kysymykseen: suunnitelma kertoo tavoitellun ratkaisun, valokuvat toteutuksen ja radonmittaus sen, millainen sisäilman pitoisuus talossa on käytön aikana.

Yhteenveto

Radonputkisto suunnitellaan uudisrakennuksen alapohjan lämmöneristeiden alapuoliseen kapillaarikatkokerrokseen, ja poistokanava viedään vesikatolle. Putkistoa täydennetään alapohjan tiivistyksillä ja tarvittaessa huippuimurilla. STUKin esittämät prosenttialenemat ovat tutkimushavaintoja, eivät takuuta yksittäiseen taloon; toimivuus todetaan vähintään kahden kuukauden mittauksella 1.9.–31.5. välisenä aikana.

Usein kysytyt kysymykset

Kuinka paljon radonputkiston asennus maksaa? Hinta riippuu rakennuksen perustuksesta, kanaviston reitistä ja siitä, tehdäänkö työ rakentamisen yhteydessä vai jälkikäteen. Pyydä kohdekohtainen erittely putkistosta, kattoläpiviennistä, sähkövarauksesta ja mahdollisesta jälkimittauksesta. Vanhan talon imupistekorjausta ei pidä hinnoitella uudisrakennuksen putkiston oletuksilla.

Voiko radonputkiston asentaa itse? Putkisto on osa alapohjan rakennetta ja radontorjuntasuunnitelmaa, joten sen reitti ja tiivistykset on toteutettava suunnitelmien mukaan. Mahdolliset kiinteät sähkötyöt kuuluvat oikeutetulle sähköalan ammattilaiselle. Sisäilman mittaus tarvitaan riippumatta siitä, kuka rakennustyön tekee.

Miten tiedän, toimiiko radonputkistoni? Tee pitkäaikainen purkkimittaus 1.9.–31.5. välisenä aikana. Vertaile tulosta rakennuksen tilanteeseen soveltuvaan viitearvoon: uuden rakennuksen suunnittelussa ja toteutuksessa 200 Bq/m³, olemassa olevassa asunnossa 300 Bq/m³. Puhaltimen käyntiä voi seurata erikseen, mutta se ei korvaa radonmittausta.

Kuinka usein radonputkisto tulee huoltaa? Yleistä huoltoväliä ei voi antaa kaikille putkistoille. Seuraa näkyvää poistopäätä turvallisesti ja noudata mahdollisen puhaltimen käyttöohjetta. Mittaa radon uudelleen, jos järjestelmää tai rakennuksen ilmanvaihtoa muutetaan olennaisesti.

Aiheuttaako radonputkisto melua? Passiivisessa putkistossa ei ole käyvää puhallinta. Jos putkistoon lisätään huippuimuri, sen ääni ja tärinä riippuvat laitteesta sekä asennuksesta. Pyydä sijoitus ja kiinnitys suunnittelemaan asuintiloille sopiviksi.

Lähteet

• Säteilyturvakeskus STUK: Radon uudisrakentamisessa.
• Säteilyturvakeskus STUK: Asuntojen radonkorjaaminen, raportti STUK-A252.
• Säteilyturvakeskus STUK: Radonmittaus yksityisasuntoon, mittausohje.
• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 1044/2018 ionisoivasta säteilystä.
• Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes: Mitä sähkötöitä saan tehdä itse.