Radon rivitalossa
STUK suosittelee radonmittausta rivitalon jokaiseen asuntoon. Lue mittausohje, viitearvot, korjausvaihtoehdot sekä taloyhtiön ja osakkaan vastuunjaosta.
Radon rivitalossa selvitetään huoneistokohtaisella mittauksella. STUK suosittelee mittaamaan rivitaloyhtiön jokaisen asunnon, sillä yhden asunnon tulos ei kerro muiden asuntojen pitoisuutta. Kun mittaus osoittaa viitearvon ylityksen, taloyhtiö ja osakas selvittävät korjauksen toteutuksen sekä vastuunjaon rakennuksen rakenteiden ja yhtiöjärjestyksen perusteella.
Rivitalojen radonaltistuksen erityispiirteet
Rivitalo on lähellä maaperää, josta radon tavallisimmin kulkeutuu rakennukseen. Perustusrakenne voi kuitenkin olla yhtenäinen tai jakautua eri osiin, eikä rakennetta voi päätellä pelkästä talotyypistä. Sisäilman radonpitoisuus selviää mittauksella, jonka tuloksia tulkitaan huoneistoittain.
Asuntokohtaiset erot
Samassa rivitalossa voi olla erilaisia mittaustuloksia. Niitä voivat selittää esimerkiksi alapohjan vuotokohdat, ilmanvaihdon toiminta ja maaperästä kulkeutuva ilma. Erot eivät yksin osoita yhtä tiettyä syytä, vaan niitä käytetään korjaussuunnittelun lähtötietoina. Taloyhtiön yhteinen mittausohjelma helpottaa tulosten kokoamista samaan aikaan.
Naapurihuoneiston tulos on siis hyödyllinen tieto, mutta se ei korvaa oman asunnon mittausta. Suuri ero tuloksissa kannattaa kirjata ylös ja antaa korjausta suunnittelevalle ammattilaiselle. Yhden huoneiston korkea tulos ei todista, että radon siirtyisi juuri naapurista toiseen.
Perustamistavan vaikutus
Perustamistapa vaikuttaa korjausvaihtoehtoihin. Maanvaraisessa laatassa radonpitoinen ilma voi tulla sisälle laatan ja sokkelin liitoksesta tai läpivienneistä. Ryömintätilaisessa alapohjassa on tärkeää tarkistaa tilan tuuletus sekä alapohjan liitosten ja läpivientien tiiveys. Toteutunut rakenne selvitetään rakennuspiirustuksista ja tarvittaessa paikan päällä.
STUKin mukaan laatan ja sokkelin välinen rako on tavallinen vuotoreitti. Jos usean huoneiston alapohja muodostaa yhteisen rakenteen, yhden huoneiston korjausta ei kannata suunnitella irrallaan muista. Jos taas rakenne on osastoitu, imupisteen vaikutus voi jäädä paikalliseksi. Ratkaisu edellyttää kohdekohtaista suunnittelua.
Kellaritilojen merkitys
Jos rivitalossa on kellari tai pohjakerroksen yhteisiä tiloja, niiden käyttötarkoitus ratkaisee mittaustarpeen. STUK suosittelee mittaamaan myös yhteiset tilat, joissa asukkaat viettävät paljon aikaa. Pelkkää varasto- tai teknistä tilaa ei tarvitse käsitellä asuintilan tavoin, jos oleskeluaika on lyhyt.
Jos asunnon kellarissa oleskellaan säännöllisesti, se otetaan mukaan mittaussuunnitelmaan. Mittauspurkit sijoitetaan STUKin ohjeen mukaan alimpien kerrosten tiloihin, joissa oleskellaan eniten. Yhteisten tilojen mittausta varten yhtiö voi sopia yhden toteutustavan ja tulosten jakamisen kaikkien asianosaisten tietoon.
Radonmittaus rivitalossa
Rivitaloasunnon radon mitataan samoin pitkäaikaismittauksen periaattein kuin muissa asunnoissa. Taloyhtiön näkökulmasta ratkaisevaa on, että STUK suosittelee mittausta rivitaloyhtiön jokaisessa asunnossa. Mittaustuloksia kannattaa kerätä yhtenäisellä tavalla, jotta mahdollinen korjaussuunnittelu perustuu koko rakennuksen tilanteeseen.
Milloin mittaus on tarpeen
STUK suosittelee mittausta rivitaloyhtiön jokaisessa asunnossa. Mittaus on ajankohtainen etenkin, jos talossa ei ole aikaisempia luotettavia tuloksia tai edellisestä mittauksesta on pitkä aika. STUKin uusintamittaussuosituksen mukaan mittaus toistetaan pääsääntöisesti 10 vuoden välein, jos aiempi pitoisuus on ollut yli 100 Bq/m³ tai radonkorjauksen jälkeinen pitoisuus on alle 300 Bq/m³. Jos pitoisuus oli ennen korjausta yli 1 000 Bq/m³ ja jäi korjauksen jälkeen alle 300 Bq/m³, suositeltu uusintaväli on kuitenkin 5 vuotta. Myös alapohjaan tai ilmanvaihtoon tehty muutos voi olla syy arvioida uusintamittauksen tarvetta.
STUKin radonkartat kuvaavat alueellista tilannetta. Ne voivat auttaa yhtiötä ymmärtämään, miksi mittaus on tärkeä, mutta kartan tulos ei ole yksittäisen asunnon mittaus. Suuria pitoisuuksia on todettu eri puolilla Suomea, joten matalan karttaluokan perusteella ei kannata jättää asuntoa pois mittauksesta.
Jos naapuriasunnossa on todettu korkea pitoisuus, tiedon jakaminen yhtiölle on hyödyllistä. Samalla on hyvä tarkistaa, onko muut asunnot jo mitattu ja milloin. Naapurin tuloksen perusteella ei kuitenkaan voi päätellä oman asunnon pitoisuutta, vaikka asunnot näyttäisivät rakenteiltaan samanlaisilta.
Rakenteita tai ilmanvaihtoa koskevan remontin jälkeen vanha mittaustulos ei välttämättä enää kuvaa nykytilannetta. Yhtiö voi selvittää, liittyikö työhön perustuksen läpivientejä, lattian ja seinän liitoksia tai ilmanvaihdon säätöä. Mittaus kertoo, onko pitoisuus muuttunut; pelkän remonttiluettelon perusteella sitä ei voi päätellä.
Mittauksen käytännön toteutus
Asunnon mittaus tehdään 1.9.–31.5. ja se kestää yhtäjaksoisesti vähintään kaksi kuukautta. STUK suosittelee kolmea kuukautta vuosikeskiarvon arvion tarkentamiseksi. Lyhyt mittaus voi olla hyödyllinen korjauksen säätämisessä, mutta se ei korvaa viitearvoon verrattavaa pitkäaikaismittausta. Mittausjakson aikana asuntoa käytetään normaalisti.
STUKin ohjeessa on käyttöaikaan liittyvä poikkeus: jos asunnossa oleskellaan pääasiassa mittauskauden ulkopuolella, mittaus voidaan tehdä kyseisenä aikana. Tällainen tilanne on tavallista vakituista rivitaloasumista harvinaisempi. Poikkeavaa käyttöä koskevasta mittauksesta kannattaa sopia mittauspalvelun kanssa, jotta tulosta ei tulkita virheellisesti tavallisen ympärivuotisen asumisen mittaukseksi.
Tavallisessa asunnossa STUK suosittelee kahta purkkia: yhtä olohuoneeseen ja toista makuuhuoneeseen. Jos asunnossa on kaksi asuinkerrosta, molemmat kannattaa mitata. Alle 100 m²:n yksikerroksinen asunto voidaan mitata yhdellä purkilla, jos perustukset ja ilmanvaihto ovat kaikissa asuinhuoneissa samanlaiset. Yli 100 m²:n asunto mitataan vähintään kahdella purkilla.
Purkit sijoitetaan eri huoneisiin tai kerroksiin, joissa asukkaat oleskelevat paljon. STUKin yleisohjeen mukaan purkki asetetaan noin metrin korkeudelle. Jos asunnossa on oleskelukäyttöinen kellari, sijoittelu arvioidaan myös sen perusteella. Mittauspalvelun mukana tulevia ohjeita noudatetaan koko mittaus- ja palautusvaiheen ajan. Lisää käytännön ohjeita on radonmittauksen oppaassa.
Taloyhtiön yhteismittaus
Taloyhtiö voi tilata mittauspurkit yhteisesti ja sopia mittausjakson kaikille asunnoille. STUKin mittauspalvelussa tulokset toimitetaan tilaajalle, joten yhtiön on suunniteltava myös tulosten toimittaminen niille, joille ne kuuluvat. Käytännössä kannattaa kirjata, missä huoneessa kukin purkki oli ja mihin huoneistoon tulos liittyy.
Samanaikaiset mittaukset helpottavat huoneistojen vertailua, kun mittauskausi ja ohjeet ovat samat. Ne eivät kuitenkaan tee asunnoista rakenteellisesti samanlaisia. Korjausta suunniteltaessa tulos yhdistetään perustusrakenteeseen, ilmanvaihtoon ja aiempiin korjaustietoihin. Jos jokin purkki on ollut väärässä paikassa tai mittaus keskeytyi, mittauspalvelulta pyydetään arvio tuloksen käyttökelpoisuudesta.
Raja-arvot ja tulosten tulkinta
Rivitaloasuntoon sovelletaan asunnon sisäilman radonpitoisuuden 300 Bq/m³:n viitearvoa vuosikeskiarvona. Uuden rakennuksen suunnittelua ja toteutusta koskeva viitearvo on 200 Bq/m³ vuosikeskiarvona. Molemmat ovat sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 1044/2018. Viitearvo ei ole turvallisen ja vaarallisen altistuksen ehdoton raja, vaan pitoisuuden pienentämistä ohjaava taso. Radonin viitearvoista voi lukea tarkemmin.
Mittauspalvelun selosteessa ilmoitetaan mittausjakson keskimääräinen pitoisuus. STUK arvioi mittauskaudella 1.9.–31.5. saadusta tuloksesta vuosikeskiarvon kertoimella 0,9; tarkka vuosikeskiarvo vaatii vuoden mittauksen. Jos yhtiö kokoaa useita tuloksia, se ei saa verrata eri tavoin laskettuja lukemia keskenään. Epäselvässä tapauksessa mittauspalvelu voi tarkentaa, mikä tuloksen luku on tarkoitettu viitearvoon vertailtavaksi.
Mitä tulokset kertovat
Alle viitearvon jäävä tulos ei tarkoita, että radon olisi täysin riskitöntä. STUKin mukaan pitkäaikainen keuhkosyöpäriski kasvaa pitoisuuden ja altistusajan kasvaessa. Jos tulos on pieni, säilytä mittausseloste ja huolehdi ilmanvaihdon normaalista toiminnasta. Erillisen korjauksen hyöty arvioidaan tapauskohtaisesti, eikä kaikille asunnoille ole yhtä alempaa pakollista toimenpiderajaa.
Jos vuosikeskiarvo on viitearvon alapuolella mutta lähellä sitä, yhtiö voi keskustella ilmanvaihdon toiminnasta ja mahdollisesta uusintamittauksesta. Pelkkä poistoilman tehostaminen ei ole turvallinen yleisohje, koska lisääntynyt alipaine voi kasvattaa maaperästä tulevaa radonvirtausta. Korjausvaihtoehtoa arvioidaan yhdessä rakennuksen muiden tarpeiden kanssa.
Kun asunnon vuosikeskiarvo ylittää 300 Bq/m³, korjausta suunnitellaan mittauksen perusteella. STUK neuvoo tekemään radonkorjauksen vuoden sisällä viitearvon ylittäneen tuloksen jälkeen. Poikkeuksellisen suuressa, yli 1 500 Bq/m³:n mittaustuloksessa STUK suosittelee korjausta viimeistään seuraavana kesänä. Kyse ovat STUKin suosituksista, eivät kaikille yhtiöille säädetyistä ehdottomista korjausmääräajoista.
Asuntojen välinen vertailu
Huoneistojen välinen vertailu auttaa kohdistamaan lisäselvitystä, mutta mittaus ei yksin kerro radonin tarkkaa tuloreittiä. Tarkista, onko eri asunnoissa samanlainen ilmanvaihto, mitä alapohjasta tiedetään ja missä tiloissa mittaus tehtiin. Jos olosuhteet poikkesivat, tuloksia ei voi tulkita pelkkinä rakenteen laatumittareina.
Yhden asunnon korkea tulos edellyttää sen asunnon tilanteen selvittämistä. Samalla kannattaa arvioida, voiko valittu korjaus vaikuttaa viereisiin asuntoihin yhteisen alapohjan tai ilmanvaihdon kautta. Yhtiö voi käyttää huoneistokohtaista tuloskoontia korjaussuunnittelijan lähtötietona. Korjauksen jälkeinen uusi mittaus osoittaa, saavutettiinko tarkoitettu vaikutus.
Radonin torjunta rivitalossa
Rivitalon radonkorjaus suunnitellaan rakennuksen rakenteen ja mittaustulosten perusteella. Yhteinen alapohja tai ilmanvaihtojärjestelmä voi tehdä usean huoneiston samanaikaisesta tarkastelusta tarpeellisen. Korjauksen tilaamista ja toteutusta koskeva vastuu selvitetään asunto-osakeyhtiölain sekä yhtiöjärjestyksen perusteella ennen työn aloittamista.
Radonimuri
Radonimuri imee ilmaa lattialaatan alta ja vähentää radonpitoisen ilman virtausta sisätiloihin. STUKin mukaan sillä saavutetaan yleensä 60–90 %:n alenema. Rivitalon lattialaatta ei välttämättä jakaudu huoneistojen mukaan, joten imupisteiden määrä ja sijainti suunnitellaan rakennuksen todellisen rakenteen perusteella. Yhden imupisteen vaikutus ei välttämättä ole sama kaikissa asunnoissa.
Imuri voidaan STUKin mukaan toteuttaa lattialaatan tai sokkelin läpi. Poistoilma sisältää paljon radonia, joten se johdetaan riittävän kauas ilmanottoaukoista, tuuletusikkunoista ja oleskelualueista. STUKin mukaan katto on siihen sopivin paikka. Toteutuksen yksityiskohdat sovitetaan rakennukseen, paloteknisiin ja muihin suunnittelutarpeisiin ammattilaisen kanssa.
STUKin Radonkorjaukset-sivulla yrityksen asentaman radonimurin hinta-arvio on noin 3 000–5 000 € (sivu tarkistettu 10.11.2026). Sitä ei voi suoraan kertoa asuntojen määrällä eikä käsitellä yksittäisen rivitaloyhtiön tarjouksena. Hinta riippuu siitä, miten laaja alapohja korjataan, tarvitaanko useita imupisteitä ja miten poistokanava toteutetaan. Yhtiö pyytää kohdekohtaiset tarjoukset suunnitelman perusteella.
Radonkaivo
Radonkaivo imee ilmaa rakennuksen ulkopuolisesta maaperästä. STUKin mukaan se soveltuu vain karkealle sora- tai hiekkamaalle, jossa sen vaikutus ulottuu rakennuksen alle. Sopivassa kohteessa yksi kaivo voi palvella useaa asuntoa, mutta soveltuvuus arvioidaan maaperän ja rakennuksen sijoittelun perusteella.
STUK kertoo, että yhdellä radonkaivolla voidaan esimerkiksi rivitaloyhtiössä korjata jopa kymmenen asunnon pitoisuutta. Tämä on mahdollinen esimerkki, ei mitoitussääntö tai lupaus tietylle yhtiölle. STUKin ilmoittama keskimääräinen alenema on 70–95 %, ja sivulla esitetty kokonaiskustannus noin 4 000–6 000 € (sivu tarkistettu 10.11.2026). Molemmat luvut on arvioitava kohteen suunnitelman ja tarjouksen rinnalla.
Ilmanvaihdon tehostaminen
Ilmanvaihto tarkistetaan ennen rakenteellista radonkorjausta. Tukkeutuneet suodattimet tai puutteellinen korvausilma voivat lisätä alipainetta. Jos järjestelmä toimi mittauksen aikana huonosti, sen korjaaminen voi vähentää pitoisuutta. STUKin mukaan ilmanvaihtoteknisillä korjauksilla on kuitenkin vain poikkeustapauksissa saavutettu yli 50 %:n alenema.
Pelkkä poiston tehostaminen voi kasvattaa alipainetta ja radonvirtausta. Rakennusta ei myöskään saa säätää ylipaineiseksi kosteusvaurioriskin vuoksi. Ilmanvaihdon säätö tehdään siksi järjestelmän kokonaisuutena, ei yhden venttiilin avaamiseen perustuvana radonkorjauksena. Vaikutus varmistetaan pitkäaikaisella mittauksella.
Alapohjan tiivistäminen
Alapohjan ja maanvastaisten rakenteiden tiivistäminen voi vähentää radonpitoisen ilman virtausta. Tavallisia tarkistettavia kohtia ovat laatan ja sokkelin liitos sekä läpiviennit. Kaikkia vuotokohtia ei kuitenkaan välttämättä löydetä, ja tiivistys voi vaatia rakenneavauksia. Yhtiön kannattaa liittää tiivistystyö osaksi rakennuksen muuta korjaussuunnittelua silloin, kun se on mahdollista.
STUKin kyselytutkimuksissa puisilla kantavilla seinärakenteilla varustetuissa pientaloissa tiivistyksen tavallinen alenema oli 10–20 % ja betonirunkoisissa rakennuksissa tyypillisesti 30–60 %. Näitä lukuja ei voi käyttää rivitalon yleisenä tulostakuuna. Korjauksen laajuus riippuu rakenteesta, ja sen jälkeen tehdään uusi vähintään kahden kuukauden mittaus mittauskaudella 1.9.–31.5.
Taloyhtiön rooli radonasioissa
Taloyhtiöllä on keskeinen rooli, kun mittaus koskee kaikkia asuntoja tai korjaus ulottuu yhteisiin rakenteisiin ja järjestelmiin. Osakkaan kannattaa ilmoittaa yhtiölle saamastaan mittaustuloksesta ja pyytää kirjallinen selvitys jatkotoimista. Yhtiö puolestaan voi koota tulokset sekä rakennuksen perustusta ja ilmanvaihtoa koskevat tiedot korjaussuunnittelua varten.
Vastuunjako
Asunto-osakeyhtiölain 4 luvun mukaan yhtiö vastaa lähtökohtaisesti huoneistojen rakenteista, eristeistä ja perusjärjestelmistä, kuten ilmanvaihdosta. Osakas vastaa lähtökohtaisesti huoneistonsa sisäosista. Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä kunnossapitovastuusta toisin, ja aiemmat osakkaan muutostyöt voivat vaikuttaa tilanteeseen. Radonkorjauksen vastuu ratkaistaan sen mukaan, mihin rakennusosaan työ tosiasiassa kohdistuu.
Läpiviennin näkyvä sijainti huoneiston sisäpuolella ei yksin tee työstä osakkaan vastuuta, jos tiivistettävä rakenne kuuluu yhtiölle. Vastaavasti osakkaan omaan muutostyöhön liittyvä vastuu on selvitettävä erikseen. Ennen kuin tilaat työtä itse, pyydä isännöitsijältä tai hallitukselta kirjallinen kanta vastuunjaosta. Tarvittaessa yhtiö voi hankkia oikeudellista tai teknistä asiantuntija-apua.
Päätöksenteko
Yhtiön päätöksentekotapa riippuu työn laajuudesta ja vaikutuksesta. Hallitus huolehtii yhtiön hallinnosta ja kiinteistönpidon järjestämisestä, mutta laajakantoiset tai olennaisesti asumiseen ja kustannuksiin vaikuttavat hankkeet kuuluvat yhtiökokouksen päätettäviksi asunto-osakeyhtiölain mukaisesti. Kaikkia radonkorjauksia ei siis voi luokitella yhdellä lauseella saman päätöksentekotavan piiriin.
Mittauksen tilaamisesta voidaan tyypillisesti päättää yhtiön tavanomaisen hallinnon puitteissa. Jos suunnitelma edellyttää huoneistoihin pääsyä tai rakenteisiin kajoamista, työstä viestitään osakkaille ja asukkaille etukäteen. Osakas voi tuoda oman tuloksensa hallituksen tietoon ja pyytää, että asia käsitellään yhtiössä. Päätöspöytäkirjat ja korjaussuunnitelmat on hyvä säilyttää myöhempää seurantaa varten.
Kustannusten jako
Yhtiön vastuulla olevan työn rahoitus ja vastikkeet määräytyvät asunto-osakeyhtiölain sekä yhtiöjärjestyksen mukaan. Se, että korjaus vaikuttaa vain yhteen asuntoon, ei yksin tarkoita, että kyseisen asunnon osakas maksaa koko työn. Ennen kustannusten kohdistamista selvitetään korjattava rakennusosa, vastuunjako ja yhtiön päätös. Näin tekninen korjaussuunnitelma ja oikeudellinen vastuu pysyvät erillisinä kysymyksinä.
Yksittäisen asunnon radonimurin asennus ei automaattisesti ole osakkaan kustannus. Jos työ kohdistuu yhtiön vastuulla olevaan alapohjaan tai perusjärjestelmään, vastuu arvioidaan sen perusteella. Osakas ei myöskään tee rakenteisiin kohdistuvaa muutostyötä ilman tarvittavaa ilmoitusta ja yhtiön käsittelyä. Lisätietoa yhtiön näkökulmasta löytyy radonista taloyhtiössä.
Radonsuojaus uudessa rivitalossa
Uuden rivitalon radontorjunta suunnitellaan perustusten kanssa samalla kertaa. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 1044/2018 uuden rakennuksen suunnittelua ja toteutusta koskeva viitearvo on 200 Bq/m³ vuosikeskiarvona. STUKin mukaan torjunta on rakentamisvaiheessa helpompaa ja halvempaa kuin jälkikorjaus. Valmiin talon pitoisuus mitataan, kun lämmitys ja ilmanvaihto ovat normaalissa käytössä.
Radonputkisto
STUKin mukaan radonturvallinen rakentaminen on pääsääntöisesti perusteltua koko maassa. Radonputkisto sijoitetaan sen ohjeessa lattian alle kapillaarikatkokerrokseen ja poistokanava johdetaan vesikatolle. Rivitaloissa STUK suosittelee haravamallista putkistoa, koska yhden poistokanavan vaikutus ei välttämättä ulotu koko rakennuksen alapohjaan. Putkiston mitoituksen ja jakamisen huoneistojen välillä ratkaisee suunnittelija.
Rakennusvaiheessa asennettu putkisto voidaan tarvittaessa aktivoida huippuimurilla. Sen riittävyys nähdään vasta mittauksesta. Jos viitearvo ylittyy, rakenteen ja putkiston toiminta selvitetään ennen korjausta. Putkiston olemassaolo ei siis ole todistus siitä, että huoneiston sisäilman pitoisuus olisi pieni.
Tiivistysratkaisut
Maanvaraisen laatan ja sokkelin liitos sekä läpiviennit ovat STUKin kuvaamia keskeisiä vuotokohtia. Niiden tiivistys suunnitellaan rakennetyypin mukaan ja toteutus tarkistetaan työmaalla. Tiivistysratkaisua ei kannata kopioida toisesta kohteesta ilman rakenne- ja kosteusteknistä arviota.
Rakentamisen aikaiset suunnitelmat, valokuvat ja mittaustulokset on hyödyllistä säilyttää yhtiön asiakirjoissa. Niistä nähdään, missä putkisto ja tiivistykset kulkevat, jos huoneistoissa myöhemmin mitataan korkeita pitoisuuksia. Myös ilmanvaihdon suunnitelma on tärkeä, koska rakennuksen paine-erot vaikuttavat radonin kulkeutumiseen.
Rivitaloasunnon radon ja asuntokauppa
Rivitaloasunnon ostaja voi pyytää nähtäväksi asunnon mittausselosteet, mahdolliset korjaussuunnitelmat ja korjauksen jälkeiset mittaukset. Selvitä myös, onko taloyhtiö mitannut muut asunnot ja onko yhtiössä päätetty radonkorjauksista. Yhden asunnon vanha tulos kertoo vain sen aikaisesta tilanteesta, joten mittausajankohta ja myöhemmät rakennusmuutokset ovat olennaisia.
Myyjän velvollisuudet
Myyjän tiedonantovelvollisuus arvioidaan asuntokauppalain perusteella. Tiedossa oleva olennainen radonmittaustulos ja tehty korjaus ovat tietoja, jotka on syytä toimittaa ostajalle kirjallisesti. Jos taloyhtiöllä on selvityksiä, ostajan kannattaa pyytää niiden asianmukaiset asiakirjat nähtäväksi. Yksittäisen kaupan virhevastuuta ei voi ratkaista pelkän pitoisuusluvun perusteella.
Jos huoneistossa on tehty radonkorjaus, sen vaikutuksesta kertoo korjauksen jälkeen tehty pitkäaikaismittaus. Korjauksen olemassaolo ei itsessään takaa pientä pitoisuutta. Mittaus- ja korjausasiakirjat helpottavat ostajaa arvioimaan nykytilannetta, mutta yleistä vaikutusta asunnon hintaan ei voi päätellä ilman kohdekohtaista näyttöä.
Ostajan selvitysmahdollisuudet
Jos mittausta ei ole tehty, ostaja ja myyjä voivat sopia mittauksen järjestämisestä. Vähintään kahden kuukauden mittausjakso ja mittauskausi 1.9.–31.5. vaikuttavat kuitenkin kaupanteon aikatauluun. Mittauksesta sopiminen on konkreettisempi vaihtoehto kuin kartan perusteella tehty oletus. Tuloksen tulkintaan tarvitaan myös tieto siitä, missä tiloissa purkit olivat.
STUKin radonkartta antaa taustatietoa alueesta, mutta asunto mitataan erikseen. Myös naapurin tulos on vain lisätieto. Ostajan kannattaa erottaa taloyhtiön yhteinen selvitys oman huoneiston mittausselosteesta ja kysyä, onko mahdollisten korjausten onnistuminen jo tarkistettu.
Erityistilanteet rivitaloissa
Erityisissä perustuksissa, kellaritiloissa ja ilmanvaihtoratkaisuissa mittaus sijoitetaan käytön mukaan. Tärkeintä on antaa suunnittelijalle oikeat rakenne- ja mittaustiedot. Pelkkä asunnon sijainti rivitalossa ei kerro radonpitoisuutta.
Rinnetonteille rakennetut rivitalot
Rinnetalossa osa seinistä voi olla maanvastaisia. STUKin uudisrakentamisohjeessa myös niiden tiivistys kuuluu radontorjunnan suunnitteluun. Korjausta varten selvitetään, miten seinä liittyy alapohjaan, missä on läpivientejä ja missä tiloissa oleskellaan. Rakennuksen kaltevuus ei yksin osoita, mikä huoneisto on korkearadoninen.
Jos huoneistoissa on erilaisia perustuksia tai kellareita, ne arvioidaan teknisesti erikseen. STUK suosittelee mittausta rivitaloyhtiön jokaisessa asunnossa. Mittaustulos ohjaa sitä, mihin rakenne- ja ilmanvaihtoselvitys kohdistetaan.
Pääty- ja keskiasunnot
Päätyasunnon sijainti ei ole luotettava radonriskin mittari. Myös keskiasunto mitataan erikseen. Jos tuloksissa on eroja, niiden syitä etsitään todellisista vuotoreiteistä, perustusrakenteesta ja ilmanvaihdon toiminnasta. Ulkoseinien määrään perustuva yleispäätelmä olisi liian epävarma.
Jos korjaussuunnitelma koskee vain yhtä asuntoa, suunnittelijalle on hyödyllistä antaa myös viereisten asuntojen mittaustiedot. Niiden perusteella voidaan arvioida, onko sama korjausmenetelmä tarkoituksenmukainen laajemmalla alueella. Vaikutus tarkistetaan silti asunnoittain.
Laajennetut asunnot
Joissakin rivitaloasunnoissa on laajennusosa, jonka alapohja tai ilmanvaihto voi poiketa alkuperäisestä osasta. Yhtiön kannattaa selvittää suunnitelmista, miten liitos on toteutettu. Mittauspurkkien sijoittelussa huomioidaan myös laajennuksen oleskelutilat.
Liitoskohdan mahdollinen vuoto arvioidaan rakennetietojen ja mittaustulosten perusteella. Purkkien määrä määräytyy asunnon koon ja kerrosten perusteella STUKin ohjeen mukaisesti, eikä laajennusosa automaattisesti tarkoita lisäpurkkia. Jos sijoittelu on epäselvä, kysy neuvo mittauspalvelulta.
Yhteenveto
STUK suosittelee mittausta rivitaloyhtiön jokaiseen asuntoon. Mittaus kestää vähintään kaksi kuukautta mittauskaudella 1.9.–31.5.; kolmen kuukauden mittaus tarkentaa arviota vuosikeskiarvosta. Asunnon viitearvo on 300 Bq/m³ vuosikeskiarvona, ja uuden rakennuksen suunnittelua ja toteutusta koskee 200 Bq/m³:n viitearvo. Jos tulos ylittää soveltuvan viitearvon, yhtiö selvittää ilmanvaihdon ja perustusrakenteen sekä suunnittelee korjauksen. Vastuu ratkaistaan asunto-osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen mukaan. Korjauksen onnistuminen varmistetaan uudella pitkäaikaismittauksella.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko naapurin korkea radonpitoisuus vaikuttaa omaan asuntooni? Naapurin korkea tulos on hyödyllinen tieto yhtiölle, mutta se ei kerro oman asuntosi pitoisuutta tai radonin tarkkaa tuloreittiä. STUK suosittelee mittaamaan rivitaloyhtiön jokaisen asunnon. Oman asuntosi tulos ja rakennuksen rakennetiedot auttavat arvioimaan, tarvitaanko korjausta ja missä.
Kuka vastaa rivitalon radonkorjauksen kustannuksista? Vastuu määräytyy asunto-osakeyhtiölain 4 luvun, yhtiöjärjestyksen ja korjattavan rakennusosan perusteella. Yhtiö vastaa lähtökohtaisesti rakenteista ja perusjärjestelmistä, osakas huoneiston sisäosista. Yksittäiseen asuntoon asennettu imuri ei automaattisesti ole osakkaan oma kustannus. Pyydä vastuunjaosta yhtiön kirjallinen kanta ennen työn tilaamista.
Onko jokaisen rivitaloasunnon mitattava radon erikseen? STUK suosittelee mittaamaan rivitaloyhtiön jokaisen asunnon. Yhden asunnon mittaustulos ei korvaa muiden asuntojen mittausta. Yhtiö voi järjestää yhteisen mittausjakson, jolloin tulokset on helpompi koota ja tulkita, kun purkkien sijoittelu sekä mittauksen ajankohta on dokumentoitu.
Lähteet
- Säteilyturvakeskus STUK: Taloyhtiöiden radonopas (STUK opastaa, maaliskuu 2024).
- Espoon kaupunki: Radonin mittauskausi on käynnissä (2025), STUKin uusintamittaussuositus.
- Säteilyturvakeskus STUK: Sisäilman radonmittaukset; Radonin mittaaminen; Asuntojen radonia koskevat viitearvot ja määräykset.
- Säteilyturvakeskus STUK: Radonkorjaukset; Radon uudisrakentamisessa; Radon Suomessa; Radonkartat.
- Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ionisoivasta säteilystä 1044/2018, erityisesti 20–21 § (Finlex).
- Asunto-osakeyhtiölaki 1599/2009, erityisesti 4 ja 6 luku (Finlex).
- Asuntokauppalaki 843/1994, erityisesti 6 luku (Finlex).
