Radonin terveysriskit ja altistuminen

Radon on radioaktiivinen kaasu, joka muodostaa STUKin mukaan suurimman osan suomalaisten keskimääräisestä säteilyaltistuksesta. Pitkäaikainen altistuminen suurentaa keuhkosyövän riskiä, ja tupakointi vahvistaa riskiä. Oman kodin radonpitoisuutta ei voi havaita aistein, joten mittaus on käytännön lähtökohta. Tässä artikkelissa käsitellään, mitä väestötutkimusten riskiluvut tarkoittavat, miten altistumista arvioidaan ja millä toimilla sitä voi vähentää. Tavoitteena on auttaa sinua erottamaan mitattava olosuhde henkilökohtaisesta sairastumisennusteesta.

Radonin ominaisuudet ja lähteet

Radon (Rn-222) on hajuton, mauton ja näkymätön jalokaasu, joka syntyy maaperässä uraani-238:n radioaktiivisen hajoamisen tuloksena. Radon on luonnollinen osa ympäristöämme, ja sitä esiintyy kaikkialla maaperässä ja kallioperässä.

Radonin syntyminen

Uraani on yleinen alkuaine maaperässä, ja sen hajoamisketjussa syntyy useita välivaiheita ennen radonia. Radonin puoliintumisaika on noin 3,8 vuorokautta, mikä tarkoittaa, että puolet radonatomeista hajoaa tässä ajassa.

Radonin hajoamistuotteita ovat muun muassa polonium-218 ja polonium-214, jotka ovat lyhytikäisiä radioaktiivisia aineita. Nämä hajoamistuotteet kiinnittyvät ilmassa leijuviin pieniin hiukkasiin ja kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin.

Radonin kulkeutuminen sisäilmaan

Radon kulkeutuu maaperästä rakennusten sisäilmaan tyypillisesti seuraavia reittejä:

• Rakennuksen alapohjan ja maaperän rajapinnasta
• Halkeamien ja rakojen kautta lattiassa ja seinissä
• Läpivientien, kuten putkien ja kaapeleiden, kautta
• Rakenneosien liitoskohdista

Sisäilman radonpitoisuus riippuu maaperän radonpitoisuudesta, rakennuksen tiiveydestä, ilmanvaihdosta ja sääolosuhteista. Talvella pitoisuudet ovat tyypillisesti korkeampia kuin kesällä, koska sisä- ja ulkoilman suuri lämpötilaero lisää rakennuksen alipainetta ja imee maaperän ilmaa sisätiloihin.

Radonin terveysvaikutukset

Radonin merkittävin tunnettu terveysvaikutus on keuhkosyövän riskin lisääntyminen. STUKin mukaan sisäilman radon on Suomessa toiseksi merkittävin keuhkosyövän aiheuttaja tupakoinnin jälkeen.

Keuhkosyöpäriski

STUKin verkkosivulla oleva, vuoden 2023 tutkimukseen perustuva arvio on 150–270 radonaltistukseen liittyvää keuhkosyöpää Suomessa vuodessa. Kyse on väestötason arviosta, ei keinosta päätellä, aiheutuuko yksittäisen ihmisen sairaus juuri radonista. Arvion ajankohta on olennainen: uusien tutkimusten tai väestötietojen myötä luku voi muuttua.

Radonin aiheuttama keuhkosyöpäriski perustuu alfasäteilyyn, jota radon ja sen hajoamistuotteet lähettävät. Kun radioaktiivisia hajoamistuotteita sisältäviä hiukkasia hengitetään, ne kiinnittyvät keuhkojen pintaan ja aiheuttavat paikallista säteilyaltistusta keuhkokudokselle.

Riski kasvaa altistuksen kasvaessa. Altistuksen määrä riippuu sekä radonpitoisuudesta että altistusajasta. Pitkäaikainen oleskelu korkeissa radonpitoisuuksissa lisää riskiä enemmän kuin lyhytaikainen altistuminen.

Radon ja tupakointi

Radonin ja tupakoinnin yhteisvaikutus keuhkosyöpäriskiin on merkittävä. Tupakoitsijoilla radonista aiheutuva keuhkosyöpäriski on selvästi suurempi kuin tupakoimattomilla.

STUK havainnollistaa yhteisvaikutusta esimerkillä: kun henkilö asuu 30 vuotta 700 Bq/m³ radonpitoisuudessa, tupakoitsijan keuhkosyöpäriski kaksinkertaistuu noin 10 prosentista noin 20 prosenttiin. Tupakoimattomalla riski kaksinkertaistuu samassa tilanteessa noin 0,5 prosentista noin 1 prosenttiin. Suhteellinen riskin kasvu on siis samaa luokkaa, mutta tupakoitsijalla radonin aiheuttama lisäriski on absoluuttisesti moninkertainen, koska lähtötaso on paljon korkeampi.

Tupakoinnin lopettaminen vähentää merkittävästi radonista aiheutuvaa keuhkosyöpäriskiä, vaikka radonpitoisuus pysyisikin samana.

Muut mahdolliset terveysvaikutukset

Radonin pääasiallinen terveysvaikutus on keuhkosyöpäriskin lisääntyminen. Joitakin tutkimuksia on tehty myös muista mahdollisista vaikutuksista, mutta niiden yhteydestä radoniin ei ole vakuuttavaa näyttöä.

Radon ei aiheuta akuutteja oireita tavanomaisissa sisäilmapitoisuuksissa. Korkeatkaan sisäilman radonpitoisuudet eivät tyypillisesti aiheuta välittömiä terveyshaittoja, vaan riski liittyy pitkäaikaiseen altistumiseen.

Altistumisen arviointi

Radonaltistuksen arviointi perustuu radonpitoisuuden mittaamiseen ja altistusajan huomioimiseen. Mitä korkeampi pitoisuus ja pidempi altistusaika, sitä suurempi on kokonaisaltistus. Mittaus kertoo sisäilman olosuhteesta, mutta ei suoraan siitä, paljonko kukin asukas on saanut säteilyannosta. Sama pitoisuus voi merkitä eri määrää altistumista ihmisille, jotka oleskelevat tilassa eri pituisia aikoja. Siksi kodin mittaustuloksen lisäksi on hyödyllistä tietää, missä tiloissa arki pääosin tapahtuu.

Säteilyannos

Radonista aiheutuvaa säteilyannosta voidaan kuvata millisieverteinä (mSv) vuodessa. STUKin sivu kuvaa sisäilman radonia suomalaisten keskimääräisen säteilyannoksen suurimmaksi lähteeksi ja viittaa vuoden 2018 annosarvioon. Väestön keskiarvo ei kerro oman asuntosi pitoisuutta eikä henkilökohtaista annostasi.

Säteilyannoksen suuruus riippuu asunnon radonpitoisuudesta ja siellä vietetystä ajasta. Kodin merkitys kasvaa, jos vietät siellä suuren osan ajastasi. Riskin käytännöllinen arviointi alkaa siksi omasta altistumisympäristöstä, ei väestön keskiarvosta.

Riskin suuruus

Radonista aiheutuva keuhkosyöpäriski on luonteeltaan stokastinen, eli se kasvaa altistuksen kasvaessa ilman selvää kynnysarvoa. Tämä tarkoittaa, että myös matalat pitoisuudet aiheuttavat jonkinasteista riskiä, joskin riski on pienempi kuin korkeissa pitoisuuksissa.

STUKin verkkosivun mukaan pitkäaikainen oleskelu 100 Bq/m³ radonpitoisuudessa on yhdistetty noin 16 prosentin suhteelliseen lisäriskiin sairastua keuhkosyöpään; tämä luku perustuu sivulla viitattuun eurooppalaiseen vuoden 2005 tutkimusanalyysiin. WHO:n vuoden 2023 tietosivu kuvaa saman suuruusluokan väestötason riskisuhdetta jokaista pitkäaikaisen keskipitoisuuden 100 Bq/m³ lisäystä kohti. Tämä ei tarkoita, että henkilön sairastumistodennäköisyys olisi 16 %.

Altistuksen vähentäminen

Radonaltistusta voidaan vähentää kolmella päätavalla:

1. Radonpitoisuuden alentaminen radonkorjauksilla
2. Oleskeluajan vähentäminen korkeissa radonpitoisuuksissa
3. Tupakoinnin lopettaminen (vähentää radonin aiheuttamaa riskiä)

Näistä radonpitoisuuden alentaminen on yleensä tehokkain keino, koska se vaikuttaa suoraan altistuksen lähteeseen.

Radonin terveysvaikutusten tutkimus

Radonin ja keuhkosyövän yhteys on vahvistettu lukuisissa epidemiologisissa tutkimuksissa. Tutkimusnäyttö perustuu sekä kaivostyöläisten seurantatutkimuksiin että asuinrakennusten radonpitoisuuksia koskeviin tapaus-verrokkitutkimuksiin.

Kaivostyöläistutkimukset

Radonin terveysvaikutuksia alettiin tutkia laajamittaisesti 1900-luvun puolivälissä, kun havaittiin, että uraanikaivostyöläisillä keuhkosyöpä oli tavallista yleisempää. Nämä tutkimukset osoittivat selvän yhteyden radonaltistuksen ja keuhkosyöpäriskin välillä.

Kaivostyöläisten altistumistasot olivat usein moninkertaisia verrattuna tavallisiin asuinrakennuksiin, mikä helpotti yhteyden havaitsemista. Myöhemmin tutkimusta on laajennettu koskemaan myös alempia pitoisuuksia.

Asuinrakennustutkimukset

2000-luvulla on tehty laajoja tutkimuksia radonin terveysvaikutuksista asuinrakennuksissa. Darbyn ym. eurooppalaisessa yhdistetyssä analyysissa tarkasteltiin 7 148 keuhkosyöpätapausta ja 14 208 verrokkia. Mitattuun pitoisuuteen perustuva suhteellisen riskin lisäys oli noin 8 prosenttia jokaista 100 Bq/m³ kohti; mittausten satunnaisvirheen huomioivan arvion mukaan lisäys oli noin 16 prosenttia. Riskin havaittiin kasvavan pitoisuuden mukana ilman selvää kynnysarvoa.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että radonaltistus lisää keuhkosyöpäriskiä myös pitoisuuksissa, jotka alittavat viralliset viitearvot. Tämä on johtanut kansainvälisiin suosituksiin pyrkiä mahdollisimman mataliin radonpitoisuuksiin.

Tutkimuksen epävarmuudet

Radontutkimukseen liittyy joitakin epävarmuustekijöitä. Radonpitoisuuden arviointi taannehtivasti on haastavaa, koska mittauksia ei ole välttämättä tehty aikaisemmin. Lisäksi muiden keuhkosyövän riskitekijöiden, erityisesti tupakoinnin, huomioiminen analyyseissa on tärkeää.

Siitä huolimatta tieteellinen yksimielisyys radonin terveysvaikutuksista on vahva. Radon on luokiteltu ihmiselle syöpää aiheuttavaksi aineeksi (IARC-luokka 1).

Riskien vertailu

Radonista aiheutuva terveysriski on hyvä suhteuttaa muihin arjen riskeihin. Tämä auttaa ymmärtämään riskin suuruusluokkaa ja tekemään perusteltuja päätöksiä.

Vertailu muihin säteilylähteisiin

STUKin vuoden 2018 annosarvio osoittaa sisäilman radonin suuren osuuden suomalaisten keskimääräisestä säteilyaltistuksesta. Eri säteilylähteiden väestökeskiarvoja ei kuitenkaan kannata käyttää oman kodin radontuloksen korvikkeena. Kodin mittaus kertoo, onko juuri siellä tarvetta selvittää altistuksen vähentämistä.

Radon on siis suomalaisten keskimääräisen säteilyaltistuksen suurin lähde STUKin käyttämässä vuoden 2018 väestöarviossa. Yksittäisen asukkaan altistusta ei voi päätellä tästä väestökeskiarvosta.

Vertailu muihin keuhkosyövän riskitekijöihin

Tupakointi on keskeinen keuhkosyövän riskitekijä. STUK kuvaa radonin tupakoinnin jälkeen toiseksi merkittävimmäksi keuhkosyövän aiheuttajaksi Suomessa. Samat keuhkosyöpätapaukset voivat liittyä sekä tupakointiin että radoniin, joten riskitekijöiden osuuksien yhteenlasku erillisinä joukkoina johtaisi harhaan.

Muita keuhkosyövän riskitekijöitä ovat muun muassa asbesti, ilmansaasteet ja tietyt työperäiset altisteet. Radonin ja tupakoinnin yhteisvaikutus on suurempi kuin riskien summa erikseen, mikä korostaa tupakoinnin lopettamisen merkitystä.

Erityisryhmät ja radon

Joillakin ihmisryhmillä radonaltistuksen vaikutukset voivat olla erityisen merkittäviä. Näiden ryhmien kohdalla radonpitoisuuden alentaminen on erityisen suositeltavaa.

Tupakoitsijat

Kuten aiemmin mainittiin, radon ja tupakointi vahvistavat toistensa vaikutusta. Absoluuttinen lisäriski on tupakoitsijalla moninkertainen, joten tupakoitsijan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota asuntonsa radonpitoisuuteen ja harkita tupakoinnin lopettamista.

Lapset

Lasten kohdalla pitkäaikainen radonaltistus alkaa varhain ja jatkuu läpi elämän, mikäli asunnon radonpitoisuus on korkea. Vaikka lasten erityistä herkkyyttä radonille ei ole tieteellisesti osoitettu, lapsiperheiden kannattaa huolehtia kodin radonpitoisuuden mittaamisesta.

Pitkään kotona oleskelevat

Ihmiset, jotka viettävät tavanomaista enemmän aikaa kotona, altistuvat suuremmalle radonannokselle, mikäli kodin radonpitoisuus on korkea. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi etätyöntekijät, eläkeläiset ja kotona lapsiaan hoitavat vanhemmat.

Radonriskin hallinta

Radonriskiä voidaan hallita mittaamalla radonpitoisuus ja tarvittaessa toteuttamalla radonkorjauksia. Tavoitteena on, että altistus on mahdollisimman alhainen.

Mittaaminen

Radonpitoisuuden mittaaminen on ensimmäinen askel riskin arvioinnissa. Mittauksen avulla selvitetään, onko asunnossa kohonneita radonpitoisuuksia ja onko korjaustarve olemassa. Mittaus on erityisen tärkeä silloin, kun asunnosta ei ole aiempaa luotettavaa tulosta. Kartta tai naapuritalon mittaus ei pysty kertomaan oman asunnon pitoisuutta, koska rakennuksen tiiveys, ilmanvaihto ja radonin kulkureitit vaikuttavat siihen. Kun tilaat mittauksen, kerro millaisia oleskelutiloja talossa on, jotta mittauspaikat kuvaavat todellista asumista. Kodin mittausohjeessa käydään läpi purkkien sijoittaminen ja tulosraportti.

STUK suosittelee radonmittausta erityisesti riskialueilla sijaitsevissa asunnoissa, maanalaisissa tiloissa ja rakennusten alimmissa kerroksissa. STUK:n ohjeiden mukaan mittaus tehdään syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana vähintään kahden kuukauden, mieluiten kolmen kuukauden, mittausjaksolla.

Radonkorjaukset

Mikäli radonpitoisuus ylittää viitearvon 300 Bq/m³ tai on muuten kohonnut, radonkorjaus on suositeltavaa. Tavallisia korjausmenetelmiä ovat:

• Radonimuri, joka imee radonpitoista ilmaa alapohjan alta ennen sen pääsyä sisätiloihin
• Radonkaivo, joka alipaineistaa maaperää rakennuksen ulkopuolelta läpäisevillä sora- ja hiekkamailla
• Ilmanvaihdon tehostaminen, joka laimentaa sisäilman radonpitoisuutta
• Alapohjan tiivistäminen, joka estää radonin kulkeutumista rakenteiden läpi
• Painesuhteiden hallinta, joka estää radonpitoisen ilman virtaamista sisätiloihin

Korjausmenetelmän valinta riippuu rakennuksen rakenteista, radonpitoisuuden tasosta ja kustannuksista. Ammattilaisella teetetty radonkorjaussuunnitelma auttaa valitsemaan sopivimman ratkaisun; radonin torjuntamenetelmiä käsittelevä opas auttaa hahmottamaan vaihtoehdot. Suunnittelussa on hyödyllistä erottaa radonin pääsy rakennukseen ja sisäilman vaihtuminen toisistaan: maaperästä tulevan ilman kulkureittiin vaikuttava toimi ja pelkkä ilmanvaihdon muutos eivät ole sama asia. Jos korjaus vaikuttaa talon ilmanvaihtoon, sen toiminta on syytä arvioida kokonaisuutena. Menetelmän valinta on rakennuskohtainen, ja vasta jälkimittaus osoittaa, kuinka paljon altistusolosuhde muuttui.

Korjausten tehokkuus

Radonkorjauksen vaikutus riippuu rakennuksesta ja valitusta menetelmästä. STUK kuvaa radonimurin ja sopivalla maaperällä radonkaivon mahdollisina tehokkaina ratkaisuina. Yksittäiselle talolle ei voi luvata tiettyä prosenttialenemaa, joten korjauksen jälkeen tehdään uusi mittaus vaikutuksen varmistamiseksi.

Mikäli ensimmäinen korjaus ei tuota riittävää tulosta, voidaan toteuttaa lisätoimenpiteitä. Kustannukset ja saavutettava pitoisuus arvioidaan rakennuskohtaisesti.

Radon ja työpaikat

Työpaikoilla radonaltistus on työnantajan vastuulla. Työnantajan tulee selvittää työpaikan radonpitoisuus ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin altistuksen vähentämiseksi.

Mittausvelvoite

Säteilylain mukaan työnantajan on mitattava radon kaikissa kokonaan tai osittain maanalaisissa työtiloissa sekä STUK:n määrittelemillä kunta- ja postinumeroalueilla maanvaraisessa kerroksessa sijaitsevissa työtiloissa. Työpaikkojen viitearvo on 300 Bq/m³.

Mikäli työpaikan radonpitoisuus ylittää viitearvon, STUK pyytää työnantajalta lisätietoja ja edellyttää tarvittaessa radonkorjausta tai altistuksen seurantaa.

Altistuksen seuranta

Jos pitoisuutta ei saada korjauksilla alle viitearvon, työntekijöiden radonaltistusta voidaan joutua seuraamaan esimerkiksi jatkuvatoimisella mittauksella ja työaikojen kirjaamisella. Seuranta koskee tyypillisesti maanalaisia tiloja ja muita kohteita, joissa pitoisuudet ovat poikkeuksellisen korkeita.

Kansainvälinen näkökulma

Radonia esiintyy eri puolilla maailmaa, ja sisäilman pitoisuus riippuu sekä maaperästä että rakennuksesta. Siksi kansallista keskiarvoa tärkeämpi tieto on oman kodin mittaustulos.

Suomen tilanne

Suomessa radonpitoisuudet ovat eurooppalaisessa vertailussa korkeita. Tämä johtuu maaperän geologisista ominaisuuksista, erityisesti graniittipitoisen kallioperän yleisyydestä.

STUKin kartat ja aluetiedot voivat auttaa tunnistamaan alueita, joilla pitoisuuksia on mitattu paljon. Niistä ei kuitenkaan voi päätellä yksittäisen asunnon pitoisuutta. Samallakin alueella rakennusten tulokset voivat erota toisistaan, joten mittaus on ratkaiseva.

WHO:n suositukset

Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee radonpitoisuuden viitearvoksi 100 Bq/m³. Mikäli tähän ei ole mahdollista päästä, WHO suosittelee korkeintaan 300 Bq/m³ viitearvoa, joka on myös Suomen nykyinen viitearvo.

WHO korostaa, että radonaltistuksen vähentäminen on kustannustehokas tapa ehkäistä keuhkosyöpää väestötasolla.

Mitä oma riskisi arviointi käytännössä tarkoittaa?

Kun haluat arvioida omaa tilannettasi, aloita siitä, onko kodistasi olemassa luotettava pitkäaikaismittaus. Radon on hajuton ja näkymätön, joten oma kokemus sisäilman raikkaudesta ei kerro pitoisuutta. Myöskään naapurin tai saman kadun talon tulos ei korvaa oman asunnon mittausta. Rakenteet, maaperän ilman kulkureitit ja ilmanvaihto voivat poiketa vierekkäisissäkin rakennuksissa.

Seuraavaksi tarkastele mittausta altistuksen kannalta. Missä huoneessa mittaus tehtiin? Oliko kyseessä tila, jossa nukut tai vietät paljon aikaa? Oliko mittaus tehty ohjeen mukaisella jaksolla ja tavallisissa käyttöolosuhteissa? Jos tulos koskee käyttämätöntä varastoa tai lyhyttä poikkeusjaksoa, se voi olla väärä lähtökohta koko kodin pitkäaikaisen altistuksen arviointiin. Mittauksen järjestäjä voi auttaa tuloksen tulkinnassa.

Kolmas kysymys on, miten pitoisuutta voidaan vähentää. Jos asunnon vuosikeskiarvo ylittää viitearvon, selvitä rakennuksen radonkorjauksen vaihtoehdot. Radonia voi tulla erityisesti maaperästä alapohjan kautta, mutta sopiva korjaus riippuu rakennuksen rakenteista. Asiantuntijan kanssa kannattaa käydä läpi mittausraportti, mahdolliset aiemmat korjaukset ja ilmanvaihdon toiminta. Korjauksen jälkeen uusi mittaus näyttää, pienenikö pitoisuus odotetusti.

Tupakointi on erillinen, voimakas keuhkosyövän riskitekijä, joka lisää myös radoniin liittyvää absoluuttista riskiä. Jos tupakoit, tupakoinnin lopettaminen ja kodin radonpitoisuuden alentaminen ovat kaksi toisiaan täydentävää tapaa pienentää riskiä. Kumpikaan ei tee toista tarpeettomaksi. STUKin esimerkin prosentteja ei kannata käyttää oman eliniän ennusteena, sillä ne havainnollistavat väestöryhmien eroa eivätkä tunne yksilöllistä terveyshistoriaasi.

Jos olet huolissasi oireesta tai aiemmasta altistumisesta, radonmittaus ei ole terveystutkimus. Se kertoo ympäristön pitoisuuden. Terveydelliset kysymykset kuuluvat terveydenhuollon arvioitaviksi. Radon ei STUKin mukaan tyypillisesti aiheuta heti havaittavaa oiretta, joten oireettomuus ei osoita asunnon pitoisuutta pieneksi. Vastaavasti yksittäinen oire ei osoita radonaltistusta.

Mitä tutkimuksen riskiluvusta voi päätellä?

WHO:n tietosivun 16 prosentin luku kuvaa suhteellisen keuhkosyöpäriskin kasvua väestöaineistossa, kun pitkäaikainen radonpitoisuus kasvaa 100 Bq/m³. Se ei kuvaa sitä, että 16 henkilöä sadasta sairastuisi. Lähtöriski on eri tupakoivalla ja tupakoimattomalla, ja yksilön riskiin vaikuttavat monet muutkin tekijät. Suhteellinen luku auttaa ymmärtämään, miksi pitoisuuden alentaminen on hyödyllistä myös viitearvon alapuolella, mutta käytännön päätös tehdään oman mittaustuloksen ja rakennuksen olosuhteiden perusteella.

Miten toimit, jos aiempi altistuminen huolestuttaa?

Jos tiedät asuneesi pitkään talossa, jossa mitattiin kohonnut radonpitoisuus, tieto voi tuntua huolestuttavalta. Mittaustulos kertoo rakennuksen olosuhteista mittaushetkellä, mutta se ei yksin paljasta kaikkien aiempien vuosien pitoisuutta. Sitä ei myöskään voi muuttaa suoraksi arvioksi siitä, sairastutko. STUK korostaa, ettei yksittäisen henkilön keuhkosyöpäriskiä voida päätellä väestötutkimusten prosenttiluvuista. Käytännössä hyödyllisin ensiaskel on vähentää nykyistä altistusta ja selvittää, missä tiloissa vietät aikaa nyt.

Jos sinulla on hengitystieoireita, niiden syy kannattaa selvittää terveydenhuollossa tavalliseen tapaan. STUKin mukaan radon ei aiheuta tyypillisiä välittömiä sisäilmaoireita, kuten huimausta tai väsymystä. Tämä ei tarkoita, että kaikki oireet olisivat merkityksettömiä; se tarkoittaa, ettei radonmittausta voi käyttää oireiden diagnoosina. Kerro terveydenhuollossa olennaisista altistuksista ja tupakointihistoriasta, jos ne ovat arvioinnin kannalta merkityksellisiä. Kodin radonkorjaus ja oma terveydentilan arviointi ovat eri päätöksiä.

Miten puhut riskistä muille asukkaille?

Kohonnut mittaustulos voi koskea samaan kotiin kuuluvia ihmisiä eri tavoin, koska oleskeluajat vaihtelevat. Yhteinen käytännön päätös on silti selkeä: selvitä radonin lähde ja korjausmahdollisuus sekä varmista pitoisuus jälkimittauksella. Riskistä kannattaa kertoa rauhallisesti pitkäaikaisena keuhkosyöpäriskinä, ei välittömänä myrkytyksenä. Tämä auttaa tekemään tarvittavat toimet ilman, että yksittäinen mittausluku muuttuu perusteettomaksi diagnoosiksi.

Jos asut vuokralla tai taloyhtiössä, säilytä mittausraportti ja toimita se taholle, joka vastaa rakennuksen korjauksista. Kerro samalla, missä tilassa mittaus tehtiin ja miten tilaa käytetään. Näin keskustelu koskee mitattua olosuhdetta ja korjausvaihtoehtoja, eikä jää yleiseen huoleen koko alueen radonriskistä. Taloyhtiössä eri huoneistojen tulokset voivat erota, joten korjausten suunnitteluun tarvitaan riittävät tiedot juuri niistä tiloista, joissa pitoisuus on koholla.

Milloin mittaus kannattaa uusia?

Uusi mittaus on olennainen korjauksen jälkeen, koska valitun menetelmän vaikutusta ei voi varmistaa näkö- tai hajuhavainnolla. Mittaus voi olla tarpeen myös silloin, kun vanha tulos ei enää kuvaa rakennuksen nykyisiä rakenteita tai ilmanvaihtoa. Jos ilmanvaihtoa on muutettu tai alapohjaa korjattu, aiempi tulos on syytä tulkita kyseisen mittausajankohdan tiedoksi. STUKin pitkäaikaismittauksen ohjeet auttavat valitsemaan ajankohdan ja keston, jotta uusi tulos on vertailukelpoinen.

Kolme tulkintavirhettä, jotka vaikeuttavat päätöstä

Ensimmäinen virhe on tulkita yhden päivän mittarinäyttämä kodin pysyväksi radonpitoisuudeksi. STUKin ohjeiden mukainen pitkäaikaismittaus kattaa vähintään kaksi kuukautta mittauskaudella 1.9.–31.5.; pidempi mittaus parantaa edustavuutta. Radonpitoisuus vaihtelee, joten lyhyt mittaus voi osua tavallista suurempaan tai pienempään hetkeen. Jos käytössä on vain lyhyt havainto, sitä voi käyttää syynä teettää oikea pitkäaikaismittaus. Lyhyt havainto ei kuitenkaan ole suoraan vertailukelpoinen asunnon vuosikeskiarvoa koskevan viitearvon kanssa.

Toinen virhe on käsittää 300 Bq/m³ turvallisen ja vaarallisen ilman ehdottomaksi rajaksi. Suomen sääntely käyttää tätä asunnon radonpitoisuuden viitearvona, ja WHO:n vuoden 2023 tietosivu korostaa riskin kasvavan vähitellen pitoisuuden mukana. Jos tulos on juuri viitearvon alapuolella, kyse ei ole siitä, että altistus olisi todistettu täysin haitattomaksi. Jos tulos on juuri sen yläpuolella, yksittäisen asukkaan sairastuminen ei ole väistämätöntä. Raja auttaa päättämään, milloin korjausta on syytä selvittää.

Kolmas virhe on tulkita väestötason riskiluku oman tulevaisuuden ennusteeksi. STUKin esimerkin tupakoivan ja tupakoimattoman ihmisen luvut havainnollistavat lähtöriskin eroa. Niissä on oletuksia altistuksen kestosta ja pitoisuudesta, joita oma elämä ei välttämättä vastaa. Samoin arvio Suomessa radoniin liittyvistä keuhkosyövistä kuvaa koko väestöä, ei yhtä rakennusta tai perhettä. Lukujen tarkoitus on osoittaa, miksi mittaus, korjaus ja tupakoinnin lopettaminen ovat merkityksellisiä, ei määrätä kenenkään yksilöllistä ennustetta.

Näiden virheiden välttäminen tekee päätöksestä rauhallisemman. Kysy, mikä on mitattu pitoisuus ja miten se muunnetaan vuosikeskiarvoksi, missä tilassa mittaus tehtiin ja millainen altistuminen on arjessa mahdollista. Jos mittaus osoittaa korjaustarpeen, selvitä rakennukseen sopiva menetelmä ja suunnittele jälkimittaus. Jos mittauksen tulkinta jää epäselväksi, pyydä mittauksen tehneeltä taholta selitys raportin luvuista. Näin toimit niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa, ilman että epävarmuutta täytetään arvauksilla.

Kun talossa on tehty korjaus, vertaa uutta mittausta vanhaan vain, jos tiedät, mitä kummassakin on mitattu. Eri huoneet, vuodenajat ja mittausajat voivat selittää osan lukujen erosta. Korjauksen vaikutusta kuvaa selkeimmin saman käyttötarkoituksen tilasta ohjeen mukaisesti tehty jälkimittaus. Jos pitoisuus ei pienene riittävästi, korjausratkaisua voidaan säätää tai täydentää. Tämän vuoksi mittausraportin lisäksi kannattaa säilyttää tieto tehdyistä korjaustoimista ja niiden ajankohdasta.

Jos asunnossa on useita kerroksia, mieti, mitkä niistä ovat todella oleskelutiloja. WHO:n tietosivu kertoo, että radonpitoisuus on usein suurempi maan kanssa kosketuksissa olevissa tiloissa, mutta sitä voi esiintyä myös ylemmissä kerroksissa. Yhden huoneen tuloksesta ei voi tehdä varmaa päätelmää jokaisen huoneen pitoisuudesta. Tämä on erityisen tärkeää, jos esimerkiksi kellari on muutettu makuuhuoneeksi tai työtilaksi. Mittauksen suunnittelussa voi pyytää neuvoa mittauspalvelulta, jotta purkit sijoitetaan tarkoituksenmukaisesti.

Radonriskin vähentämisessä hyöty syntyy pitkäaikaisen altistuksen pienentämisestä. Siksi korjauksen arvioinnissa kannattaa keskittyä siihen, mikä muuttaa asuintilan pitoisuutta pysyvästi. Tilapäinen tuuletus voi hetkeksi muuttaa mittarin lukemaa, mutta se ei välttämättä ratkaise maaperästä jatkuvasti tulevan radonin ongelmaa. Rakennukseen sopiva tekninen korjaus ja sen jälkeinen mittaus antavat vahvemman perustan päätökselle. Näin vältät tilanteen, jossa näkyvä laite tai toimenpide luo turvallisuuden tunteen ilman näyttöä pitoisuuden alenemisesta.

Myös pienemmän pitoisuuden kohdalla on järkevää erottaa kaksi asiaa: lakisääteisen viitearvon tulkinta ja oma tavoite vähentää altistusta. Viitearvon alittuminen kertoo, ettei kyseinen sääntelyssä käytetty vertailutaso ylity. Se ei osoita riskiä nollaksi eikä sulje pois rakennuksessa tehtäviä parannuksia. Jos ryhdyt korjaukseen, pyydä etukäteen arvio siitä, miten vaikutus mitataan. Hyvä päätös perustuu samaan ketjuun kuin viitearvon ylityksessä: lähtötulos, rakennukseen sopiva toimi ja jälkimittaus.

Yhteenveto

Radon on STUKin mukaan merkittävin suomalaisten keskimääräisen säteilyannoksen lähde ja tupakoinnin jälkeen tärkeä keuhkosyövän aiheuttaja. STUKin vuoden 2023 tutkimukseen perustuva arvio on 150–270 radoniin liittyvää keuhkosyöpää Suomessa vuodessa. Tupakointi kasvattaa radoniin liittyvää absoluuttista riskiä. Oman tilanteen selvittäminen alkaa kodin radonmittauksesta; pitoisuutta voidaan tarvittaessa pienentää korjauksella ja tulos varmistaa uudella mittauksella.

Usein kysytyt kysymykset

Aiheuttaako radon muita sairauksia kuin keuhkosyöpää? Radonin pääasiallinen terveysvaikutus on keuhkosyöpäriskin lisääntyminen. Joitakin tutkimuksia on tehty myös muista mahdollisista vaikutuksista, mutta näiden yhteys radoniin on epävarmempi. Radon ei aiheuta akuutteja oireita tavanomaisissa sisäilmapitoisuuksissa.

Kuinka nopeasti radonaltistus vaikuttaa terveyteen? Radonista aiheutuva keuhkosyöpäriski kehittyy pitkän ajan kuluessa, tyypillisesti vuosikymmenien altistumisen seurauksena. Lyhytaikainen altistuminen korkeillekaan pitoisuuksille ei aiheuta välittömiä terveysvaikutuksia, vaan riski liittyy kumulatiiviseen altistumiseen.

Voiko radonin aiheuttamalta keuhkosyövältä suojautua? Tehokkain keino on alentaa asunnon radonpitoisuus mahdollisimman alhaiseksi. Tupakoinnin lopettaminen vähentää merkittävästi radonista aiheutuvaa keuhkosyöpäriskiä. Mikäli radonpitoisuutta ei voida alentaa, oleskeluajan vähentäminen korkeissa radonpitoisuuksissa pienentää altistusta.

Lähteet

• Säteilyturvakeskus STUK: Radon aiheuttaa keuhkosyöpää; sivulla viitattu Kurkelan ym. vuoden 2023 tutkimukseen.
• Darby ym.: Radon in homes and risk of lung cancer: collaborative analysis of individual data from 13 European case-control studies, BMJ 330 (2005), 223.
• Säteilyturvakeskus STUK: Radonin mittaaminen; Radonkorjaukset; Radon työpaikoilla.
• Säteilyturvakeskus STUK: Suomalaisten keskimääräinen efektiivinen annos vuonna 2018.
• Maailman terveysjärjestö WHO: Radon, tietosivu 25.1.2023.
• Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC: Monographs, Volume 100D, Radiation (radon-222 ja sen hajoamistuotteet, ryhmä 1).
• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ionisoivasta säteilystä 1044/2018, 19–21 § (Finlex).