Radon taloyhtiössä – kenen vastuulla

Radon taloyhtiössä kuuluu yhtiön selvitettäväksi, kun epäily tai mittaustulos koskee sen vastuulla olevia rakenteita tai ilmanvaihtoa. Yhtiö vastaa lähtökohtaisesti näiden osien kunnossapidosta, mutta yhtiöjärjestys ja korjauksen tarkka kohde ratkaisevat vastuunjaon. Osakas voi mitata oman asuntonsa ja toimittaa tuloksen hallitukselle. Tässä artikkelissa käydään läpi mittaus, päätöksenteko, kustannusten jakaminen ja korjauksen onnistumisen varmistaminen.

Radon kerrostaloissa ja rivitaloyhtiöissä

Radon on tyypillisesti mielletty omakotitalojen ongelmaksi, mutta se koskettaa myös taloyhtiöitä. Kerrostaloissa radonpitoisuudet ovat yleensä korkeimpia alimmissa kerroksissa, kun taas ylemmissä kerroksissa pitoisuudet ovat usein matalampia.

Maanvastaisissa ja alimmissa asuinkerroksissa maaperästä tulevan radonpitoisen ilman reitti sisälle on lyhyt. Ylempien kerrosten pitoisuus voi olla pienempi, mutta yksittäisen huoneiston tilannetta ei voi päätellä kerrosnumerosta. Asunnon radonpitoisuuden viitearvo on 300 Bq/m³ vuosikeskiarvona.

Rivitaloyhtiössä usea huoneisto voi olla suoraan maaperän lähellä. Sen vuoksi pelkkä yhden huoneiston tulos ei välttämättä kuvaa koko rakennuksen tilannetta. Alapohjan tyyppi, huoneistojen erilliset rakenteet ja ilmanvaihto vaikuttavat mittaus- ja korjaussuunnitelmaan.

STUKin alueelliset radontiedot voivat auttaa arvioimaan mittaustarvetta, mutta ne eivät kerro yksittäisen huoneiston pitoisuutta. Myöskään rakennusvuosi ei yksin osoita, onko radonsuojaus toteutettu tai toimiiko se. Taloyhtiön tulee selvittää oma tilanne mittaamalla ja tarkastelemalla rakennuksen rakenteita.

Asunto-osakeyhtiölain mukaiset vastuut

Asunto-osakeyhtiölain 4 luvun lähtökohta on, että yhtiö vastaa rakenteista, eristeistä ja perusjärjestelmistä, kuten ilmanvaihdosta, ja osakas huoneiston sisäosista. Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä toisin. Radonkorjauksen vastuu riippuu siitä, mihin rakennuksen osaan työ kohdistuu ja miten yhtiön vastuunjako on määrätty.

Taloyhtiön vastuu

Taloyhtiö vastaa rakennuksen perusrakenteista, joihin kuuluvat alapohja, perusmuurit ja yhteiset ilmanvaihtojärjestelmät. Koska radonin torjunta liittyy tyypillisesti näihin rakenteisiin, radonkorjaukset kuuluvat useimmiten taloyhtiön vastuulle.

Yhtiöjärjestyksessä voi olla poikkeavia määräyksiä vastuunjaosta, joten sen tarkistaminen on suositeltavaa. Pääsääntöisesti kuitenkin radonputkiston asennus, radonimuri ja tiivistyskorjaukset ovat taloyhtiön vastuulla olevia toimenpiteitä.

Hallitus huolehtii yhtiön hallinnosta sekä kiinteistön ja rakennusten pidon asianmukaisesta järjestämisestä. Kun radonista saadaan luotettava mittaustulos tai perusteltu epäily, hallituksen kannattaa selvittää tilanne ja valmistella yhtiön vastuulle kuuluvat toimet. Isännöitsijän tehtävät määräytyvät lain ja yhtiön päätösten mukaan.

Osakkaan vastuu ja oikeudet

Osakkeenomistaja vastaa asuntonsa sisäpintojen kunnossapidosta, mutta radonin osalta vastuu määräytyy työn kohteen mukaan. Yhtiön vastuulla oleviin rakenteisiin vaikuttavaa korjausta ei tule tehdä omin päin. Asunto-osakeyhtiölaki antaa osakkaalle muutostyöoikeuksia, mutta siihen liittyy ilmoitusvelvollisuuksia ja yhtiön mahdollisuus asettaa ehtoja.

Osakas voi teettää radonmittauksen omassa asunnossaan ja toimittaa tuloksen hallitukselle tai isännöitsijälle. Mittaus ei sellaisenaan anna oikeutta tehdä yhtiön vastuulla oleviin rakenteisiin tai perusjärjestelmiin muutoksia omin päin. Osakkaan muutostyöstä voi lisäksi olla tarpeen tehdä asunto-osakeyhtiölain mukainen kirjallinen ilmoitus, jos se voi vaikuttaa yhtiön tai toisen osakkaan vastuulla olevaan osaan.

Mikäli taloyhtiö ei ryhdy toimenpiteisiin kohonneen radonpitoisuuden alentamiseksi, osakkaalla on mahdollisuus saattaa asia terveydensuojeluviranomaisen käsiteltäväksi.

Radonmittaukset taloyhtiössä

Taloyhtiön yhteisen mittauksen järjestämisestä päätetään yhtiön hallinnossa. Hallitus voi valmistella mittaussuunnitelman ja antaa käytännön tilaukset isännöitsijän hoidettavaksi. Mitattavat huoneistot valitaan rakennuksen rakenteiden perusteella; yhtä kaikkiin kerros- ja rivitaloihin soveltuvaa otantasääntöä ei ole tässä esitetty.

Jos sinulla on huoli oman asunnon radonista, aloita radonmittauksen käytännön ohjeesta. Mittauspurkki on pieni, mutta tuloksen tulkintaan liittyy mittauskausi ja vuosikeskiarvo. Taloyhtiölle on hyödyllisempää toimittaa kokonainen mittausseloste kuin pelkkä puhelimella otettu kuva lukemasta. Selosteesta ilmenevät mittausaika ja mitattu tila, joiden perusteella jatkotoimia voidaan suunnitella.

Yhtiö voi koota aiemmat mittaukset, rakennepiirustukset ja ilmanvaihdon tiedot ennen uusien purkkien tilaamista. Jos rakennuksessa on useita erilaisia alapohjia, mittauspaikkojen valinta voi poiketa rakennuksen eri osissa. Selkeä suunnitelma auttaa välttämään sen, että tulokset jäävät vertailukelvottomiksi. Kerrostalon erityiskysymyksiä käsitellään myös radonia kerrostalossa käsittelevässä artikkelissa.

Mittausten suunnittelu

Mittaussuunnitelman laatimisessa kannattaa hyödyntää STUKin ohjeita ja tarvittaessa kysyä mittauslaboratoriolta sopivista mittauspaikoista. STUK suosittelee mittausta rivitaloyhtiön jokaisessa asunnossa ja kerrostalon ensimmäisen kerroksen jokaisessa asunnossa. Myös pohja- ja kellarikerroksen yhteiset tilat kannattaa mitata, jos niissä oleskellaan paljon. Rakenteet ja mahdolliset aiemmat tulokset voivat edellyttää laajempaa mittausta. Yhden huoneiston tulosta ei yleistetä automaattisesti kaikkiin muihin.

STUKin ohjeiden mukaan mittausjakso on vähintään kaksi kuukautta, mieluiten kolme, ja mittaus tehdään 1.9.–31.5. välisenä aikana. Mittauspurkit voi tilata esimerkiksi STUKilta, ja ne sijoitetaan asuntojen oleskelutiloihin laboratorion ohjeen mukaan.

Mittausten toteutus

Käytännössä mittaukset toteutetaan siten, että isännöitsijä tai hallituksen jäsen tilaa mittauspurkit ja jakaa ne asukkaille. Asukkaille annetaan ohjeet purkkien sijoittamisesta ja käsittelystä. Mittausjakson päätyttyä purkit kerätään ja lähetetään analysoitavaksi.

Asukkaan kannattaa merkitä muistiin purkin sijoituspaikka ja mittausjakson alku sekä loppu. Jos purkki putoaa, siirtyy toiseen huoneeseen tai asunnon käyttö muuttuu pitkäksi ajaksi, poikkeama kerrotaan mittauslaboratoriolle. Yhtiön yhteyshenkilö voi ylläpitää luetteloa siitä, mihin huoneistoihin purkit on toimitettu ja milloin ne palautuvat. Luettelo ei korvaa laboratorion mittausohjetta, mutta auttaa havaitsemaan puuttuvat tulokset ennen kuin hallitus tekee johtopäätöksiä koko rakennuksesta.

Mittaus edellyttää käytännössä yhteistyötä asukkaiden kanssa, jotta purkit saadaan oikeisiin tiloihin ja palautettua ajallaan. Tiedotteessa kannattaa kertoa mittauksen tarkoitus, ajankohta, sijoitusohjeet sekä se, kenelle tulos toimitetaan. Pääsystä huoneistoon ja yhtiön oikeuksista on asunto-osakeyhtiölaissa omat säännöksensä; asiaa ei tule kuitata pelkkänä vapaaehtoisuutena.

Tulosten käsittely

Sopikaa mittausta tilattaessa, kenelle laboratorio toimittaa tulokset ja miten kyseisen huoneiston asukas saa oman tuloksensa. Hallituksen tulee arvioida jatkotoimia, jos vuosikeskiarvo ylittää 300 Bq/m³. Mittausjakson keskipitoisuus ja arvioitu vuosikeskiarvo on erotettava toisistaan; STUKin mukaan mittauskauden tulos kerrotaan luvulla 0,9 vuosikeskiarvon arvioimiseksi.

Tuloksista tiedottaminen asukkaille on tärkeää. Anna kullekin asukkaalle hänen huoneistoaan koskeva tulos ja kerro yhteenveto yhtiön tilanteesta niin, ettei muiden huoneistojen yksityisiä tietoja levitetä tarpeettomasti. Avoin viestintä auttaa ymmärtämään, miksi joissakin huoneistoissa tehdään lisämittauksia tai korjauksia ja toisissa ei.

Päätöksenteko yhtiökokouksessa

Päätösvalta riippuu korjauksen laajuudesta, kustannuksista ja vaikutuksesta huoneistojen käyttöön. Asunto-osakeyhtiölain mukaan hallitus hoitaa yhtiön hallintoa ja rakennusten pidon järjestämistä, mutta laajakantoiset tai olennaisesti osakkaiden asemaan vaikuttavat toimet kuuluvat yhtiökokoukselle. Pieni selvitys tai kiireellinen tarpeellinen toimi voi kuulua hallituksen päätösvaltaan.

Hallituksen valmistelu

Hallitus valmistelee asian yhtiökokoukselle selvittämällä radontilanteen, kartoittamalla korjausvaihtoehdot ja hankkimalla kustannusarviot. Valmistelun yhteydessä voidaan käyttää ulkopuolista asiantuntijaa, joka arvioi tilanteen ja suosittelee toimenpiteitä.

Valmistelun ensimmäinen vaihe on varmistaa, mitä mittaukset todella kattavat. Hallituksen kannattaa erottaa mitatut huoneistot, mittaamatta jääneet tilat ja ne yhteiset tilat, joissa ihmiset oleskelevat. Sen jälkeen voidaan selvittää, kulkeutuuko radon maaperästä alapohjan, maanvastaisen seinän tai läpivientien kautta ja miten ilmanvaihto toimii. Vasta näiden tietojen perusteella korjaustarjouksia voi verrata mielekkäästi. Jos tarjouksissa ehdotetaan eri menetelmiä, pyydä suunnittelijalta arvio siitä, mihin havaittuun vuotoreittiin kukin menetelmä vaikuttaa.

Yhtiökokoukselle vietävässä aineistossa on hyvä kertoa, mitä päätöstä osakkailta pyydetään: lisäselvityksen tilaamista, suunnitelman hyväksymistä, urakan toteutusta vai rahoitusta. Nämä ovat eri vaiheita, ja alustava kustannusarvio erotetaan lopullisesta urakkahinnasta. Jos hallitus voi toimivaltansa puitteissa tehdä tarvittavan selvityspäätöksen, sitä ei tarvitse odottaa seuraavaan varsinaiseen yhtiökokoukseen vain siksi, että suurempi korjaus ehkä tulee myöhemmin päätettäväksi.

Hallituksen esityksessä kuvataan radonin terveysvaikutukset, mittaustulokset, korjausvaihtoehdot ja niiden kustannukset sekä suositus jatkotoimenpiteiksi. Hyvin valmisteltu esitys helpottaa päätöksentekoa yhtiökokouksessa.

Yhtiökokouksen päätös

Kun asia kuuluu yhtiökokouksen päätettäväksi, hallitus tuo mittaustulokset, korjausvaihtoehdot ja rahoitusesityksen kokoukseen. Päätöksenteon sääntö riippuu toimenpiteen luonteesta ja yhtiöjärjestyksestä. Radonkorjauksen päätöstapaa ei voi määrittää yleisesti tarkastelematta ehdotusta.

Mikäli korjaus edellyttää merkittävää rahoitusta, yhtiökokous päättää myös rahoitustavasta. Vaihtoehtoja ovat yhtiölaina, osakkailta perittävä erillinen maksu tai varautuminen tulevissa vastikkeissa.

Päätöksen jälkeen hallitus vastaa korjauksen toteutuksesta. Hallitus voi valtuuttaa isännöitsijän kilpailuttamaan urakan ja valvomaan työn toteutusta.

Radonkorjausten toteutus taloyhtiössä

Taloyhtiön radonkorjaus voi koskea useita asuntoja ja yhteisiä tiloja. Korjausmenetelmän valinta riippuu rakennustyypistä ja radonin vuotoreiteistä. Mittaustulos kertoo pitoisuuden, mutta ei yksin paljasta vuotokohtaa. Siksi korjaussuunnitelman tekemiseen tarvitaan myös tieto alapohjasta, maanvastaisista seinistä ja ilmanvaihdosta. Kun työ tehdään huoneistossa, osakkaalle ja asukkaalle kerrotaan ennakolta sen aikataulu, vaikutus tilojen käyttöön sekä se, milloin korjauksen jälkeen tehdään uusi mittaus.

STUK suosittelee ennen korjausta varmistamaan, että ilmanvaihto toimii. Sen mukaan radonimuri ja radonkaivo ovat tehokkaita menetelmiä, mutta radonkaivo soveltuu vain karkeille sora- ja hiekkamaille, joilla sen vaikutus ulottuu rakennuksen alle. Tiivistys voi myös auttaa, jos vuotoreitit tunnetaan. Taloyhtiössä menetelmän valintaan vaikuttaa lisäksi se, onko alapohja yhtenäinen usean huoneiston alla ja missä huoltoa vaativat laitteet voidaan sijoittaa. Näitä yksityiskohtia ei voi ratkaista pelkän mittausluvun perusteella.

Pyydä korjaussuunnitelmaan myös tapa todeta lopputulos. Urakoitsijan ilmoitus valmistumisesta ja puhaltimen käyntiääni eivät kerro, mikä on asuinhuoneiston radonpitoisuus. STUK ohjeistaa mittaamaan korjauksen jälkeen uudelleen vähintään kahden kuukauden ajan mittauskaudella. Jos korjaus koski useita huoneistoja, jälkimittauspaikat määritetään alkuperäisten tulosten ja toteutettujen töiden perusteella. Radonimurin toimintaa kuvaava artikkeli auttaa ymmärtämään yhden mahdollisen ratkaisun.

Kerrostalojen korjausmenetelmät

Kerrostaloissa radonkorjaukset kohdistuvat tyypillisesti alimpaan kerrokseen ja kellaritiloihin. Yleisimpiä menetelmiä ovat tiivistyskorjaukset, ilmanvaihdon tehostaminen ja radonimuri.

Tiivistyskorjauksissa tukitaan radonin vuotoreitit, kuten lattian ja seinän liitoskohdat, läpiviennit ja halkeamat. Kerrostaloissa tiivistettäviä kohtia voi olla useita, ja työ vaatii usein pääsyä asuntoihin.

Ilmanvaihdon toiminta on tarkistettava ennen korjauksen suunnittelua. Pelkkä ilmavirtojen kasvattaminen ei välttämättä poista maaperästä tulevaa vuotoa, ja painesuhteiden muutos voi vaikuttaa radonin kulkeutumiseen. Korjaus suunnitellaan rakennuksen ilmanvaihdon ja rakenteiden perusteella.

Radonimuri imee ilmaa lattialaatan alta ja voi soveltua myös kerrostalon korjaukseen. Imupisteiden määrä ja sijainti riippuvat alapohjan yhtenäisyydestä sekä siitä, missä radonpitoista ilmaa pääsee rakennukseen. STUKin mukaan poistoilma on johdettava riittävän kauas ilmanottopisteistä ja oleskelualueista; katto on hyvä poistopaikka. Kohteen suunnittelija arvioi ratkaisun ja sen vaikutuksen huoneistoihin.

Rivitalojen korjausmenetelmät

Rivitaloissa korjausmenetelmät muistuttavat omakotitalojen ratkaisuja. Radonimuri voidaan toteuttaa keskitettynä järjestelmänä, jossa yksi tai useampi puhallin palvelee koko rivitaloa, tai asuntokohtaisina järjestelminä.

Keskitetyn ja huoneistokohtaisen järjestelmän vertailussa tarvitaan tieto alapohjan yhtenäisyydestä, putkiston mahdollisista reiteistä ja huollettavuudesta. Yleistä kustannus- tai toimivuusjärjestystä ei voi antaa ilman kohteen suunnitelmaa.

Tiivistyskorjaukset voivat kohdistua eri huoneistoissa eri vuotoreitteihin. Töiden koordinointi yhteisenä hankkeena voi helpottaa järjestelyjä, mutta kustannusvaikutusta ei voi luvata ilman tarjouksia. Korjauksen jälkeen vaikutus varmistetaan mittaamalla kyseisissä huoneistoissa.

Kustannusten jakaminen taloyhtiössä

Yhtiön vastuulle kuuluvien radonkorjausten kustannukset katetaan yhtiövastikkeella yhtiöjärjestyksessä määrätyn perusteen mukaan. Peruste voi olla esimerkiksi osakkeiden määrä tai huoneiston pinta-ala, mutta sitä ei saa olettaa ilman yhtiöjärjestyksen tarkistamista. Työn kohdistuminen yhteen huoneistoon ei itsessään muuta yhtiön kustannusta juuri sen osakkaan henkilökohtaiseksi menoksi.

Yhteisten tilojen korjaukset

Kellaritilojen ja yhteisten tilojen radonkorjaukset rahoitetaan yhtiön varoista ja jaetaan kaikille osakkaille yhtiöjärjestyksen mukaisesti. Tämä koskee esimerkiksi keskitetyn radonimurin asennusta tai yhteisten tilojen tiivistystöitä.

Asuntokohtaiset korjaukset

Yksittäisessä huoneistossa tehtävä työ voi kohdistua yhtiön vastuulla olevaan rakenteeseen. Työn sijainti huoneistossa ei yksin muuta kunnossapitovastuuta osakkaan vastuuksi. Vastuunjako tarkistetaan asunto-osakeyhtiölaista ja yhtiöjärjestyksestä; myös osakkaan aiempi muutostyö voi vaikuttaa arviointiin.

Korjaukset voidaan rajata niihin tiloihin, joissa puute on selvitetty, mutta tästä ei seuraa automaattisesti oikeutta laskuttaa juuri kyseisten huoneistojen osakkaita. Yhtiön menot katetaan yhtiövastikkeella yhtiöjärjestyksen mukaisen maksuperusteen mukaan, ellei laissa tai yhtiöjärjestyksessä ole tilanteeseen soveltuvaa poikkeusta. Osakaskohtainen kustannusjako vaatii tapauskohtaisen oikeudellisen arvioinnin.

Rahoitusvaihtoehdot

Laajemman korjauksen rahoitus valmistellaan yhtiön taloustilanteen ja yhtiöjärjestyksen perusteella. Yhtiölaina voi olla yksi vaihtoehto, mutta osakkaiden maksuvelvollisuus ja mahdollinen lainaosuuden maksaminen määräytyvät päätösten ja yhtiöjärjestyksen mukaan. Tarjousten vertailussa on hyvä erottaa selvitys, suunnittelu, varsinainen korjaus ja jälkimittaus.

Yhtiö voi arvioida myös vastikkeen muuttamista tai olemassa olevien varojen käyttöä. Päätöstä ei kannata perustaa pelkkään alustavaan korjaushintaan, sillä vuotoreittien selvitys ja korjauksen onnistumisen mittaus kuuluvat kokonaisuuteen. Hallitus voi pyytää suunnittelijalta vaihtoehdot ja kustannusarviot ennen asian tuomista yhtiökokoukseen.

Isännöitsijän ja hallituksen roolit

Isännöitsijän ja hallituksen työnjako radonasioissa noudattaa tyypillistä taloyhtiön toimintamallia. Hallitus päättää ja isännöitsijä toimeenpanee, mutta käytännön työt jakautuvat tilanteen mukaan.

Hallituksen tehtävät

Hallitus vastaa radonasian valmistelusta yhtiökokoukselle, korjausten toteutuksen valvonnasta ja asukkaiden tiedottamisesta. Hallituksen jäsenten ei tarvitse olla radonasiantuntijoita, mutta heidän on osattava hankkia tarvittava asiantuntemus.

Hallitus voi nimetä keskuudestaan vastuuhenkilön, joka koordinoi radonasiaa. Tämä henkilö on yhteydessä isännöitsijään, asiantuntijoihin ja urakoitsijoihin sekä raportoi hallitukselle.

Isännöitsijän tehtävät

Isännöitsijä hoitaa käytännön järjestelyt, kuten mittausten tilaamisen, tarjouspyyntöjen laatimisen ja urakkasopimusten hallinnoinnin. Isännöitsijä toimii hallituksen ohjauksessa ja toteuttaa yhtiökokouksen päätöksiä.

Isännöitsijän tehtäviin kuuluu myös asukasviestintä. Tiedotteet radonmittauksista, tuloksista ja korjauksista laaditaan usein isännöitsijän toimesta yhteistyössä hallituksen kanssa.

Terveydensuojelulain velvoitteet

Terveydensuojelulain 26 § koskee asunnon terveellisiä olosuhteita, mukaan lukien säteilyä. Saman lain 27 § antaa kunnan terveydensuojeluviranomaiselle toimivaltuuksia terveyshaitan selvittämiseen ja rajoittamiseen. Asunnon radonpitoisuuden 300 Bq/m³:n viitearvo on sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 1044/2018 20 §:ssä, joka on annettu säteilylain nojalla. Viitearvoa verrataan vuosikeskiarvoon, ei sellaisenaan yksittäisen päivän tai mittausjakson lukemaan.

Viitearvon ylittyminen on peruste selvittää korjaustarve ja ryhtyä pitoisuuden pienentämiseen. Jos radon tulee yhtiön vastuulla olevista rakenteista, korjausta käsitellään yhtiön kunnossapitovastuuna, ellei yhtiöjärjestyksestä tai muista erityisistä olosuhteista muuta johdu. Jos taloyhtiö ei selvitä luotettavaa, kohonnutta tulosta, asukas voi pyytää kunnan terveydensuojeluviranomaista arvioimaan tilanteen. Viranomainen ratkaisee tapauskohtaisesti, tarvitaanko lain mukaisia toimia ja kenelle mahdollinen määräys kohdistetaan.

Viestintä ja asukkaiden osallistaminen

Onnistunut radonasian hoitaminen taloyhtiössä edellyttää hyvää viestintää. Asukkaat suhtautuvat toimenpiteisiin myönteisemmin, kun he ymmärtävät radonin riskit ja taloyhtiön toimenpiteet.

Kirjaa ensimmäiseen tiedotteeseen, mitä on jo tiedossa ja mitä vasta selvitetään. Erota yksittäisen huoneiston mittaustulos koko yhtiötä koskevasta johtopäätöksestä. Jos yhden asunnon pitoisuus on kohonnut, kerro, millä perusteella muiden huoneistojen mittaustarve arvioidaan. Näin asukkaille ei synny käsitystä, että yksi tulos todistaisi jokaisen huoneiston tilanteen.

Mittausta tilattaessa sovitaan etukäteen, kuka toimii laboratorion yhteyshenkilönä, minne purkit sijoitetaan ja miten asukkaat saavat oman huoneistonsa tuloksen. Mittauspurkkia ei ole tarkoitus siirtää huoneesta toiseen kesken jakson; sijoittamisessa noudatetaan laboratorion ohjeita. Jos huoneistoa käytetään mittauskaudella poikkeavasti tai ilmanvaihtoa muutetaan, kerro siitä tulosta arvioivalle asiantuntijalle. Tavoitteena on mitata tavallista käyttöä vastaavia olosuhteita.

Tuloksia käsiteltäessä on hyvä kertoa sekä mitattu jakson keskipitoisuus että sen perusteella arvioitu vuosikeskiarvo silloin, kun laboratorio on ne ilmoittanut. STUKin mukaan viitearvo koskee vuosikeskiarvoa. Vältä ilmoitusta, jonka mukaan mittauspurkin suora lukema on sellaisenaan lain raja. Jos tulos herättää epäselvyyttä, pyydä mittauslaboratoriolta selitys ennen päätelmää tai jatkotiedotetta.

Viestinnässä kannattaa hyödyntää STUK:n aineistoja, jotka tarjoavat puolueetonta tietoa radonista ja sen torjunnasta. Liian pelottavaa viestintätyyliä on syytä välttää, sillä se voi aiheuttaa turhaa huolta.

Asukkaiden osallistaminen mittauksiin on tärkeää, sillä mittaus edellyttää pääsyä asuntoihin. Selkeät ohjeet ja riittävä aikatauluinfo helpottavat asukkaiden osallistumista.

Korjausten aikana asukkaille tiedotetaan aikatauluista, mahdollisista häiriöistä ja turvallisuusohjeista. Korjausten valmistuttua kerrotaan tuloksista ja mahdollisista jatkotoimenpiteistä.

Radonkorjauksen jälkeen tilanne ei ole valmis pelkän urakan vastaanoton perusteella. STUK ohjeistaa tarkistamaan korjauksen onnistumisen uudella, vähintään kaksi kuukautta kestävällä purkkimittauksella mittauskaudella. Jos korjaukseen sisältyy puhallin, sen käyttö ja toiminnan seuranta järjestetään yhtiön ylläpidossa. Tiedota asukkaille myös siitä, milloin jälkimittaus tehdään ja miten sen tulokset käsitellään.

Osakas voi ottaa asian esille hallituksessa toimittamalla kirjallisen mittausraportin sekä pyytämällä tietoa jatkoselvityksestä. Jos asia kuuluu yhtiökokouksen toimivaltaan, asunto-osakeyhtiölain mukaan osakas voi vaatia sitä kokouksen käsiteltäväksi kirjallisesti riittävän ajoissa, jotta asia ehtii kokouskutsuun. Hallituksen kannattaa vastata, mikä vaihe on käynnissä ja milloin asiaan palataan. Jos yhtiö ei ryhdy selvittämään mahdollista terveyshaittaa, kunnan terveydensuojeluviranomaiselta voi pyytää arviota.

Yhteenveto

Taloyhtiössä radonasian ensimmäinen askel on luotettava mittaus ja sen jälkeen vastuunjaon sekä korjaustarpeen selvittäminen. Yhtiö vastaa lähtökohtaisesti rakenteista ja ilmanvaihdon perusjärjestelmästä, mutta yhtiöjärjestys ja mahdolliset osakkaan muutostyöt on tarkistettava. Hallitus järjestää yhtiön asian käsittelyn, ja laaja korjaus voi vaatia yhtiökokouksen päätöksen. Mittaus tehdään 1.9.–31.5. vähintään kahden kuukauden ajan, ja asuntojen 300 Bq/m³:n viitearvoa verrataan vuosikeskiarvoon. Korjauksen vaikutus todetaan uusintamittauksella.

Usein kysytyt kysymykset

Voiko osakas vaatia taloyhtiötä tekemään radonmittauksen? Osakas voi esittää mittausta hallitukselle ja teettää mittauksen omassa asunnossaan. Kirjallinen, laboratoriossa analysoitu tulos kannattaa toimittaa yhtiölle. Jos vuosikeskiarvo ylittää 300 Bq/m³ eikä asia etene, osakas tai asukas voi pyytää kunnan terveydensuojeluviranomaisen arviota.

Kuka maksaa radonkorjaukset taloyhtiössä? Yhtiö vastaa lähtökohtaisesti rakenteista ja ilmanvaihdon perusjärjestelmästä. Vastuunjako tarkistetaan kuitenkin yhtiöjärjestyksestä ja työn tarkasta kohteesta. Yhtiön kustannukset katetaan yhtiöjärjestyksen mukaisen vastikeperusteen mukaan; huoneistossa tehty työ ei yksin tarkoita osakaskohtaista laskua.

Miten radonasia viedään yhtiökokoukseen? Toimita mittausraportti hallitukselle ja pyydä asian valmistelua. Osakas voi vaatia yhtiökokoukselle kuuluvaa asiaa käsiteltäväksi kirjallisesti riittävän ajoissa. Hallitus kokoaa korjausvaihtoehdot ja kustannusarviot, ja päätöstapa arvioidaan ehdotuksen sekä yhtiöjärjestyksen perusteella.

Lähteet

• Säteilyturvakeskus STUK: Taloyhtiöiden radonopas (STUK opastaa, maaliskuu 2024).
• Säteilyturvakeskus STUK: Asuntojen radonia koskevat viitearvot ja määräykset; Radonin mittaaminen; Radonkorjaukset.
• Finlex: sosiaali- ja terveysministeriön asetus ionisoivasta säteilystä 1044/2018, 20 §; terveydensuojelulaki 763/1994, 26–27 §.
• Finlex: asunto-osakeyhtiölaki 1599/2009, erityisesti 3, 4, 5, 6 ja 7 luvun vastike-, kunnossapito-, muutostyö- ja päätöksentekosäännökset.