Radon uudisrakentamisessa – vaatimukset ja suojaus

Radon uudisrakentamisessa huomioidaan jo perustuksia suunniteltaessa: maaperästä tulevan ilman pääsy sisälle estetään rakenteilla ja tarvittaessa alapohjan putkistolla. Uuden rakennuksen suunnittelua ja toteutusta koskeva radonpitoisuuden viitearvo on 200 Bq/m³ vuosikeskiarvona. Valmiin rakennuksen pitoisuus selviää mittaamalla, kun talo on normaalissa käytössä. Tässä oppaassa etenemme säädöksistä rakenteisiin ja niiden toteutuksen tarkistamiseen sekä lopulta mittaustuloksen tulkintaan.

Lainsäädäntö ja määräykset

Suomessa radonin torjunta uudisrakentamisessa perustuu useisiin säädöksiin ja ohjeisiin. Keskeiset viranomaiset ovat ympäristöministeriö, Säteilyturvakeskus (STUK) ja kunnan rakennusvalvonta. Säädösten roolit eroavat toisistaan: rakentamislaki asettaa terveellisyyden yleisen vaatimuksen, säteilylaki ja sen nojalla annettu asetus täsmentävät radonin viitearvon, ja rakentamista koskevat asetukset ohjaavat perustusten sekä ilmanvaihdon suunnittelua. STUKin ohjeet auttavat valitsemaan käytännön torjuntakeinoja. Yksittäisen hankkeen lupamenettely ja mahdolliset paikalliset vaatimukset varmistetaan rakennusvalvonnasta.

Ympäristöministeriön asetukset

Ympäristöministeriön asetus rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta edellyttää, ettei sisäilmassa ole terveydelle haitallisia määriä fysikaalisia tekijöitä, kuten radonia. Pohjarakenteita koskeva asetus puolestaan edellyttää, että radonriskit otetaan huomioon perustusten suunnittelussa ja toteutuksessa.

Uuden rakennuksen suunnittelua ja toteutusta koskeva sisäilman radonpitoisuuden viitearvo on 200 Bq/m³ vuosikeskiarvona. Olemassa olevan asunnon viitearvo on 300 Bq/m³. STUKin mukaan radonin torjunta rakennusvaiheessa on helpompaa ja halvempaa kuin jälkikäteen tehtävä korjaus. Viitearvo ei ole lupaus siitä, että jokainen mittaus näyttää tietyn luvun; lopputulos on selvitettävä valmiissa talossa.

Rakentamislupaprosessi

Rakentamislain myötä rakennusluvan tilalla on 1.1.2025 alkaen rakentamislupa. Pyydä rakennesuunnittelijaa osoittamaan, missä piirustuksissa radonratkaisut esitetään, ja tarkista kunnan rakennusvalvonnasta hankettasi koskevat vaatimukset. Rakennusvalvonnan menettelyä tai yksittäisten suunnitelmien sisältöä ei voi päätellä pelkästä radonviitearvosta.

Kunnat voivat antaa rakennusjärjestyksessään paikallisia määräyksiä radonin torjunnasta. STUKin mukaan rakennusjärjestyksissä voi olla tarkempia radonturvallisen rakentamisen vaatimuksia. Tarkista paikallinen rakennusjärjestys ja pyydä tarvittaessa tulkinta rakennusvalvonnasta.

Rakentamislaki

Rakentamislain (751/2023) 33 § edellyttää, että rakentamishankkeeseen ryhtyvä huolehtii rakennuksen terveellisyydestä ja turvallisuudesta myös säteilyn osalta. Säteilylain (859/2018) 157 § koskee sisäilman radonpitoisuuden rajoittamista rakentamishankkeessa. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 1044/2018 antaa 200 Bq/m³:n viitearvon. Luku on asetuksen viitearvo, ei rakentamislain 33 §:n sanamuoto.

Rakennuspaikan radonriskin arviointi

Ennen rakentamisen aloittamista on tärkeää arvioida rakennuspaikan radonriski. Tämä tieto ohjaa radonteknisten ratkaisujen suunnittelua ja mitoitusta.

Maaperän radontutkimus

Rakennuspaikan maaperästä voidaan periaatteessa mitata radonpitoisuus ja läpäisevyys. STUK ei kuitenkaan suosittele maaperän radonmittauksia yksittäisille tonteille, koska radontorjunta tulee halvemmaksi kuin tontin radonselvitys. Maaperämittauksen tulos ei myöskään kerro luotettavasti, millainen valmiin rakennuksen sisäilman radonpitoisuus on. Käytännössä radonturvallinen rakentaminen on STUKin mukaan perusteltua koko maassa riippumatta tontin maaperästä.

Alueelliset radonkartat

STUK julkaisee radonmittaustietoa kunta- ja postinumeroalueittain. Kartan avulla voi tutustua aiemmin mitattujen rakennusten tilanteeseen, mutta se ei jaa yksittäisiä rakennuspaikkoja luotettaviin turvallisuusluokkiin. Alueelliset tiedot antavat yleiskuvan radontilanteesta, mutta eivät korvaa rakennuspaikan paikallista arviointia. Saman alueen sisälläkin radonpitoisuudet voivat vaihdella merkittävästi maaperän ominaisuuksien mukaan.

Naapurirakennusten mittaustulokset

Lähistön olemassa olevien rakennusten radonmittaustulokset voivat antaa viitteitä alueen radontilanteesta. On kuitenkin huomioitava, että naapurirakennuksen mittaustulos ei suoraan ennusta uuden rakennuksen radonpitoisuutta, sillä rakennuksen ominaisuudet ja sijainti vaikuttavat tulokseen.

Radonin torjuntamenetelmät uudisrakentamisessa

Uudisrakentamisessa käytettävät radonin torjuntamenetelmät voidaan jakaa passiivisiin ja aktiivisiin menetelmiin. Passiiviset menetelmät toimivat ilman mekaanisia laitteita, kun taas aktiiviset menetelmät vaativat koneellista toimintaa.

Alapohjan tiivistäminen

Alapohjan tiivistäminen on perustavanlaatuinen radonin torjuntamenetelmä. Tavoitteena on estää radonpitoisen ilman virtaaminen maaperästä sisätiloihin rakenteiden läpi.

Tiivistämisessä huomioitavia kohtia:

• Alapohjan ja seinien liitoskohdat
• Läpiviennit (putket, kaapelit, viemärit)
• Lattian ja seinän väliset saumat
• Halkeamat ja raot betonilaatassa
• Tarkastusluukkujen ja kaivojen tiivistys

STUKin kuvaamassa perusmuurin ja laatan liitosdetaljissa kumibitumikermi ulottuu perusmuurin päältä laatan alle vähintään 150 millimetriä. Mitta koskee tätä nimenomaista toteutusta, ei kaikkia radontiivistyksiä. STUK kuvaa läpivientien tiivistämistä elastisella saumausmassalla sopivan pohjanauhan tai täyteaineen kanssa. Rakennesuunnittelija valitsee kohteeseen soveltuvat materiaalit ja esittää niiden asennustavan.

Radonputkisto

Radonputkisto on yleinen radonin torjuntaratkaisu uudisrakentamisessa. Se koostuu alapohjan alle asennettavasta putkistosta, joka kerää radonpitoisen ilman ja johtaa sen ulos rakennuksesta.

Radonputkiston komponentit:

• Laatan alle karkeaan täyttökerrokseen (kapillaarikatkokerrokseen) asennettu imuputkisto
• Pystyputki, joka johtaa ilman katolle tai muualle ulos
• Mahdollinen puhallin (aktiivinen järjestelmä)
• Tiivistykset ja liitokset

Passiivisen putkiston toiminta riippuu rakennuksen ja säätilan aiheuttamista ilmavirroista. Sen prosentuaalista vaikutusta ei voi luvata yksittäisessä uudisrakennuksessa. Jos valmiin talon mittaus osoittaa kohonneen pitoisuuden, poistokanavaan voidaan STUKin mukaan liittää huippuimuri. Korjauksen vaikutus varmistetaan uudella radonmittauksella.

Ilmanvaihdon suunnittelu

Riittävä ilmanvaihto laimentaa sisäilman radonpitoisuutta tuomalla puhdasta ulkoilmaa. Uudisrakentamisessa ilmanvaihto suunnitellaan vastaamaan rakentamismääräysten vaatimuksia, mikä osaltaan vaikuttaa myös radonpitoisuuteen.

Ilmanvaihdon suunnittelussa radonin kannalta huomioitavaa:

• Riittävä ilmanvaihtuvuus asuintiloissa
• Painesuhteiden hallinta ilman haitallista alipainetta tai rakenteita kostuttavaa ylipainetta
• Korvausilman riittävyys
• Ilmanvaihtojärjestelmän säädettävyys

Tuulettuva alapohja

Tuulettuva alapohja eli rossipohja on rakenneratkaisu, jossa rakennuksen lattian alla on ilmatila, joka tuulettuu ulkoilmaan. Tämä vähentää radonin kulkeutumista sisätiloihin, kun radonpitoinen ilma poistuu tuuletustilan kautta, edellyttäen että lattiarakenne on tiivis.

Tuulettuvan alapohjan suunnittelussa huomioitavaa:

• Riittävä tuuletusaukkojen pinta-ala
• Tuuletuksen toimivuus kaikissa sääolosuhteissa
• Kosteuden hallinta tuuletustilassa
• Lattiarakenteen riittävä lämmöneristys

Tuulettuvan alapohjan soveltuvuus riippuu koko perustusten ja kosteudenhallinnan suunnitelmasta. Rakennuksen suunnittelijat sovittavat ratkaisun yhteen radontorjunnan ja muiden teknisten vaatimusten kanssa.

Radonteknisten ratkaisujen suunnittelu

Radonteknisten ratkaisujen suunnittelu on osa rakennuksen kokonaissuunnittelua. Suunnittelu tehdään tyypillisesti rakentamislupavaiheen aikana, ja se koordinoidaan muiden suunnittelualojen kanssa.

Suunnitelmaa lukiessa tarkista, että radonratkaisu jatkuu katkeamatta perustuksen eri osien välillä. Maanvaraisen laatan, kantavan väliseinän, teknisen tilan ja mahdollisen kellarin liittymät voivat olla eri piirustuksissa. Pyydä suunnittelijaa näyttämään, miten ne yhdistyvät. Samalla kannattaa selvittää, onko radonputkiston poistoreitti toteutettu valmiiksi vai onko kyse vain varauksesta. Varaus ei auta jälkikäteen, jos putkiston reittiä ei voi ottaa käyttöön ilman rakenteiden avaamista.

Radonkartan perusteella ei kannata jättää torjuntasuunnitelmaa pois. STUKin mukaan radonturvallinen rakentaminen on perusteltua koko maassa. Suomen radonalueita käsittelevä artikkeli auttaa tulkitsemaan alueellista tietoa, mutta valmiin talon radonpitoisuus varmistetaan mittaamalla juuri kyseinen asunto. Naapurin tulos tai maaperäselvitys ei korvaa sitä.

Suunnittelun lähtökohdat

Radonteknisen suunnittelun lähtökohtina ovat:

• Rakennuspaikan radonriskin arviointi
• Rakennuksen perustamistapa ja alapohjaratkaisu
• Ilmanvaihtojärjestelmän tyyppi
• Rakennuksen käyttötarkoitus ja tilaratkaisut

Suunnittelijan on tärkeää erottaa kaksi tehtävää: estetään radonpitoisen ilman pääsy sisälle ja varataan tapa vähentää pitoisuutta, jos mittaus osoittaa sen tarpeelliseksi. Tiivis alapohja palvelee ensimmäistä tehtävää. Laatan alle asennettu putkisto voi palvella jälkimmäistä, kun siihen liitetään puhallin. Putkiston olemassaolo ei silti tarkoita, että kaikki muut vuotoreitit voisi jättää avoimiksi. STUKin esittämät ratkaisut perustuvat nimenomaan rakenteiden tiivistämisen ja tarvittaessa putkiston yhdistämiseen.

Jos suunnitelmassa käytetään termiä radonvaraus, kysy sen täsmällinen sisältö. Onko imuputkisto jo asennettu laatan alle, minne poistokanava päättyy ja mihin puhallin voidaan sijoittaa? Näihin kysymyksiin ei ole yhtä jokaiseen taloon sopivaa vastausta. Rakennuksen omistajan kannalta tärkeintä on, että suunnitelma ja toteutus vastaavat toisiaan ja että järjestelmän myöhempi käyttöönotto on mahdollinen ilman arvailua. Pyydä tieto myös luovutusaineistoon.

STUKin mukaan radonturvallinen rakentaminen on perusteltua koko maassa. Sen vuoksi alueen aiempia mittaustuloksia ei käytetä perusteena jättää alapohjan liittymiä tai läpivientejä tiivistämättä. Suunnittelija arvioi kohteen perustamistavan ja sen mukaiset torjuntakeinot sekä mahdollisen valmiuden puhaltimen lisäämiseen myöhemmin.

Suunnitteluohjeet

STUK on julkaissut ohjeita radonin torjunnasta uudisrakentamisessa. Näissä ohjeissa kuvataan eri torjuntamenetelmät, niiden soveltuvuus eri tilanteisiin ja toteutuksen yksityiskohdat. Suunnittelussa noudatetaan myös rakentamislakia, ympäristöministeriön asetuksia ja hyvää rakennustapaa. Radonteknisten ratkaisujen tulee olla yhteensopivia muiden rakenneteknisten ratkaisujen kanssa.

Kustannusarvio

STUKin mukaan radontorjunta on rakennusvaiheessa helpompaa ja halvempaa kuin jälkikäteen tehtävä korjaus. Tarkkaa lisäkustannusta ei kuitenkaan voi päätellä tästä yleisestä vertailusta. Pyydä tarjoukseen erittely tiivistyksistä, putkistosta, poiston reitistä ja mahdollisesta puhallinvalmiudesta.

Kustannuksiin vaikuttavat:

• Rakennuksen koko ja perustamistapa
• Valitut torjuntamenetelmät
• Rakennuspaikan olosuhteet
• Paikallinen hintataso ja toteutustapa

Rakennusvaiheen ratkaisuissa on lisäksi se käytännön etu, että alapohjan liittymiin päästään käsiksi ennen niiden peittämistä. Jälkikorjauksen laajuus riippuu kuitenkin rakennuksesta, joten yleistä kustannuskerrointa ei ole perusteltua luvata.

Rakentamisen aikainen laadunvarmistus

Radonteknisten ratkaisujen toimivuus edellyttää huolellista toteutusta. Rakentamisen aikainen laadunvarmistus on olennainen osa onnistunutta radonin torjuntaa.

Käy rakennesuunnittelijan kanssa läpi, missä järjestyksessä laatan ja seinien liittymät, läpiviennit ja putkiston poistoreitti tehdään. Jos työmaalla lisätään uusi putki tai kaapeli suunnitelman jälkeen, myös sen läpiviennin radontiivistys on ratkaistava. Kysy ennen valua, kuka tarkistaa tiivisteiden sijainnin ja miten mahdollinen poikkeama kirjataan. Näin radonratkaisu pysyy mukana työmaan muutoksissa eikä jää vain alkuperäiseen piirustukseen.

Maanvaraisen laatan kohdalla kannattaa varmistaa, että putkiston imureitti ja ulospuhallus on suunniteltu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. STUKin radonkorjausohjeessa poistettava ilma johdetaan riittävän kauas ilmanottopisteistä ja oleskelualueista; STUK suosittelee poistopaikaksi kattoa. Sama takaisinvirtauksen välttämisen periaate on hyödyllinen jo uuden talon putkiston reittiä suunniteltaessa. Reitin yksityiskohdat, vesikaton läpivienti ja mahdollinen puhallin kuuluvat ammattilaisten mitoitettaviksi.

Työmaavalvonta

Radonteknisten ratkaisujen toteutusta valvotaan osana normaalia työmaavalvontaa. Erityistä huomiota kiinnitetään tiivistysten laatuun, putkistojen asennukseen ja läpivientien toteutukseen. Tarkastelu on hyödyllisintä ennen kuin liitokset ja putkisto peitetään seuraavilla rakennekerroksilla. Jos toteutus poikkeaa piirustuksesta, pyydä suunnittelijalta arvio vaikutuksesta radontorjuntaan ja kirjaa hyväksytty muutos toteuma-asiakirjoihin. Näin rakennuksen myöhempi omistaja näkee, mitä todella rakennettiin.

Valvonnassa tarkastettavia asioita:

• Radonputkiston oikea asennus ja kallistukset
• Tiivistysmateriaalien soveltuvuus ja oikea käyttö
• Läpivientien tiiveys
• Liitoskohtien huolellinen toteutus

Dokumentointi

Radonteknisten ratkaisujen toteutus dokumentoidaan osana rakennuksen laatuasiakirjoja. Dokumentointiin kuuluvat suunnitelmapiirustukset, työmaa-aikaiset valokuvat ja tarkastuspöytäkirjat. Hyvä dokumentointi helpottaa myöhempää ylläpitoa ja mahdollisia korjaustoimenpiteitä. Mikäli radonpitoisuus osoittautuu korkeaksi myöhemmin, dokumentoinnin avulla voidaan arvioida mahdollisia puutteita toteutuksessa.

Erottele luovutusaineistossa toteutettu radonjärjestelmä mahdollisesta varauksesta. Jos puhallinta ei ole asennettu, kirjaa miten se voidaan myöhemmin liittää putkistoon. Jos puhallin on käytössä, sen käyttö- ja huolto-ohjeet sekä poistoreitti on hyvä kuvata selvästi. Kun myöhempi omistaja tietää, missä järjestelmä sijaitsee, mittaustuloksen perusteella tehtävä jatkotoimi on helpompi suunnitella.

Käyttöönottotarkastus

Rakennuksen käyttöönottotarkastuksessa voidaan käydä läpi radonteknisten ratkaisujen toteutus ja dokumentointi. Varsinainen radonmittaus tehdään tyypillisesti vasta kun rakennus on ollut käytössä jonkin aikaa ja olosuhteet ovat vakiintuneet.

Tarkista ennen käyttöä, että ilmanvaihto on säädetty suunniteltuihin arvoihin ja että mahdollisen puhaltimen käyttöohje on saatavilla. Käyttöönoton aikana voidaan todeta putkiston ja tiivistysten toteutusta asiakirjoista, mutta sisäilman radonpitoisuutta ei voi todeta katsomalla rakenteita. Mittaus on erillinen vaihe. Sovi jo tässä yhteydessä, kuka tilaa purkit ensimmäisen mittauskauden aikana ja miten tulos toimitetaan sekä omistajalle että tarvittaessa rakentajalle.

Jos rakennusta luovutettaessa huomataan, ettei suunnitelmasta löydy radonputkiston reittiä, pyydä toteumapiirustus. Sama koskee muutettuja läpivientejä ja perustusten liittymiä. Näillä tiedoilla on merkitystä myöhemmin, jos pitoisuutta joudutaan pienentämään. Puuttuva piirustus ei itsessään todista radonhaittaa, mutta se tekee myöhemmän selvityksen vaikeammaksi. Sisäilman pitoisuus ratkaistaan mittaamalla, ja rakenteiden toteutus arvioidaan asiakirjojen sekä tarvittaessa teknisen selvityksen perusteella.

Radonmittaus uudessa rakennuksessa

STUK suosittelee mittaamaan uuden rakennuksen radonpitoisuuden ensimmäisen vuoden aikana. Mittauksen avulla selvitetään, miten toteutettu suojaus toimii valmiissa rakennuksessa. Lämmityksen ja ilmanvaihdon tulee olla valmiit ja normaalissa käytössä.

Mittaus on hyvä sopia rakennuksen luovutuksen yhteydessä, jotta se ei unohdu ensimmäisen lämmityskauden aikana. Kirjaa ylös, kuka tilaa purkit ja kenelle mittausseloste toimitetaan. Jos rakentaja tai myyjä on mukana asian käsittelyssä, säilytä sama raportti kaikille osapuolille. Tärkeää on myös varmistaa, että raportista käy ilmi mittausjakson tarkka kesto ja että purkit olivat valmistajan ohjeiden mukaisissa paikoissa.

Jos mittaustulos on lähellä viitearvoa, älä tee johtopäätöstä pelkän pyöristetyn jaksoluvun perusteella. STUKin mukaan viitearvot koskevat vuosikeskiarvoa, ja mittauskauden tuloksesta arvioidaan vuosikeskiarvo erikseen. Pyydä mittauslaboratoriolta selitys, jos selosteesta ei käy ilmi, kumpaa lukua se esittää. Käytännön ohjeita saat kotona tehtävästä radonmittauksesta.

Mittauksen ajankohta

Mittaus tehdään 1.9.–31.5. välisenä aikana yhtäjaksoisesti vähintään kaksi kuukautta; STUK suosittelee mieluiten kolmea kuukautta. Ensimmäinen käyttövuosi ja mittauskausi on sovitettava yhteen: kesällä valmistuneessa talossa mittaus aloitetaan vasta mittauskaudella, mutta ilman tarpeetonta viivettä. Mittauspisteen valinnassa noudatetaan mittauslaboratorion ohjeita. Mittausselosteen luku kuvaa mittausajan keskipitoisuutta. STUKin mukaan viitearvoihin verrataan vuosikeskiarvoa, joka voidaan arvioida mittauskauden tuloksesta kertomalla se luvulla 0,9; tarkka vuosikeskiarvo vaatii vuoden kestävän mittauksen.

Mittauspaikat

Mittaus tehdään tavallisesti alimmissa asuintiloissa, joissa maaperän radonpitoisen ilman vaikutus on yleensä suurin. Omakotitalossa mittauspisteitä voi olla useampia eri kerroksissa. Noudata mittauslaboratorion ohjetta purkkien lukumäärästä ja sijoittamisesta. Älä siirrä purkkia mittausjakson aikana toiseen huoneeseen, sillä silloin tuloksen yhteys tiettyyn tilaan hämärtyy. Jos talossa on kellari, selvitä onko se asuinkäytössä vai muussa käytössä, ja sovi mittauspaikat sen mukaan. Kerro laboratoriolle poikkeavista käyttöoloista, jotta tulos voidaan tulkita oikein.

Toimenpiteet mittaustulosten perusteella

Jos arvioitu vuosikeskiarvo ylittää uuden rakennuksen suunnittelu- ja toteutusviitearvon 200 Bq/m³, selvitetään syyt ja korjausvaihtoehdot. STUKin mukaan rakennuksen omistaja voi vaatia rakentajaa tekemään korjauksia. Yksittäisen hankkeen sopimus- ja virhevastuu arvioidaan kuitenkin sen omien sopimusten ja olosuhteiden perusteella. Säilytä mittausraportti, suunnitelmat ja urakka-asiakirjat mahdollista selvittelyä varten.

Tyypillisiä toimenpiteitä kohonneen pitoisuuden korjaamiseksi:

• Tiivistysten tarkastus ja täydentäminen
• Passiivisen radonputkiston aktivoiminen puhaltimella
• Ilmanvaihdon toiminnan tarkistaminen ja tarvittava säätäminen suunnittelijan ohjein
• Lisätiivistykset ongelmakohtiin

Eri perustamistapojen radonratkaisut

Rakennuksen perustamistapa vaikuttaa radonteknisten ratkaisujen valintaan ja toteutukseen. Seuraavassa käydään läpi maanvaraisen laatan, tuulettuvan alapohjan ja kellarin ratkaisut. Sama periaate koskee niitä kaikkia: radonpitoisen ilman reitit sisätiloihin on tunnistettava ja katkaistava. Maaperän lähellä olevat rakenteet eivät ole kaikki samanlaisia, joten yhden talon detaljia ei voi kopioida toiseen tarkistamatta sen sopivuutta. Jos rakennuksessa yhdistyy useita perustamistapoja, erityinen huomio kohdistuu niiden välisiin liittymiin ja talotekniikan läpivienteihin.

Maanvarainen laatta

Maanvarainen laatta on yleinen perustamistapa, jossa betonilaatta valetaan suoraan tiivistetyn maakerroksen päälle. Radonin torjunta perustuu laatan tiiveyteen ja radonputkistoon.

Radonratkaisut maanvaraisessa laatassa:

• Laatan alla oleva kapillaarikatkosora, johon asennetaan radonputkisto
• Laatan ja seinien liitosten huolellinen tiivistys
• Läpivientien tiivistys
• Suunnittelijan määrittämä tiivis liittymä laatan ja perustuksen välillä

Tuulettuva alapohja (rossipohja)

STUKin mukaan tuulettuva alapohja voi olla radonturvallinen, kun ryömintätilan tuuletus toimii ja alapohjan liitokset sekä läpiviennit estävät radonpitoisen ilman pääsyn sisätiloihin.

Tuulettuvan alapohjan radonratkaisut:

• Riittävät tuuletusaukot sokkelin alaosassa
• Tuuletustilan toimiva tuuletus ympäri vuoden
• Lattiarakenteen tiiveys
• Läpivientien tiivistys

Kellarirakentaminen

Kellarillisissa rakennuksissa radonin torjunta on erityisen tärkeää, koska kellarin seinät ovat kosketuksissa maaperään laajalta alalta.

Kellarirakentamisen radonratkaisut:

• Kellarin maanvastaisten seinien radontiivis toteutus
• Kellarin lattian tiivistys ja mahdollinen radonputkisto
• Kellarin ilmanvaihdon järjestäminen
• Kellariin johtavien aukkojen tiivistys

Ylläpito ja seuranta

Radonteknisten järjestelmien ylläpito ja seuranta varmistavat niiden pitkäaikaisen toimivuuden. Säännöllinen tarkastus ja tarvittaessa huolto ovat osa rakennuksen normaalia ylläpitoa.

Passiivisten järjestelmien ylläpito

Passiiviset radonratkaisut, kuten tiivistykset ja passiivinen radonputkisto, vaativat yleensä vähemmän laitehuoltoa kuin puhaltimella varustettu järjestelmä. Niiden toimivuutta ei silti voi arvioida pelkän ulkonäön perusteella. Jos alapohjaan tehdään uusi läpivienti tai ilmanvaihdon säädöt muuttuvat olennaisesti, radonin kulkeutumisreitit voivat muuttua. Silloin tiivistyksen tarkistus ja uusi mittaus ovat perusteltuja. Dokumentoi myös myöhemmät muutokset, jotta mahdollinen kohonnut tulos voidaan yhdistää rakennuksen muutoksiin eikä sitä tarvitse tutkia ilman lähtötietoja.

Aktiivisten järjestelmien ylläpito

Aktiivisen järjestelmän puhaltimen toiminta kannattaa tarkistaa käyttöohjeen mukaisesti. STUK kehottaa seuraamaan radonimurin toimintaa erityisesti kovilla pakkasilla ja lumisina jaksoina, sillä jää tai lumi voi pysäyttää laitteen. Laitteen toimivuus ei yksin kerro sisäilman radonpitoisuutta, joten sen vaikutusta seurataan myös mittauksilla.

Radonpitoisuuden seuranta

Uusi mittaus on aiheellinen radonkorjauksen jälkeen sekä silloin, kun alapohjaan tai ilmanvaihtoon tehdään muutoksia, jotka voivat vaikuttaa radonin kulkeutumiseen. STUK ohjeistaa varmistamaan korjauksen onnistumisen vähintään kahden kuukauden mittauksella mittauskaudella. Tähän ohjeeseen ei sisälly lakisääteistä määrävälistä uusintamittausta.

Kustannusvertailu: ennaltaehkäisy vs. korjaus

STUKin mukaan radonin torjunta rakennusvaiheessa on helpompaa ja halvempaa kuin jälkikäteen tehtävä korjaus. Tämä on keskeinen perustelu radonteknisten ratkaisujen huolelliselle suunnittelulle ja toteutukselle. Vertailu koskee työn ajoitusta, ei yhtä yleispätevää prosentuaalista säästöä. Rakentajan kannattaa pyytää tarjouksessa näkyviin, mitkä torjuntatoimet sisältyvät jo perustustyöhön ja mitkä olisivat erillisiä lisätöitä. Tällöin eri tarjousten sisältöä voidaan arvioida samalla perusteella.

Tarjouspyynnössä radonratkaisun sisältö kannattaa kuvata samoin termein kaikille tarjoajille. Muuten yksi tarjous voi sisältää sekä liitosten tiivistämisen että valmiin putkiston, kun toinen sisältää vain materiaalivarauksen. Pyydä erittelemään, kuuluuko putkiston poistokanava vesikatolle asti, miten läpiviennit tehdään ja millä tavalla toteutus dokumentoidaan. Jos puhallin sisältyy heti rakentamiseen, sen sähköistys, käyttö ja huolto ovat osa kokonaisuutta. Jos puhallin lisätään vain tarvittaessa, suunnitelmassa on kuvattava, miten se voidaan asentaa myöhemmin. Kustannusten vertailussa on hyvä huomioida myös työn ajoitus. Ennen laatan valua putkiston sijoittaminen ja liitosten tiivistäminen on osa muuta rakentamista. Valmiissa rakennuksessa vastaaviin kohtiin pääsy voi edellyttää lattian tai muun pinnan avaamista. Tämä on STUKin esittämän rakennusvaiheen kustannusedun käytännöllinen tausta. Tarkkaa säästöä ei kuitenkaan voi laskea ilman kohteen suunnitelmaa ja tarjouksia, joten artikkelissa ei anneta euromääräistä lupausta.

Uudisrakentamisen kustannukset

Uudisrakentamisen radonsuojauksen lisäkustannusta ei voi yleistää kaikille perustamistavoille. STUKin mukaan radontorjunta tulee halvemmaksi kuin yksittäisen tontin radonselvitys. Kohteen todellinen kustannus selviää suunnitelmista ja tarjouksista.

Korjauskustannukset

Jälkikäteen tehtävän korjauksen kustannus riippuu talon rakenteista ja tarvittavista töistä. STUK julkaisee esimerkkihintoja olemassa olevien rakennusten radonkorjauksille, mutta niitä ei voi esittää uuden talon varmana tulevana kuluna. Jos talossa on valmiina toimiva radonputkisto, puhaltimen lisääminen voi olla yksi korjausvaihtoehto. Sopivuus ja tulos varmistetaan kohdekohtaisesti.

Jos mittaus osoittaa kohonneen pitoisuuden, älä tilaa ensimmäistä tarjottua laitetta pelkän hinnan perusteella. Selvitä ensin, onko ilmanvaihto säädetty oikein ja missä mahdolliset vuotoreitit ovat. STUK suosittelee ilmanvaihdon toiminnan tarkistamista ennen korjausta. Sen mukaan radonimuri ja radonkaivo ovat tehokkaita menetelmiä, mutta juuri kyseiseen taloon sopivan ratkaisun valinta vaatii rakenteiden tuntemista. Vertaa tarjouksista myös sitä, miten korjauksen toimivuus osoitetaan uudella mittauksella.

Valmiin putkiston aktivoinnissakin on huomioitava, minne radonpitoinen poistoilma johdetaan ja miten puhaltimen toimintaa seurataan. STUK muistuttaa, että radonimuri voi jäätyä kovalla pakkasella tai lumen vaikutuksesta. Käyttöohjeesta olisi siksi käytävä ilmi, miten häiriö havaitaan ja kenen vastuulla huolto on. Uusi mittaus näyttää, pienensikö käyttöönotto asunnon pitoisuutta riittävästi. Ilman sitä oletus korjauksen onnistumisesta jäisi pelkän laitteen toiminnan varaan.

Investoinnin kannattavuus

Rakentamisvaiheen radonsuojaus vähentää tarvetta avata valmiita rakenteita myöhemmin. Terveysnäkökulmasta tavoite on vähentää pitkäaikaista altistumista. Yksittäisen ratkaisun pitkäaikainen vaikutus varmistetaan mittauksilla ja mahdollisen aktiivisen järjestelmän toiminnan seurannalla.

Yhteenveto

Uudisrakentamisessa radonpitoisuuden suunnitteluarvo on 200 Bq/m³, eli tiukempi kuin olemassa olevien asuntojen viitearvo 300 Bq/m³. Rakentamislaki (751/2023) ja ympäristöministeriön asetukset edellyttävät terveellistä sisäilmaa ja radonriskien huomioimista perustusten suunnittelussa. Tyypillinen ratkaisu on huolellinen alapohjan ja läpivientien tiivistys sekä laatan alle asennettava radonputkisto, joka voidaan tarvittaessa aktivoida puhaltimella. Onnistuminen todetaan vähintään kahden kuukauden mittauksella syys–toukokuussa rakennuksen käyttöönoton jälkeen.

Usein kysytyt kysymykset

Onko radonin torjunta pakollista uudisrakentamisessa? Uuden rakennuksen suunnittelua ja toteutusta koskeva radonpitoisuuden viitearvo on 200 Bq/m³ vuosikeskiarvona, ja pohjarakenteita koskeva asetus edellyttää radonriskin huomioimista. Valtakunnallinen sääntely ei määrää yhtä kaikille taloille sopivaa putkiratkaisua. STUKin mukaan radonturvallinen rakentaminen on perusteltua koko maassa, ja paikallisessa rakennusjärjestyksessä voi olla tarkempia vaatimuksia.

Milloin radonmittaus kannattaa tehdä uudessa talossa? STUK suosittelee mittausta ensimmäisen käyttövuoden aikana, kun lämmitys ja ilmanvaihto ovat valmiit ja normaalissa käytössä. Mittaus kestää yhtäjaksoisesti vähintään kaksi kuukautta 1.9.–31.5. välisenä aikana; STUK suosittelee mieluiten kolmea kuukautta.

Voiko radonputkiston jättää asentamatta matalan riskin alueella? Alueellinen radonkartta ei ennusta yksittäisen talon sisäilman pitoisuutta. STUKin mukaan radonturvallinen rakentaminen on perusteltua koko maassa. Rakennesuunnittelija arvioi, miten alapohjan tiivistys ja putkisto toteutetaan kyseisessä perustamistavassa.

Lähteet

• Säteilyturvakeskus STUK: Radon uudisrakentamisessa; Radonin mittaaminen; Asuntojen radonia koskevat viitearvot ja määräykset; Radonkorjaukset.
• Finlex: rakentamislaki 751/2023, 33 §; säteilylaki 859/2018, 157 §; sosiaali- ja terveysministeriön asetus ionisoivasta säteilystä 1044/2018, 20–21 §.
• Finlex: ympäristöministeriön asetus pohjarakenteista 465/2014, 4 §; ympäristöministeriön asetus uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta 1009/2017, 5 ja 21 §.