Radonin riskialueet Suomessa

Radonpitoisuuksissa on Suomessa alueellisia eroja, joihin vaikuttavat esimerkiksi maaperä ja sen ilmanläpäisevyys. STUKin mukaan maaperän uraanipitoisuus on suurimmillaan Lahden seudulla, Itä-Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa. Pysyvä jako turvallisiin ja vaarallisiin asuinalueisiin johtaisi kuitenkin harhaan: korkea pitoisuus voidaan mitata missä tahansa Suomessa. STUKin kunta- ja postinumerotiedot auttavat hahmottamaan aiempia mittauksia, mutta oma mittaus kertoo asunnon tilanteen.

Miksi radonpitoisuudet vaihtelevat alueittain?

Radon syntyy maaperässä uraanin radioaktiivisen hajoamisen tuloksena. Maaperän uraanipitoisuus vaihtelee alueittain geologisten tekijöiden vuoksi, mikä selittää alueelliset erot radonpitoisuuksissa.

Kallioperän vaikutus

STUKin mukaan Suomen graniittisen kallio- ja maaperän uraanipitoisuus on keskimäärin suurempi kuin maailmassa yleensä. Uraanipitoisuus on tärkeä taustatekijä, mutta siitä ei voi yksin päätellä sisäilman pitoisuutta. Rakennuksen perustukset, niiden tiiveys ja ilmanvaihto vaikuttavat siihen, pääseekö maaperän radonpitoinen ilma oleskelutiloihin.

Kivilajikartta ei ole asunnon mittausraportti. Myös saman alueen rakennukset voivat erota toisistaan: toinen sijaitsee läpäisevällä soralla ja toinen erilaisella maalla, tai niiden alapohjan ja ilmanvaihdon ratkaisut poikkeavat toisistaan. Siksi kartalta katsottu geologia kannattaa tulkita riskitekijänä, ei lupauksena suuresta tai pienestä sisäilman pitoisuudesta.

Maaperän ominaisuudet

Kallioperän lisäksi maaperän ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka helposti radon kulkeutuu maanpinnalle ja rakennusten sisäilmaan. Läpäisevä maaperä, kuten hiekka- ja soramaat, päästää radonin liikkumaan vapaammin kuin tiivis savimaa.

Hiekka- ja soraharjut ovat STUKin erikseen mainitsema esimerkki läpäisevästä maaperästä. Maalajin yleinen nimi ei kuitenkaan korvaa rakennuspaikan tutkimista eikä valmista radonmittausta.

Harjumuodostumat

Harjut ovat erityisen merkittäviä radonin kannalta. Harjujen soramaa on läpäisevää, mikä mahdollistaa radonpitoisen maaperän ilman tehokkaan liikkumisen. STUK:n mukaan harjuille rakennetuissa taloissa sisäilman radonpitoisuudet ovat usein selvästi korkeampia kuin lähialueilla, joiden maaperä on toisenlaista.

Harjun läheisyys on hyvä syy tarkistaa mittaushistoria, mutta se ei yksin kerro rakennuksen pitoisuutta. Vastaavasti harjujen ulkopuolista taloa ei ole mielekästä vapauttaa mittauksesta pelkän sijainnin vuoksi. STUK suosittaa radonmittausta koko Suomessa, koska suuria pitoisuuksia on havaittu monenlaisilla alueilla.

Radonin riskialueet Suomessa

Säteilyturvakeskuksella on pientaloasuntojen mittaustietoihin perustuvia kunta- ja postinumeroaluekohtaisia aineistoja. Niistä voi hahmottaa, missä mittauksissa korkeita pitoisuuksia on esiintynyt. Tässä artikkelissa ei luokitella jokaista kuntaa pysyvästi kolmeen riskiluokkaan, sillä sellainen luokitus antaisi helposti väärän varmuuden mittaamattomasta asunnosta.

Alueet, joilla on mitattu korkeita pitoisuuksia

Asuntojen radonpitoisuuden viitearvo on 300 Bq/m³ vuosikeskiarvona. Se on viitearvo, ei raja turvallisen ja vaarallisen ilman välillä. Alueen suurten mittaustulosten vuoksi mittaamista kannattaa kiirehtiä, jos omasta asunnosta ei ole luotettavaa tulosta.

STUKin kunta- ja postinumeroaluekohtaisista aineistoista voi katsoa, missä mitatuissa pientaloissa suuria pitoisuuksia on esiintynyt. Tulos riippuu myös siitä, kuinka moni asunto on mitattu ja millaiset asunnot aineistoon ovat päätyneet. Jos vertailet kuntia, lue aineistokuvaus ja havaintomäärä samalla kertaa. Älä käytä aluetilastoa yksittäisen talon ostopäätöksen tai korjauspäätöksen ainoana perusteena.

Artikkelin alussa mainittu uraanipitoisuuden alueellinen ero on geologinen havainto, ei luettelo asunnoista, joiden sisäilman viitearvo ylittyy. Myös maaperältään uraanipitoisen alueen asunnot on arvioitava mittaamalla.

Alueet, joiden mittaukset ovat lähellä aineiston keskiarvoa

Jos alueen mittaustulokset ovat lähempänä koko maan keskimääräistä tasoa, yksittäinen asunto voi silti poiketa niistä paljon. Yleisluonnehdinta ei kerro, onko juuri sinun kodissasi tarpeen radonkorjaus. Tarpeen arviointi aloitetaan luotettavasta asuntokohtaisesta mittauksesta.

Alueet, joilla on mitattu vähemmän korkeita pitoisuuksia

Pienempi mitattu osuus ei tee alueen kaikista asunnoista vähäradonisia. Myös mittausten vähyys voi vaikuttaa siihen, miltä kunnan tai postinumeroalueen tilasto näyttää. STUK suosittaa mittausta koko maassa. Mittauksen tarve voi olla lukijalle vähemmän ilmeinen alueella, jolla radonista puhutaan harvoin, joten aluetiedon tulkitseminen varauksetta voi viivästyttää ongelman havaitsemista.

STUK nimeää Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueiksi, joilla maaperän uraanipitoisuus on pienimmillään. Tämä ei tarkoita, että kaikkien näiden alueiden asuntojen sisäilman radonpitoisuus olisi pieni.

Alueelliset tiedot tarkemmin

STUKin pientaloasuntojen tilastossa on mittauksia vuosilta 1980–2023. Tilasto perustuu rekisteriin toimitettuihin mittauksiin, joten se ei ole satunnaisotos jokaisesta Suomen asunnosta. Jos samassa asunnossa on mitattu useita kertoja, STUKin tässä tilastossa käyttämä tulos on korkein mitattu pitoisuus. Tämä on tärkeä ero esimerkiksi väitteeseen, että taulukko kuvaisi suoraan kaikkien nykyisten kotien keskipitoisuutta.

Kuntakohtaiset tiedot

STUKin kuntataulukossa mittaustuloksia voi vertailla kunnan tasolla. Katso samalla mittausten määrä ja aineiston rajaus. Pienestä määrästä ei voi tehdä yhtä vahvoja päätelmiä kuin laajemmasta mittausaineistosta, ja mittauksen syyt voivat vaikuttaa siihen, millaiset asunnot päätyvät rekisteriin.

Kuntakohtaiset tiedot näyttävät, millaisia tuloksia alueen mitatuista pientaloista on saatu. Kunnan sisälläkin voi olla merkittäviä eroja rakennusten välillä.

Postinumeroaluekohtaiset tiedot

Postinumerotaulukko tarkentaa näkymää kuntaa pienemmälle alueelle. Postinumero ei silti ole geologinen riskivyöhyke eikä kuvaa yhden rakennuksen perustusta. Kun löydät oman postinumerosi, tarkista myös havaintojen määrä ja mahdolliset puuttuvat tiedot. Älä päättele taulukon tyhjästä tai pienestä otoksesta, että radonia ei esiinny alueella.

Radonkartat

STUK on julkaissut radonkarttoja, jotka havainnollistavat alueellisia eroja. Kartat perustuvat mittaustietoihin ja antavat yleiskuvan Suomen radontilanteesta.

Radonkarttaa tulkittaessa tarkista ensin, mitä se esittää: maaperän ominaisuuksia, mitattujen pientalojen tuloksia vai viitearvon ylittäneiden mittausten osuutta. Eri kartat vastaavat eri kysymyksiin. Yksittäisen rakennuksen pitoisuutta ei voi lukea väripinnasta. Kartta auttaa valitsemaan selvityksen seuraavan vaiheen; mittaus kertoo, millainen ilma kyseisessä asunnossa on.

Esimerkkejä eri alueiden radontilanteesta

Seuraavassa tarkastellaan muutamien alueiden radontilanteita havainnollistamaan alueellisia eroja.

Pääkaupunkiseutu

Pääkaupunkiseutu on esimerkki siitä, miksi kunnan nimi ei riitä asunnon radonarvioon. Jos tarkastelet asuntoa Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla, hae sen postinumero STUKin aineistosta ja pyydä kohteen oma mittausraportti. Maaperä ja rakennusratkaisut voivat vaihdella samankin kaupungin sisällä. Pelkkä pääkaupunkiseudun osoite ei siis anna radonille yhtä yleispätevää lukua.

Selvitys on erityisen hyödyllinen maanvastaisissa asunnoissa, kuten omakoti- ja rivitaloissa sekä kerrostalojen alimmissa kerroksissa. Rakennuksen ikä ei yksin kerro pitoisuutta: myös uudemman asunnon tilanne vahvistetaan mittaamalla.

Tampereen seutu

Tampereen seudulla harjut ovat hyvä esimerkki maaperän läpäisevyyden merkityksestä. STUKin mukaan harjuille perustettujen talojen radonpitoisuudet ovat selvästi suurempia kuin lähiympäristössä muille maalajeille perustettujen talojen. Tämä on kuitenkin yleinen havainto, ei arvio tietyn osoitteen pitoisuudesta. Jos asut tai harkitset asuntoa seudulla, yhdistä aluetieto oman kodin mittaukseen.

Pohjanmaan rannikko

STUKin mukaan maaperän uraanipitoisuus on Pohjois-Pohjanmaalla maan pienimpien joukossa. Pohjanmaan rannikosta ei silti voi tehdä yhtä yleistä päätelmää pelkän maakuntanimen perusteella. Katso oman kunnan ja postinumeron mittaukset sekä rakennuksen mahdollinen mittaustulos erikseen. Rannikolla sijaitseva osoite ei yksin kerro, millainen perustus talossa on tai miten ilma kulkee maaperästä sisälle.

Lappi

Lapissa tai muulla harvemmin mitatulla alueella aluetilastosta voi puuttua riittävä määrä lähellä sijaitsevia havaintoja. Puuttuva taulukkoarvo ei ole nollatulos. Jos rakennuksen käyttötarkoitus tai ilmanvaihto muuttuu, aiempi mittauskaan ei välttämättä kuvaa nykytilannetta. Asunnon oma uusi mittaus on tällöin hyödyllisempi kuin kaukaisen verrokkialueen tulos.

Radonmittauksen tarve eri alueilla

STUK suosittaa radonmittausta koko Suomessa. Aluetieto voi auttaa priorisoimaan mittausta, mutta se ei vapauta muuta maata mittaamisesta.

Jos lähialueella on mitattu korkeita pitoisuuksia

Jos alueella on mitattu paljon korkeita pitoisuuksia, selvitä oman kotisi tilanne erityisesti silloin, kun mittaustulosta ei ole. Maaperään yhteydessä olevia tiloja on muun muassa omakoti- ja rivitaloissa sekä kerrostalojen alimmissa kerroksissa. Kellari- ja muissa maanvastaisissa tiloissa mittaustarve riippuu myös siitä, käytetäänkö niitä oleskeluun.

Jos lähialueen tulokset ovat keskitasoa

Alueen keskimääräiseltä vaikuttava tulos ei ole yksilöllinen lupa jättää asuntoa mittaamatta. Kerrostalon ylemmissä kerroksissa maaperästä kulkeutuva radon on yleensä pienempi huoli kuin alimmissa kerroksissa, mutta yksittäistä pitoisuutta ei voi vahvistaa ilman mittausta.

Jos lähialueella on mitattu vähän korkeita pitoisuuksia

Myös maaperältään vähäuraanisella alueella sijaitsevan pientalon pitoisuus kannattaa selvittää mittaamalla. Kartta kuvaa laajaa aluetta, kun taas radon tulee sisäilmaan rakennuksen omien reittien kautta. Jos vanha mittaus on tehty ennen suurta perustusten tai ilmanvaihdon muutosta, sen edustavuutta nykytilanteessa on syytä arvioida uudelleen.

Rakennustyypin vaikutus

Radonpitoisuuteen vaikuttaa alueen lisäksi merkittävästi rakennustyyppi ja sen ominaisuudet.

Omakotitalot

Omakotitalossa oleskelutiloilla on usein suora yhteys maaperään perustusten kautta. STUKin mukaan maaperä on rakennuksen sisäilman radonin tärkein lähde. Pitoisuus riippuu kuitenkin myös rakenteiden tiiveydestä ja ilmanvaihdosta, eikä samaa arvoa voi yleistää kaikkiin omakotitaloihin.

Jos omakotitalosta ei ole luotettavaa mittausta, tilanne kannattaa selvittää riippumatta siitä, mitä maakunnan kartta näyttää. Mittausraportissa on hyvä näkyä, mitä huoneita on mitattu ja milloin. Mikäli tulos ylittää viitearvon, seuraava vaihe on sopivan korjaustavan selvittäminen ja korjauksen jälkeinen mittaus.

Rivitalot

Rivitaloasunnossa maanvastainen alapohja tekee maaperän radonista olennaisen selvitettävän asian. Samankin rakennuksen huoneistot voivat erota ilmanvaihdon ja rakenteellisten reittien vuoksi. Taloyhtiön aiempi mittaus on hyödyllinen tausta, mutta kysy, mistä huoneistoista se on tehty ja kuvaako se juuri omaa kotiasi.

Kerrostalot

Kerrostalossa maaperän radonille altistuvat tyypillisimmin alimmat asuinkerrokset ja maanvastaiset tilat. Pelkkä kerrosnumero ei kuitenkaan kerro mittaustulosta, eikä toisesta huoneistosta tehtyä mittausta saa nimetä oman asunnon tulokseksi.

Kerrostalojen alimmissa kerroksissa ja kellaritiloissa radonmittaus on suositeltavaa myös silloin, kun alueen aiemmissa mittauksissa ei näy paljon korkeita pitoisuuksia. Ylemmissä kerroksissa maaperästä tulevan radonin merkitys on yleensä pienempi.

Maanalaiset tilat

Maanalaiset tilat, kuten kellarit ja väestönsuojat, ovat erityisen alttiita korkeille radonpitoisuuksille. Näissä tiloissa mittaus on suositeltavaa erityisesti silloin, kun tiloja käytetään säännöllisesti.

Radonriskin arviointi kiinteistökaupassa

Kiinteistökaupan yhteydessä ostajan on hyvä selvittää kohteen radontilanne. Alueen radonriski on yksi arvioitava tekijä.

Aluetietojen hyödyntäminen

Ostaja voi selvittää alueen aiempia mittaustuloksia STUKin aineistoista. Ne antavat taustatietoa, mutta eivät luokittele kaupan kohdetta sellaisenaan.

Alueella, jolla on mitattu korkeita pitoisuuksia, yksittäisen kohteen tulos voi olla pieni. Vastaavasti alueen aiemmat pienet tulokset eivät osoita mittaamattoman asunnon pitoisuutta pieneksi. Jos kohteessa on tehty radonkorjaus, pyydä myös sen jälkeinen mittausraportti.

Mittaustulosten pyytäminen

Ostajan kannattaa pyytää myyjältä mahdolliset aiemmat radonmittaustulokset. Mikäli mittausta ei ole tehty, ostaja voi teettää mittauksen itse kaupan jälkeen tai edellyttää sitä kaupan ehtona.

Vaikutus kauppahintaan

Korkea radonpitoisuus voi vaikuttaa kiinteistön arvoon. Radonkorjauksen kustannukset voivat olla merkittäviä, ja tämä voidaan huomioida hintaneuvotteluissa.

Näin käytät aluetietoa oman kodin päätöksissä

Aluetiedosta on eniten hyötyä, kun tiedät, mikä kysymys sillä voidaan ratkaista. Kunnan mittaustilasto voi kertoa, että alueella on mitattu korkeita pitoisuuksia. Se ei kerro, onko oman asuntosi radonpitoisuus korkea, eikä se korvaa juuri kyseisessä asunnossa tehtyä mittausta. STUK sanoo tämän suoraan pientalojen tilastosivullaan: mittaamattoman asunnon pitoisuutta ei voi päätellä tilastoista.

Jos olet ostamassa kotia, pyydä mittausraportti ja katso siinä ilmoitettu osoite, mitattu tila, mittausajanjakso ja tulos. Kysy, onko rakennuksessa tehty radonkorjaus raportin jälkeen ja onko korjauksen teho tarkistettu uudella mittauksella. Jos raportti koskee naapurin asuntoa, samaa taloyhtiötä tai samaa katua, tulkitse sitä taustatietona. Se ei ole oman asunnon tulos.

Jos mittausraporttia ei löydy, päätöstä voi silti valmistella järjestelmällisesti. Kirjaa ensin, mitä alueaineisto kertoo ja mitä se ei kerro. Sen jälkeen selvitä, onko taloyhtiöllä tai aiemmalla omistajalla mittauksia saman rakennuksen tiloista. Lopuksi sovi, mitataanko kohde ennen kauppaa, kaupan ehtona vai vasta hallinnan siirryttyä. Tämä järjestys auttaa pitämään alueellisen riskin ja oman asunnon todellisen tilanteen erillään myös silloin, kun kaupanteon aikataulu on tiukka.

Jos taas asut jo kodissa, jonka radonpitoisuutta ei tunneta, varaa pitkäaikaismittaus. STUKin mukaan ensimmäinen luotettava mittaus kestää vähintään kaksi kuukautta. Mittaus tehdään tavallisesti mittauspurkilla, ja kolmen kuukauden kesto parantaa edustavuutta. Radon voi vaihdella ajassa, minkä vuoksi muutaman päivän lukema ei vastaa pitkäaikaismittausta. Mittaus on tehtävä ohjeiden mukaan myös silloin, kun oman alueen karttaväri näyttää rauhoittavalta.

Mittausjärjestelyssä kannattaa noudattaa mittauspalvelun ohjetta tilojen valinnasta ja purkkien sijoittelusta. Säilytä raportti myöhempää vertailua varten. Jos talossa tehdään rakennukseen tai ilmanvaihtoon vaikuttavia muutoksia, vanhan tuloksen käytettävyys kannattaa arvioida uudelleen. Voit tutustua erikseen radonmittaukseen kotona ja maaperän vaikutukseen radoniin, mutta varsinainen toiminta aloitetaan oman asunnon mittaussuunnitelmasta.

Kolme tavallista tulkintavirhettä

Ensimmäinen virhe on lukea maaperän uraanikarttaa suoraan asunnon sisäilmakarttana. Uraani liittyy radonin syntyyn, mutta sisäilman tulokseen vaikuttaa myös se, pääseekö maaperän ilma rakennukseen. Toinen virhe on tulkita kunnan keskiarvo oman asunnon odotusarvoksi. Kunnan sisällä maaperä ja rakennustavat vaihtuvat. Kolmas virhe on tulkita mittausten vähäinen määrä näytöksi pienestä riskistä. Aineiston puute kertoo vain, ettei kyseisestä alueesta ole yhtä paljon havaintoja.

Kartoissa näkyvä ero voi silti olla käytännössä hyödyllinen. Kun vertailet kahta asuntoa, aluetieto auttaa kysymään myyjältä täsmällisiä kysymyksiä mittauksesta ja mahdollisista korjauksista. Kun suunnittelet uudisrakentamista, se auttaa ottamaan radontorjunnan mukaan perustusten suunnitteluun. Kun valmistelet taloyhtiön päätöstä, se auttaa perustelemaan asuntokohtaisen mittausohjelman. Missään näistä tilanteista kartta ei yksin ratkaise asuntoa koskevaa kysymystä.

Jos tulos ylittää viitearvon

Asuntojen viitearvo on 300 Bq/m³ vuosikeskiarvona. Viitearvo auttaa arvioimaan korjaustarvetta, mutta se ei ole terveyden kannalta ehdoton turvallisuusraja. Jos luotettava mittaus osoittaa suuren pitoisuuden, perehdy STUKin radonkorjausohjeisiin ja selvitä rakennukselle sopiva ratkaisu. Korjaustapa riippuu siitä, mistä radon pääsee sisälle ja millainen rakennuksen alapohja ja ilmanvaihto ovat. Korjauksen jälkeen tulos varmistetaan uudella mittauksella.

Radonin pitkäaikainen hengittäminen lisää keuhkosyöpäriskiä. Siksi korkean tuloksen kohdalla toiminta on perusteltua, vaikka oireita ei olisi: radonia ei voi haistaa, nähdä eikä tuntea. Yksittäinen suuri mittaustulos ei kuitenkaan ole syy tehdä sattumanvaraisia muutoksia ilman tilanteen selvittämistä. Väärä ilmanvaihdon säätö voi muuttaa rakennuksen painesuhteita. Kirjaa ensin mittauksen tulos ja olosuhteet, kysy tarvittaessa neuvoa osaavalta ammattilaiselta ja varmista korjauksen vaikutus mittaamalla.

Kun vertailet tuloksia, varmista myös, etteivät eri raportit koske eri käyttötilanteita. Ennen korjausta tehty mittaus, korjauksen jälkeen tehty mittaus ja toisen huoneiston mittaus vastaavat eri kysymyksiin. Ilman tätä erottelua suuri ja pieni lukema voivat näyttää ristiriitaisilta, vaikka molemmat olisi mitattu oikein. Aluekarttojen tehtävä on täydentää tätä kokonaiskuvaa. Ne eivät korvaa raportin omaa kohde- ja aikarajausta.

Työpaikkojen alueet ovat eri asia

STUK julkaisee myös luetteloa kunnista ja postinumeroalueista, joilla työpaikan radonmittaus on tietyin ehdoin työnantajalle pakollinen. Työpaikkojen mittausvelvollisuus perustuu säteilylakiin ja STUKin tarkentamiin kriteereihin. Tämä luettelo ei ole lista asunnoista, joissa radon on liian korkea, eikä sen ulkopuolinen osoite todista asunnon vähäradonisuutta. Asunnon omistaja selvittää kotinsa tilanteen asuntokohtaisella mittauksella.

Mitä mittausraportista kannattaa tarkistaa?

Radonmittauksen tulosta voi käyttää päätöksen pohjana vain, jos tiedät, mitä se kuvaa. Katso ensimmäiseksi mitattu osoite ja huoneisto sekä mittauspaikat. Saman talon eri tiloilla voi olla erilainen käyttö ja erilainen yhteys maaperään. Kellarin varastosta saatu tulos ei sellaisenaan kuvaa makuuhuonetta, eikä makuuhuoneen tulos ole automaattisesti kaikkien taloyhtiön huoneistojen tulos.

Katso seuraavaksi mittausjakson alku ja loppu. STUKin ohjeessa luotettava ensimmäinen mittaus kestää vähintään kaksi kuukautta, ja mittauskausi on 1.9.–31.5. Päivän tai viikon mittausta voidaan käyttää vain erilaiseen, rajattuun tarkoitukseen, ei korvaamaan pitkäaikaista ensimittausta. Jos raportissa on myöhemmin tehty korjaus, pyydä myös korjauksen jälkeinen tulos. Aiempi korkea pitoisuus ei yksin kerro nykytilaa, mutta myöskään pelkkä lasku tai korjaustyön kuvaus ei todista pitoisuuden alentuneen.

Tarkista lopuksi, vertaillaanko raportissa tulosta asuntojen vuosikeskiarvon 300 Bq/m³ viitearvoon. Viitearvo ei poista riskiä sen alapuolelta eikä kerro yksittäisen henkilön sairastumistodennäköisyyttä. Mittaus auttaa päättämään, onko lisäselvitys tai torjunta ajankohtaista. Jos mittauksen toteutus tai tuloksen tulkinta jää epäselväksi, kysy mittauksen tehneeltä toimijalta selvennys ennen kuin teet pitkälle menevän johtopäätöksen.

Yhteenveto

Radonin alueelliset erot liittyvät maaperään, mutta oman asunnon pitoisuutta ei voi päätellä kunnan nimestä tai kartan väristä. STUK suosittaa mittausta koko Suomessa. Kunta- ja postinumerotilastoista saat taustatietoa, mutta luotettava asuntokohtainen mittaus ratkaisee, tarvitaanko juuri omassa kodissasi lisäselvityksiä tai radonkorjausta.

Usein kysytyt kysymykset

Mistä saan tietää oman alueeni radontilanteen? STUKin pientalojen kunta- ja postinumeroaluekohtaiset mittaustilastot sekä radonkartat antavat aluetietoa. Tarkista aineiston vuosijakso, mittausten määrä ja se, mitä kartta esittää. Alueen tuloksesta ei voi päätellä oman asuntosi pitoisuutta.

Voiko alueella, jolla on vähän korkeita mittaustuloksia, olla korkea radonpitoisuus? Kyllä. Aluetilasto kuvaa mitattuja rakennuksia, mutta yksittäisissä rakennuksissa pitoisuudet voivat poiketa merkittävästi. Maaperän paikalliset ominaisuudet, rakennuksen perustamistapa ja ilmanvaihto vaikuttavat pitoisuuteen. Radonmittaus on ainoa keino selvittää oman asunnon tilanne.

Vaikuttaako asuinkerros radonpitoisuuteen kerrostalossa? Kyllä. Radonpitoisuus on tyypillisesti korkeimmillaan kerrostalojen alimmissa kerroksissa, koska ne ovat lähimpänä maaperää. Ylempiin kerroksiin mentäessä pitoisuus yleensä laskee. Tämä on yleinen trendi, mutta poikkeuksiakin voi esiintyä esimerkiksi ilmanvaihdon ominaisuuksien vuoksi.

Lähteet

• Säteilyturvakeskus: Radon Suomessa.
• Säteilyturvakeskus: STUKin radonhankkeiden tuloksia 2020–2025, STUK-A 270 (2025).
• Säteilyturvakeskus: Pientaloasuntojen radonpitoisuudet Suomessa – hae mittaustuloksia kunnittain (mittaukset 1980–2023).
• Säteilyturvakeskus: Pientalojen radonpitoisuudet postinumeroalueittain; Radonkartat.
• Säteilyturvakeskus: Sisäilman radonmittaukset; Radonkorjaukset.
• Säteilylaki 859/2018, 155 §; sosiaali- ja terveysministeriön asetus ionisoivasta säteilystä 1044/2018.