Nuohoustiedot digitaaliseen kotiprofiiliin

Digitaalinen kotiprofiili voi tehdä nuohouskäynnin tiedot löydettäviksi, jos se erottaa suunnitellun työn, toteuman, asiakkaalle annettavan todistuksen, mahdollisen vakavaa puutetta koskevan viranomaisilmoituksen ja jatkotoimen toisistaan. Ammattilaiselle tärkeää ei ole vain tallennuspaikka vaan se, että kirjauksen sisältö, lähde, vastaanottaja ja jatkokäsittelyn tila ovat jäljitettävissä.

Tämä artikkeli käsittelee nuohouksen tapahtumatiedon mallintamista digitaaliseen kiinteistö- tai kotiprofiiliin. Se ei ole käyttöohje tietylle ohjelmistolle eikä määritä teknisiä hyväksymisrajoja. Aihe on rajattu tietueisiin ja tietojen siirtoon; palvelun työnkulku, kenttäkäynnin turvallisuus ja yleinen tietomallin käyttöönotto ovat omia kysymyksiään. Nuohouksen velvollisuuksia käsittelevä yleisopas antaa omistajan perustiedot, kun taas tässä keskitytään ammattilaisen tapahtumatietoon.

Ajantasaisessa pelastuslaissa nuohoustyön sisältö, asiakkaalle annettava todistus, vakavista vioista tehtävä kirjallinen ilmoitus ja nuohoojan kelpoisuus ovat eri kysymyksiä. Tietomallin pitää säilyttää tämä ero. Yksittäinen digitaalinen tietue voi tukea dokumentointia, mutta se ei itsessään osoita, että työ on tehty tai ilmoitus lähetetty oikealle vastaanottajalle.

Erota käynti, todistus ja viranomaisilmoitus

Ajantasaisen pelastuslain 60–63 § erottaa neljä asiaa. 60 § määrittää nuohoustyön sisällön: nuohooja puhdistaa ja tarkastaa tulisijan ja savuhormin niihin liittyvine osineen. 61 § velvoittaa antamaan asiakkaalle nuohoustodistuksen, jossa ovat rakennuksen osoite, suorittaja, ajankohta, tehdyt toimenpiteet sekä havaitut viat ja puutteet. 62 § velvoittaa nuohoojan ilmoittamaan laissa tarkoitetuista vakavista vioista tai nuohoustyön turvallisuutta vaarantavista vakavista puutteista kirjallisesti pelastuslaitokselle. 63 § koskee nuohoojan kelpoisuutta. Vuoden 2011 alkuperäisen säädöstekstin 62 §:n nuohousluettelo ja kymmenen vuoden säilytysaika eivät kuulu ajantasaiseen 62 §:ään.

Tietomallin arvo syntyy, kun tietue vastaa toiminnan tarkoitukseen. Työmääräin auttaa suunnittelemaan käyntiä; toteumamerkintä kertoo tehdystä työstä; asiakkaalle annettu todistus dokumentoi suoritetun nuohouksen; havainto voi käynnistää jatkotehtävän; ja 62 §:n perusteella tehty ilmoitus on erillinen viranomaiselle lähetetty asiakirja. Järjestelmä voi näyttää nämä samassa kohdekortissa, mutta niiden tilat, vastaanottajat ja käyttöoikeudet eivät saa sekoittua.

Tietomallin hyväksymistestissä tarkistetaan pykälän lisäksi tietueen vastaanottaja, tarkoitus ja tapahtumatila: 61 §:n todistus annetaan asiakkaalle, kun taas 62 §:n vakavaa puutetta koskeva kirjallinen ilmoitus lähetetään pelastuslaitokselle. Vanhoista lomakkeista tai järjestelmistä tuodut kenttänimet voivat viitata ennen vuoden 2019 muutosta voimassa olleeseen rakenteeseen. Migraatiossa niitä ei pidä tulkita nykyisiksi lakisääteisiksi kentiksi pelkän numeron perusteella.

Rakenna kohteen tunnistus ilman arvailua

Nuohoustapahtuma tarvitsee yksiselitteisen yhteyden rakennukseen ja siihen tulisijaan tai savuhormiin, jota työ koskee. Kohteen osoite toimii ihmiselle luettavana avaimena, mutta moniosaisessa kiinteistössä se ei välttämättä yksin erota rakennusta, porrasta, huoneistoa tai tulisijaa. Palveluntuottaja ja tiedon tilaaja sopivat kohdehierarkian ja tunnisteet. Jos käytössä on rakennuksen, tulisijan tai hormin tunniste, sen lähde ja merkitys kirjataan tietosanastoon.

Tietueessa kannattaa erottaa vähintään kohteen pysyvä tunniste, osoite tapahtumahetkellä, rakennusosa tai yksikkö, tulisijan tyyppi yleisellä tasolla, hormin tunniste silloin kun se tunnetaan sekä tieto siitä, mistä tunnistus on saatu. Tietoja ei täydennetä samankaltaisen kohteen perusteella. Jos kohdetta ei voida luotettavasti yhdistää olemassa olevaan tunnisteeseen, kirjataan selvitystarve ja vastuurooli sen ratkaisemiseksi.

Osoitteen tai kohdetunnisteen muutokset vaativat historiatiedon. Kiinteistön osoite voi muuttua, rakennusnumero voi täsmentyä tai tietueita voidaan yhdistää järjestelmäsiirrossa. Vanha arvo ei katoa ilman jälkeä, jos se on tarpeen aikaisemman käyntitodistuksen tai viranomaispyynnön ymmärtämiseksi. Tapahtuman kohde on säilytettävä niin, että menneen ajan kirjausta ei vahingossa tulkita toisen tulisijan työksi.

Pelastuslain 13 a ja 13 b § käsittelevät nuohousvastuuta ja määrävälejä. 13 a §:ssä vastuu jakautuu rakennuksen omistajan, haltijan ja toiminnanharjoittajan vastuisiin yleisissä ja koko rakennusta palvelevissa tiloissa sekä huoneiston haltijan vastuuseen hänen hallinnassaan olevissa tiloissa; velvoitteet eivät koske kaasukäyttöistä tulisijaa eivätkä sen hormia. 13 b §:ssä nuohousväli riippuu käyttöasteesta, rakenteesta ja polttoaineesta: vakituiseen asumiseen käytetyssä rakennuksessa tulisijat ja savuhormit nuohotaan vähintään vuoden välein, vapaa-ajan asumiseen käytetyssä vähintään kolmen vuoden välein. Käyttämätöntä tulisijaa ja hormia ei tarvitse nuohota, mutta kolme vuotta käyttämättä ollut tulisija ja hormi on nuohottava ennen käyttöönottoa. Digitaalinen muistutus voi auttaa suunnittelussa, mutta se ei päätä kohteen käyttöluokkaa eikä siirrä lain vastuuta palveluntuottajalle.

Pelastuslain 63 §:n mukaan nuohoojalla tulee olla nuohoojan ammattitutkinto tai talotekniikan ammattitutkinto, jossa on suoritettu nuohouksen osaamisala. Tietueeseen voidaan tallentaa työn suorittaja, mutta järjestelmän tila ei osoita tämän kelpoisuutta. Aiemman säädösversion opiskelijapoikkeusta ei pidä käyttää nykyisen kelpoisuuden määrittelyssä.

Tallenna tapahtuma-aika, työ ja lähde

Nuohoustapahtuman tietomallissa tapahtuma-aika, kirjausaika ja tietueen päivitysaika ovat eri asioita. Käynnin päivämäärä ilmaisee, milloin työ suoritettiin. Kirjausaika kertoo, milloin tiedot syötettiin järjestelmään. Päivitysaika kertoo myöhemmästä muutoksesta. Jos järjestelmässä käytetään kellonaikoja, aikavyöhyke ja aikaleiman muoto sovitaan integraatioissa. Aikaleima ei korvaa tekijän tai vastuuroolin tunnistamista.

Työn sisältö kirjataan toteuman, ei suunnitelman perusteella. Tietueessa voidaan kuvata suoritetut toimenpiteet selkeällä, rajatulla sanastolla sekä lisätä täydentävä selite, kun vakioarvo ei riitä. Keskeneräinen työ merkitään osittaiseksi, ja tekemättä jääneet vaiheet nimetään. Työn valmistuminen ei automaattisesti sulje siitä syntynyttä jatkotoimea.

Tietueen lähde auttaa seuraavaa käyttäjää arvioimaan tiedon luotettavuutta. Lähde voi olla työntekijän toteumakirjaus, asiakkaalle annettu todistus tai muu kohteen hyväksytty asiakirja. Digitaalisen tietueen liitetiedostoon tai viitteeseen merkitään dokumentin yksilöivä tunniste ja versio, jos sellainen on käytössä. Linkki alkuperäiseen asiakirjaan ei yksin takaa sen säilymistä: arkistointikäytäntö sovitaan organisaatioiden ja palvelusopimuksen mukaan. Huoltokirjan käytön ammattilaisohje käsittelee asiakirjojen yleistä hallintaa erillisenä tehtävänä.

Tietomallissa on hyödyllistä erottaa tiedon tila ja tiedon laatu. Esimerkiksi ”vastaanotettu”, ”tarkistettu” ja ”korjattava” voivat kuvata työnkulkua, kun taas ”vahvistettu lähteestä”, ”kentällä havaittu” tai ”selvittämättä” kuvaavat tiedon perustaa. Suunniteltu päivämäärä ei muutu toteumapäiväksi, vaikka tehtävä suljettaisiin järjestelmässä. Samoin havaittu halkeama tai muu puute on havainto, ei automaattisesti vahvistettu diagnoosi.

Taulukko on toiminnan suunnittelun apuväline, ei tyhjentävä lakisääteinen tietosisältöluettelo. Pelastuslain 61 § edellyttää asiakkaalle nuohoustodistusta, mutta digitaalisen tietokentän nimikkeet, formaatti tai tekninen ratkaisu on arvioitava sovellettavan sääntelyn ja oman prosessin perusteella. Jos järjestelmä väittää tietyn kentän olevan lakisääteinen, väite tarkistetaan ajantasaistetusta pykälästä ennen käyttöönottoa.

Erota havainto, todistus ja vikailmoitus

Asiakkaalle annettava 61 §:n nuohoustodistus, sisäinen havaintomerkintä ja 62 §:n mukainen kirjallinen vikailmoitus palvelevat eri käyttötarkoituksia. Todistus liittyy suoritettuun nuohoukseen, ja tulipalon vaaraa aiheuttavat viat ja puutteet yksilöidään siinä asiakkaan jatkotoimia varten. Havaintomerkintä voi olla työntekijän alustava kirjaus, joka ohjataan arvioitavaksi. Pelastuslain 62 §:n mukaisen ilmoituksen nuohooja toimittaa kirjallisesti pelastuslaitokselle, kun vakavaa vikaa tai nuohoustyön turvallisuutta vaarantavaa vakavaa puutetta koskeva peruste täyttyy. Havaintoa ei saa käsitellä viranomaisilmoituksena vain siksi, että se tallennettiin samaan järjestelmään.

Järjestelmässä ilmoitusprosessilla on hyvä olla erillinen tunniste, vastaanottajat, lähettämisen aika, käytetty kanava ja vastuurooli. Jos ilmoitusta täydennetään tai vastaanottaja vaihtuu, muutoshistoria säilyttää aiemman vaiheen. Lähetetyn ilmoituksen kuittaus, jos kanava sellaisen tuottaa, voidaan liittää näyttöön. Tietomalli ei kuitenkaan saa väittää ilmoitusta lähetetyksi pelkän luonnoksen tai sisäisen tehtävämerkinnän perusteella.

Jos havainto ei täytä 62 §:n kirjallisen ilmoituksen perustetta, sisäinen jatkotehtävä voi silti olla tarpeen. Se voidaan ohjata kohteen edustajalle, tekniselle asiantuntijalle tai työnjohdolle sovitun menettelyn mukaan. Asiakkaalle annettava todistus sisältää 61 §:n mukaiset havaitut viat ja puutteet; sen toimitusta ei pidä kuitata 62 §:n pelastuslaitosilmoituksen lähetykseksi. Epäselvässä vakavuusarviossa organisaatio määrittää eskaloinnin ja asiantuntijakäsittelyn; artikkeli ei aseta teknisiä vaararajoja.

Henkilötietoja voi syntyä esimerkiksi yhteyshenkilöstä, huoneistosta, kulun järjestämisestä tai vapaan tekstin havainnosta. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artikla sisältää käyttötarkoitussidonnaisuuden, tietojen minimoinnin, täsmällisyyden ja säilytyksen rajoittamisen periaatteet. 6 artiklan mukaan käsittelylle tarvitaan soveltuva oikeusperuste. Käyttökelpoinen huoltoprosessi tai sopimusehto ei yksin ratkaise oikeusperustetta. Rekisterinpitäjän ja käsittelijän roolit määräytyvät todellisen käsittelyn mukaan. Yleinen tietosuoja-asetus (EU) 2016/679, 4–6 ja 32 artikla – EUR-Lex.

Käyttöoikeudet rajataan työtehtävän tarpeeseen. Tietueessa säilytetään vain sovittuun tarkoitukseen tarvittavat yhteystiedot, ja niille määritellään päivitys- ja poistomenettely. Eri tietoryhmille ja liitteille arvioidaan käsittelytarkoitus sekä säilytysperuste erikseen. Ajantasainen pelastuslain 62 § ei anna yleistä kymmenen vuoden säilytysaikaa nuohouspalvelun tietueille. Henkilötietojen säilytysratkaisu arvioidaan organisaation tietosuojavastaavan tai muun vastuuhenkilön kanssa.

Siirrä tapahtumat ja asiakirjat hallitusti

Digitaalinen kotiprofiili voi toimia nuohoustapahtumien hakunäkymänä, vaikka tapahtumamerkintä, asiakkaalle annettu todistus ja mahdollinen pelastuslaitosilmoitus säilytetään eri järjestelmissä. Hakunäkymän tietueeseen yhdistetään kohde, käynnin toteuma, asiakirjaviitteet ja avoimet jatkotoimet. Sitä ei kutsuta lakisääteiseksi nuohousluetteloksi pelastuslain 62 §:n perusteella, koska nykyinen pykälä koskee vakavista havainnoista ilmoittamista. Todistuksen ja ilmoituksen tosiasiallinen toimitus varmistetaan niiden omista lähetys- tai vastaanottotiedoista.

Palveluntuottaja ja tiedon tilaaja sopivat, kuka vastaa näkymän täydellisyydestä, virheellisen kohdistuksen korjauksesta ja asiakirjaviitteiden ylläpidosta. Sisäinen poiminta esimerkiksi kohteen omistajalle tai viranomaispyynnön käsittelyyn vaatii oman käyttötarkoituksen, oikeuden ja tietoturvallisen luovutusmenettelyn arvioinnin. Hakuominaisuus ei anna yleistä oikeutta luovuttaa kaikkia huoneisto-, yhteyshenkilö- tai liitetietoja. Mahdollisesta luovutuksesta kirjataan pyynnön käsittely, rajaus, ajankohta ja vastuurooli organisaation menettelyn mukaisesti.

Järjestelmäsiirrossa alkuperäinen tapahtuma-aika ja asiakirjan lähde säilytetään, jotta vanha nuohous ei näytä uudelta suoritukselta. Organisaation hyväksyttyä säilytys- ja poistomenettelyä sovelletaan myös siirrettyyn aineistoon; siirto ei yksin muodosta uutta perustetta säilyttää henkilötietoa. Siirtosuunnitelmaan merkitään lähdejärjestelmä, siirtoajankohta, kohdejärjestelmän vastaanottotulos ja poikkeamat. Otokseen otetaan vanhoja suorituksia, muuttuneita kohdetunnisteita ja korjattuja tietueita. Jos lähtöaineistossa ei ole tarvittavaa tietoa, puute kirjataan avoimeksi eikä täytetä arvauksella. Tulisijan käytön muutokset kannattaa varmentaa kohteessa; tulisijojen nuohouksen yleisopas antaa tähän tilaajan lähtötiedot.

Integraation kenttäkartassa erotetaan tietolähde ja päivitysoikeus. Esimerkiksi työnohjausjärjestelmä voi olla käynnin toteuman lähde ja asiakirja-arkisto asiakkaalle annetun nuohoustodistuksen lähde. Pelastuslaitokselle lähetetyn 62 §:n ilmoituksen tila saadaan lähetyksen todennettavasta merkinnästä, ei yleisestä havaintokentästä. Kotiprofiilin tapahtumatietue voi viitata näihin asiakirjoihin ilman, että alkuperäiset sisällöt korvataan uudella, epäselvän tekijän kirjauksella. Nämä ovat toteutusvaihtoehtoja, eivät vaatimuksia tietylle ohjelmistolle.

Taulukon testit ovat esimerkkejä organisaation hyväksymiskriteereistä, eivät tietyn tuotteen ominaisuusluettelo. Erityisesti puuttuva todistusviite ja lähettämättömän ilmoituksen tila on jätettävä avoimiksi selvitystehtäviksi. Onnistunut tekninen tiedonsiirto ei vielä osoita, että asiakkaalle tai pelastuslaitokselle kuuluva asiakirja olisi toimitettu.

Käyttöönoton hyväksymiskortti

Ennen käyttöönottoa palveluntuottaja ja tilaaja voivat käyttää toimituksellista hyväksymiskorttia. Se ei korvaa lakisääteistä arviointia tai tietosuojan vaikutustenarviointia silloin, kun sellainen on tarpeen. Kohdetiedon ylläpitäjä osoittaa, mihin lähteeseen rakennuksen, tulisijan ja hormin tunniste perustuu. Työnjohto vertaa suunnitellun käynnin tilaa toteumapäivään. Nuohoustyön vastuurooli tarkistaa, että todistus liittyy todella tehtyyn työhön ja että sen toimitus asiakkaalle näkyy erillisenä tapahtumana.

Ilmoitusvastuun kohdalla korttiin merkitään vakavan puutteen arvioija, pelastuslaitos vastaanottajana ja tosiasiallinen lähetysnäyttö. Tiedon omistaja ja tietosuojavastuullinen arvioivat kohdistus-, haku- ja poistotestin sekä henkilötietojen käyttötarkoituksen ja käyttöoikeudet. Järjestelmäomistaja testaa myös hylätyn tuonnin korjauspolun, jotta tekninen hyväksyntä ei piilota väärään kohteeseen päätynyttä tapahtumaa. Nämä ovat organisaation hyväksymistehtäviä, eivät pelastuslain määräämiä kenttiä.

Kohdeorganisaatio päättää hyväksymiskriteerit ja kirjaa avoimet poikkeamat. Jos kriittinen kenttä puuttuu, tuotantoon siirtoa ei pidä tulkita valmiiksi vain siksi, että järjestelmä hyväksyy tyhjän arvon. Sama koskee raportin tilaa: järjestelmän vihreä sulkemismerkintä on käyttöliittymän tila, ei todiste lakisääteisen velvoitteen täyttymisestä. Toteuttajan kelpoisuutta ei päätellä tietueen vihreästä tilasta; nuohoojan valinta on tilaajan erillinen päätös.

Kuvitteellinen tiedonsiirtotapaus

Seuraava esimerkki ja sen määrät ovat kuvitteellisia. Nuohouspalvelun tuottaja siirtää kolmen vuoden käyntitietoja vanhasta työnohjausjärjestelmästä uuteen kotiprofiiliin. Aineistossa on 420 tapahtumaa, joista 18 kohdetta esiintyy kahdella osoitemuodolla, viidestä tapahtumasta puuttuu asiakkaalle toimitetun todistuksen viite ja kolmessa tietueessa työ on merkitty valmiiksi, vaikka toteumateksti kertoo työn jääneen osittaiseksi.

Tiimi ei yhdistä osoitteita automaattisesti. Kohdevastaava tarkistaa, viittaavatko ne samaan rakennukseen ja tulisijaan vai eri kohteisiin. Viidelle todistusviitteettömälle tapahtumalle avataan arkistointiselvitys; puuttuva viite ei johda oletukseen, että todistus on toimitettu. Kolme ristiriitaista toteumaa palautetaan työn vastuuroolille korjattavaksi. Kotiprofiilin hakunäkymä näyttää nämä selvitystä odottavina, ei valmiina nuohouksina.

Ennen laajaa siirtoa tehdään rajattu hyväksyntäajo, jossa testataan myös vanha, hyväksytyn säilytysmenettelyn piiriin kuuluva tietue ja kohteeseen rajattu hakutulos. Vastaanottaja vertailee kohteita, tapahtumapäiviä, todistusviitteitä ja tiloja siirtolokiin. Poikkeamat, hyväksyjä ja korjauspäivä tallennetaan, ja tuotantosiirron jälkeinen täsmäytys nimetään tehtäväksi. Esimerkki kuvaa prosessiajattelua, ei todellista yritystä, kohdetta tai lakisääteistä viranomaisformaattia.

Yhteenveto

Nuohoustiedon mallinnuksessa suunniteltu käynti, tehty työ, asiakkaan nuohoustodistus, mahdollinen pelastuslaitokselle tehty ilmoitus ja jatkotoimi ovat eri tietueita. Kohteen ja asiakirjan lähde, tapahtuma-aika sekä vastaanottaja on säilytettävä ymmärrettävinä myös siirrossa. Työnhallinnan tila ei yksin todista työn suorittamista, viranomaisilmoituksen lähettämistä eikä teknisen puutteen korjaamista.

Tässä kuvattu malli on ohjelmistoriippumaton suunnitteluväline, ei kuvaus KotienKodin toteutetuista ominaisuuksista. Todellisen palvelun integraatiot, tietosuojaroolit, säilytysmenettely ja vakavan puutteen käsittely on ratkaistava erikseen ennen käyttöönottoa.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä tietoja digitaaliseen nuohoustapahtumaan kannattaa tallentaa?

Kohteen tunnistamiseen, suoritusajankohtaan, toteutuneeseen työhön ja todistuksen jäljitettävyyteen tarvittavat tiedot. Tarkka kenttäjoukko määritellään toiminnan ja soveltuvien velvoitteiden perusteella; artikkelin taulukot ovat tietomallin suunnittelun apuna, eivät tyhjentävä lakiluettelo.

Onko nuohoustodistus sama asia kuin sisäinen toteumakirjaus?

Ei. Pelastuslain 61 § edellyttää, että nuohooja antaa asiakkaalle todistuksen suoritetusta nuohoustyöstä ja sisällyttää siihen pykälässä luetellut tiedot. Sisäinen toteumakirjaus voi auttaa työnohjausta, mutta se ei korvaa asiakkaalle annettua asiakirjaa. Digitaalinen näkymä voi yhdistää ne viitteillä ilman, että niiden vastaanottaja tai tarkoitus sekoittuu.

Mitä lain 62 §:n vikailmoituksesta tallennetaan?

Tietomalliin voidaan tallentaa ilmoitukseen liittyvä havainto, arvioija, pelastuslaitos vastaanottajana, lähettämisen aika ja näyttö lähetyksestä. Laissa määritellyissä vakavissa tilanteissa nuohooja ilmoittaa kirjallisesti pelastuslaitokselle. Sisäinen tehtävä tai asiakkaalle annettuun todistukseen lisätty huomio ei itsessään osoita, että viranomaisilmoitus on tehty.

Voiko huoltosovelluksen muistutus korvata vastuullisen arvion nuohousvälistä?

Ei. Muistutus on työn suunnittelun väline. Nuohousvälin soveltaminen perustuu kohteen käyttöön ja Pelastuslain 13 a–13 b §:ään; tietue ei yksin vahvista, että järjestelmään valittu käyttöluokka tai määräaika on oikein.

Miten nuohoustietojen säilytysaika päätetään?

Ajantasainen pelastuslain 62 § ei säädä nuohousluettelosta eikä yleisestä kymmenen vuoden säilytysajasta. Organisaatio määrittää eri tietoryhmien säilytys- ja poistomenettelyn todellisen käyttötarkoituksen, mahdollisten muiden soveltuvien velvoitteiden ja tietosuojasääntöjen perusteella. Tässä artikkelissa ei aseteta kaikille nuohousasiakirjoille yhtä lakisääteistä määräaikaa.

Lähteet

• Finlex: ajantasainen pelastuslaki 379/2011, erityisesti 13 a–13 b ja 60–63 §. Tarkistettu 3.10.2026; 61 § on nuohoustodistus ja 62 § vakavien vikojen kirjallinen ilmoitus.
• Finlex: laki pelastuslain muuttamisesta 1078/2018. Tarkistettu 3.10.2026; muutti 60–63 §:n rakennetta.
• EUR-Lex: yleinen tietosuoja-asetus (EU) 2016/679, 4–6 ja 32 artikla. Tarkistettu 9.10.2026.

Lakien soveltaminen yksittäisessä kohteessa ja henkilötietojen käsittelyratkaisut on tarkistettava organisaation asiantuntijan kanssa. Teksti on ammattilaisen tietomallin suunnittelun lähtökohta, ei oikeudellinen lausunto tai tekninen arvio nuohotun tulisijan kunnosta.