Radonin terveysriskit ja altistuminen

Radon on radioaktiivinen kaasu, joka aiheuttaa suurimman osan suomalaisten säteilyaltistuksesta. Pitkäaikainen altistuminen korkeille radonpitoisuuksille lisää keuhkosyövän riskiä. Tässä artikkelissa tarkastelemme radonin terveysvaikutuksia, altistumisen mekanismeja ja keinoja riskin vähentämiseksi.

Radonin ominaisuudet ja lähteet

Radon (Rn-222) on hajuton, mauton ja näkymätön jalokaasu, joka syntyy maaperässä uraani-238:n radioaktiivisen hajoamisen tuloksena. Radon on luonnollinen osa ympäristöämme, ja sitä esiintyy kaikkialla maaperässä ja kallioperässä.

Radonin syntyminen

Uraani on yleinen alkuaine maaperässä, ja sen hajoamisketjussa syntyy useita välivaiheita ennen radonia. Radonin puoliintumisaika on noin 3,8 vuorokautta, mikä tarkoittaa, että puolet radonatomeista hajoaa tässä ajassa.

Radonin hajoamistuotteita ovat muun muassa polonium-218 ja polonium-214, jotka ovat lyhytikäisiä radioaktiivisia aineita. Nämä hajoamistuotteet kiinnittyvät ilmassa leijuviin pieniin hiukkasiin ja kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin.

Radonin kulkeutuminen sisäilmaan

Radon kulkeutuu maaperästä rakennusten sisäilmaan tyypillisesti seuraavia reittejä:

• Rakennuksen alapohjan ja maaperän rajapinnasta
• Halkeamien ja rakojen kautta lattiassa ja seinissä
• Läpivientien, kuten putkien ja kaapeleiden, kautta
• Rakenneosien liitoskohdista

Sisäilman radonpitoisuus riippuu maaperän radonpitoisuudesta, rakennuksen tiiveydestä, ilmanvaihdosta ja sääolosuhteista. Talvella pitoisuudet ovat tyypillisesti korkeampia kuin kesällä, koska sisä- ja ulkoilman suuri lämpötilaero lisää rakennuksen alipainetta ja imee maaperän ilmaa sisätiloihin.

Radonin terveysvaikutukset

Radonin merkittävin terveysvaikutus on keuhkosyövän riskin lisääntyminen. Radon on tupakoinnin jälkeen merkittävin keuhkosyövän aiheuttaja maailmanlaajuisesti.

Keuhkosyöpäriski

Säteilyturvakeskuksen (STUK) mukaan radonaltistuksen arvioidaan aiheuttavan Suomessa vuosittain 150–270 keuhkosyöpää. Kun Suomessa todetaan vuosittain noin 2 800 keuhkosyöpää, radonin osuus on enimmillään noin 10 prosenttia.

Radonin aiheuttama keuhkosyöpäriski perustuu alfasäteilyyn, jota radon ja sen hajoamistuotteet lähettävät. Kun radioaktiivisia hajoamistuotteita sisältäviä hiukkasia hengitetään, ne kiinnittyvät keuhkojen pintaan ja aiheuttavat paikallista säteilyaltistusta keuhkokudokselle.

Riski kasvaa altistuksen kasvaessa. Altistuksen määrä riippuu sekä radonpitoisuudesta että altistusajasta. Pitkäaikainen oleskelu korkeissa radonpitoisuuksissa lisää riskiä enemmän kuin lyhytaikainen altistuminen.

Radon ja tupakointi

Radonin ja tupakoinnin yhteisvaikutus keuhkosyöpäriskiin on merkittävä. Tupakoitsijoilla radonista aiheutuva keuhkosyöpäriski on selvästi suurempi kuin tupakoimattomilla.

STUK havainnollistaa yhteisvaikutusta esimerkillä: kun henkilö asuu 30 vuotta 700 Bq/m³ radonpitoisuudessa, tupakoitsijan keuhkosyöpäriski kaksinkertaistuu noin 10 prosentista noin 20 prosenttiin. Tupakoimattomalla riski kaksinkertaistuu samassa tilanteessa noin 0,5 prosentista noin 1 prosenttiin. Suhteellinen riskin kasvu on siis samaa luokkaa, mutta tupakoitsijalla radonin aiheuttama lisäriski on absoluuttisesti moninkertainen, koska lähtötaso on paljon korkeampi.

Tupakoinnin lopettaminen vähentää merkittävästi radonista aiheutuvaa keuhkosyöpäriskiä, vaikka radonpitoisuus pysyisikin samana.

Muut mahdolliset terveysvaikutukset

Radonin pääasiallinen terveysvaikutus on keuhkosyöpäriskin lisääntyminen. Joitakin tutkimuksia on tehty myös muista mahdollisista vaikutuksista, mutta niiden yhteydestä radoniin ei ole vakuuttavaa näyttöä.

Radon ei aiheuta akuutteja oireita tavanomaisissa sisäilmapitoisuuksissa. Korkeatkaan sisäilman radonpitoisuudet eivät tyypillisesti aiheuta välittömiä terveyshaittoja, vaan riski liittyy pitkäaikaiseen altistumiseen.

Altistumisen arviointi

Radonaltistuksen arviointi perustuu radonpitoisuuden mittaamiseen ja altistusajan huomioimiseen. Mitä korkeampi pitoisuus ja pidempi altistusaika, sitä suurempi on kokonaisaltistus.

Säteilyannos

Radonista aiheutuva säteilyannos ilmaistaan tyypillisesti millisieverteinä (mSv) vuodessa. STUK:n mukaan keskimääräinen suomalainen saa sisäilman radonista noin 4 mSv säteilyannoksen vuodessa, mikä on selvästi yli puolet koko vuotuisesta noin 5,9 mSv:n säteilyannoksesta.

Säteilyannoksen suuruus riippuu asunnon radonpitoisuudesta ja siellä vietetystä ajasta. Tyypillinen suomalainen viettää noin 80 prosenttia ajastaan sisätiloissa, joten sisäilman radonpitoisuus on merkittävä tekijä kokonaissäteilyaltistuksessa.

Riskin suuruus

Radonista aiheutuva keuhkosyöpäriski on luonteeltaan stokastinen, eli se kasvaa altistuksen kasvaessa ilman selvää kynnysarvoa. Tämä tarkoittaa, että myös matalat pitoisuudet aiheuttavat jonkinasteista riskiä, joskin riski on pienempi kuin korkeissa pitoisuuksissa.

STUK:n mukaan pitkäaikainen oleskelu 100 Bq/m³ radonpitoisuudessa aiheuttaa noin 16 prosentin lisäriskin sairastua keuhkosyöpään. Riski kasvaa suunnilleen suoraviivaisesti pitoisuuden mukana, joten esimerkiksi 300 Bq/m³ pitoisuudessa suhteellinen lisäriski on noin kolminkertainen 100 Bq/m³ tasoon verrattuna.

Altistuksen vähentäminen

Radonaltistusta voidaan vähentää kolmella päätavalla:

1. Radonpitoisuuden alentaminen radonkorjauksilla
2. Oleskeluajan vähentäminen korkeissa radonpitoisuuksissa
3. Tupakoinnin lopettaminen (vähentää radonin aiheuttamaa riskiä)

Näistä radonpitoisuuden alentaminen on yleensä tehokkain keino, koska se vaikuttaa suoraan altistuksen lähteeseen.

Radonin terveysvaikutusten tutkimus

Radonin ja keuhkosyövän yhteys on vahvistettu lukuisissa epidemiologisissa tutkimuksissa. Tutkimusnäyttö perustuu sekä kaivostyöläisten seurantatutkimuksiin että asuinrakennusten radonpitoisuuksia koskeviin tapaus-verrokkitutkimuksiin.

Kaivostyöläistutkimukset

Radonin terveysvaikutuksia alettiin tutkia laajamittaisesti 1900-luvun puolivälissä, kun havaittiin, että uraanikaivostyöläisillä keuhkosyöpä oli tavallista yleisempää. Nämä tutkimukset osoittivat selvän yhteyden radonaltistuksen ja keuhkosyöpäriskin välillä.

Kaivostyöläisten altistumistasot olivat usein moninkertaisia verrattuna tavallisiin asuinrakennuksiin, mikä helpotti yhteyden havaitsemista. Myöhemmin tutkimusta on laajennettu koskemaan myös alempia pitoisuuksia.

Asuinrakennustutkimukset

2000-luvulla on tehty laajoja tutkimuksia radonin terveysvaikutuksista asuinrakennuksissa. Eurooppalaisessa yhdistetyssä analyysissa tarkasteltiin noin 7 000 keuhkosyöpätapausta ja noin 14 000 verrokkia, ja havaittiin, että riski kasvoi suoraviivaisesti radonpitoisuuden kasvaessa, noin 16 prosenttia jokaista 100 Bq/m³ kohden.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että radonaltistus lisää keuhkosyöpäriskiä myös pitoisuuksissa, jotka alittavat viralliset viitearvot. Tämä on johtanut kansainvälisiin suosituksiin pyrkiä mahdollisimman mataliin radonpitoisuuksiin.

Tutkimuksen epävarmuudet

Radontutkimukseen liittyy joitakin epävarmuustekijöitä. Radonpitoisuuden arviointi taannehtivasti on haastavaa, koska mittauksia ei ole välttämättä tehty aikaisemmin. Lisäksi muiden keuhkosyövän riskitekijöiden, erityisesti tupakoinnin, huomioiminen analyyseissa on tärkeää.

Siitä huolimatta tieteellinen yksimielisyys radonin terveysvaikutuksista on vahva. Radon on luokiteltu ihmiselle syöpää aiheuttavaksi aineeksi (IARC-luokka 1).

Riskien vertailu

Radonista aiheutuva terveysriski on hyvä suhteuttaa muihin arjen riskeihin. Tämä auttaa ymmärtämään riskin suuruusluokkaa ja tekemään perusteltuja päätöksiä.

Vertailu muihin säteilylähteisiin

STUK:n mukaan suomalainen saa keskimäärin noin 5,9 mSv säteilyannoksen vuodessa eri lähteistä. Sisäilman radon muodostaa tästä noin 4 mSv. Muusta luonnon taustasäteilystä, kuten kosmisesta säteilystä sekä maaperän ja rakennusmateriaalien säteilystä, aiheutuu noin 1,1 mSv ja lääketieteellisestä säteilyn käytöstä noin 0,76 mSv.

Radon on siis suomalaisten merkittävin säteilyaltistuksen lähde. Keskimääräinen radonannos on moninkertainen verrattuna esimerkiksi tavallisten röntgentutkimusten keskimääräiseen vuotuiseen annokseen.

Vertailu muihin keuhkosyövän riskitekijöihin

Tupakointi on ylivoimaisesti merkittävin keuhkosyövän riskitekijä. Noin 80–90 prosenttia keuhkosyövistä liittyy tupakointiin. Radonin osuus on noin 10 prosenttia, mikä tekee siitä toiseksi merkittävimmän yksittäisen riskitekijän.

Muita keuhkosyövän riskitekijöitä ovat muun muassa asbesti, ilmansaasteet ja tietyt työperäiset altisteet. Radonin ja tupakoinnin yhteisvaikutus on suurempi kuin riskien summa erikseen, mikä korostaa tupakoinnin lopettamisen merkitystä.

Erityisryhmät ja radon

Joillakin ihmisryhmillä radonaltistuksen vaikutukset voivat olla erityisen merkittäviä. Näiden ryhmien kohdalla radonpitoisuuden alentaminen on erityisen suositeltavaa.

Tupakoitsijat

Kuten aiemmin mainittiin, radon ja tupakointi vahvistavat toistensa vaikutusta. Absoluuttinen lisäriski on tupakoitsijalla moninkertainen, joten tupakoitsijan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota asuntonsa radonpitoisuuteen ja harkita tupakoinnin lopettamista.

Lapset

Lasten kohdalla pitkäaikainen radonaltistus alkaa varhain ja jatkuu läpi elämän, mikäli asunnon radonpitoisuus on korkea. Vaikka lasten erityistä herkkyyttä radonille ei ole tieteellisesti osoitettu, lapsiperheiden kannattaa huolehtia kodin radonpitoisuuden mittaamisesta.

Pitkään kotona oleskelevat

Ihmiset, jotka viettävät tavanomaista enemmän aikaa kotona, altistuvat suuremmalle radonannokselle, mikäli kodin radonpitoisuus on korkea. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi etätyöntekijät, eläkeläiset ja kotona lapsiaan hoitavat vanhemmat.

Radonriskin hallinta

Radonriskiä voidaan hallita mittaamalla radonpitoisuus ja tarvittaessa toteuttamalla radonkorjauksia. Tavoitteena on, että altistus on mahdollisimman alhainen.

Mittaaminen

Radonpitoisuuden mittaaminen on ensimmäinen askel riskin arvioinnissa. Mittauksen avulla selvitetään, onko asunnossa kohonneita radonpitoisuuksia ja onko korjaustarve olemassa.

STUK suosittelee radonmittausta erityisesti riskialueilla sijaitsevissa asunnoissa, maanalaisissa tiloissa ja rakennusten alimmissa kerroksissa. STUK:n ohjeiden mukaan mittaus tehdään syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana vähintään kahden kuukauden, mieluiten kolmen kuukauden, mittausjaksolla.

Radonkorjaukset

Mikäli radonpitoisuus ylittää viitearvon 300 Bq/m³ tai on muuten kohonnut, radonkorjaus on suositeltavaa. Tavallisia korjausmenetelmiä ovat:

• Radonimuri, joka imee radonpitoista ilmaa alapohjan alta ennen sen pääsyä sisätiloihin
• Radonkaivo, joka alipaineistaa maaperää rakennuksen ulkopuolelta läpäisevillä sora- ja hiekkamailla
• Ilmanvaihdon tehostaminen, joka laimentaa sisäilman radonpitoisuutta
• Alapohjan tiivistäminen, joka estää radonin kulkeutumista rakenteiden läpi
• Painesuhteiden hallinta, joka estää radonpitoisen ilman virtaamista sisätiloihin

Korjausmenetelmän valinta riippuu rakennuksen rakenteista, radonpitoisuuden tasosta ja kustannuksista. Ammattilaisella teetetty radonkorjaussuunnitelma auttaa valitsemaan sopivimman ratkaisun.

Korjausten tehokkuus

Radonkorjaukset ovat tyypillisesti tehokkaita. STUK:n mukaan radonimurilla saavutetaan tyypillisesti 60–90 prosentin ja sopivalla maaperällä radonkaivolla 70–95 prosentin alenema, kun taas pelkällä tiivistyksellä tai ilmanvaihdon säädöllä vaikutus jää yleensä pienemmäksi. Korjauksen jälkeen tehdään uusi mittaus, jolla varmistetaan toimenpiteiden onnistuminen.

Mikäli ensimmäinen korjaus ei tuota riittävää tulosta, voidaan toteuttaa lisätoimenpiteitä. Useimmissa tapauksissa radonpitoisuus saadaan laskettua alle viitearvon kohtuullisin kustannuksin.

Radon ja työpaikat

Työpaikoilla radonaltistus on työnantajan vastuulla. Työnantajan tulee selvittää työpaikan radonpitoisuus ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin altistuksen vähentämiseksi.

Mittausvelvoite

Säteilylain mukaan työnantajan on mitattava radon kaikissa kokonaan tai osittain maanalaisissa työtiloissa sekä STUK:n määrittelemillä kunta- ja postinumeroalueilla maanvaraisessa kerroksessa sijaitsevissa työtiloissa. Työpaikkojen viitearvo on 300 Bq/m³.

Mikäli työpaikan radonpitoisuus ylittää viitearvon, STUK pyytää työnantajalta lisätietoja ja edellyttää tarvittaessa radonkorjausta tai altistuksen seurantaa.

Altistuksen seuranta

Jos pitoisuutta ei saada korjauksilla alle viitearvon, työntekijöiden radonaltistusta voidaan joutua seuraamaan esimerkiksi jatkuvatoimisella mittauksella ja työaikojen kirjaamisella. Seuranta koskee tyypillisesti maanalaisia tiloja ja muita kohteita, joissa pitoisuudet ovat poikkeuksellisen korkeita.

Kansainvälinen näkökulma

Radon on maailmanlaajuinen terveysongelma, joka koskettaa erityisesti maita, joissa maaperän uraanipitoisuus on korkea. Suomi kuuluu maihin, joissa radonpitoisuudet ovat keskimääräistä korkeampia.

Suomen tilanne

Suomessa radonpitoisuudet ovat eurooppalaisessa vertailussa korkeita. Tämä johtuu maaperän geologisista ominaisuuksista, erityisesti graniittipitoisen kallioperän yleisyydestä.

STUK:n mukaan suomalaisten asuntojen keskimääräinen radonpitoisuus on noin 94 Bq/m³, mutta kymmenissä tuhansissa pientaloissa pitoisuus ylittää viitearvon 300 Bq/m³. Riskialueilla ylitykset ovat yleisempiä.

WHO:n suositukset

Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee radonpitoisuuden viitearvoksi 100 Bq/m³. Mikäli tähän ei ole mahdollista päästä, WHO suosittelee korkeintaan 300 Bq/m³ viitearvoa, joka on myös Suomen nykyinen viitearvo.

WHO korostaa, että radonaltistuksen vähentäminen on kustannustehokas tapa ehkäistä keuhkosyöpää väestötasolla.

Yhteenveto

Radon on suomalaisten merkittävin säteilyaltistuksen lähde ja tupakoinnin jälkeen tärkein keuhkosyövän aiheuttaja. STUK:n mukaan radon aiheuttaa Suomessa vuosittain 150–270 keuhkosyöpää, ja pitkäaikainen oleskelu 100 Bq/m³ pitoisuudessa lisää keuhkosyöpäriskiä noin 16 prosenttia. Tupakoitsijoilla radonin aiheuttama absoluuttinen lisäriski on moninkertainen. Riskiä voi pienentää mittaamalla kodin radonpitoisuuden, tekemällä tarvittaessa radonkorjauksen ja lopettamalla tupakoinnin.

Usein kysytyt kysymykset

Aiheuttaako radon muita sairauksia kuin keuhkosyöpää? Radonin pääasiallinen terveysvaikutus on keuhkosyöpäriskin lisääntyminen. Joitakin tutkimuksia on tehty myös muista mahdollisista vaikutuksista, mutta näiden yhteys radoniin on epävarmempi. Radon ei aiheuta akuutteja oireita tavanomaisissa sisäilmapitoisuuksissa.

Kuinka nopeasti radonaltistus vaikuttaa terveyteen? Radonista aiheutuva keuhkosyöpäriski kehittyy pitkän ajan kuluessa, tyypillisesti vuosikymmenien altistumisen seurauksena. Lyhytaikainen altistuminen korkeillekaan pitoisuuksille ei aiheuta välittömiä terveysvaikutuksia, vaan riski liittyy kumulatiiviseen altistumiseen.

Voiko radonin aiheuttamalta keuhkosyövältä suojautua? Tehokkain keino on alentaa asunnon radonpitoisuus mahdollisimman alhaiseksi. Tupakoinnin lopettaminen vähentää merkittävästi radonista aiheutuvaa keuhkosyöpäriskiä. Mikäli radonpitoisuutta ei voida alentaa, oleskeluajan vähentäminen korkeissa radonpitoisuuksissa pienentää altistusta.

Lue myös

• Radonmittaus kotona – näin mittaat itse
• Radonin raja-arvot Suomessa
• Radonin riskialueet Suomessa
• Radonin torjuntamenetelmät vertailussa

Lähteet

• STUK – Radon aiheuttaa keuhkosyöpää
• STUK – Suomalaisten keskimääräinen säteilyannos
• STUK – Radonkorjaukset
• STUK – Radon työpaikoilla
• WHO – Radon and health