Radon rivitalossa
Radon rivitalossa voi vaihdella merkittävästi asuntojen välillä. Lue mittauksesta, viitearvoista, torjuntakeinoista ja taloyhtiön roolista radonasioissa.
Rivitalot yhdistävät omakotitalon ja kerrostalon piirteitä myös radonin näkökulmasta. Jokainen rivitaloasunto on suorassa kosketuksessa maaperään, mikä tekee niistä alttiita radonille samaan tapaan kuin omakotitalot. Tässä artikkelissa käsitellään rivitalojen erityispiirteitä radonasioissa sekä mittauksen ja torjunnan toteutusta.
Rivitalojen radonaltistuksen erityispiirteet
Rivitalossa jokainen asunto on tyypillisesti rakennettu omalle maanvaraiselle perustukselleen. Tämä tarkoittaa, että radon voi nousta maaperästä suoraan kuhunkin asuntoon. Toisin kuin kerrostaloissa, ylempien asuntojen suojaa ei ole.
Asuntokohtaiset erot
Samassa rivitalossa eri asuntojen radonpitoisuudet voivat vaihdella merkittävästi. Tähän vaikuttavat useat tekijät, kuten asunnon sijainti tontilla, alapohjan tiiveys ja maaperän laatu juuri kyseisen asunnon kohdalla.
Maaperän radonpitoisuus voi vaihdella jo muutaman metrin matkalla. Siksi vierekkäisissä asunnoissa voi olla hyvin erilaiset radonpitoisuudet, vaikka rakenteet olisivat identtiset.
Perustamistavan vaikutus
Rivitalojen perustamistapa vaihtelee. Maanvarainen betonilaatta on yleisin ratkaisu, mutta osa rivitaloista on perustettu ryömintätilalliselle perustukselle. Perustamistapa vaikuttaa radonin kulkeutumisreitteihin ja torjuntakeinojen valintaan.
Maanvaraisella laatalla perustetuissa rivitaloissa radon kulkeutuu tyypillisesti lattian läpi tai lattian ja seinän liitoskohdista. Ryömintätilallisissa taloissa radon voi kertyä ryömintätilaan ja kulkeutua sieltä yläpuolisiin tiloihin.
Kellaritilojen merkitys
Joissain rivitaloissa on kellarikerros, joka voi toimia puskurina maaperän ja asuintilojen välillä. Kellarin tuuletus ja tiiveys vaikuttavat siihen, kuinka tehokkaasti se suojaa yläpuolisia tiloja radonilta.
Asuinkäytössä oleva kellari lisää altistusaikaa, joten siellä radonmittaus on erityisen tärkeää. Varastokäytössä olevan kellarin radonpitoisuus vaikuttaa pienemmässä määrin kokonaisaltistukseen.
Radonmittaus rivitalossa
Rivitaloasunnossa radonmittaus kannattaa tehdä samoin periaattein kuin omakotitalossa. Mittauksen ajoitus, kesto ja mittauspurkkien sijoittelu noudattavat yleisiä suosituksia.
Milloin mittaus on tarpeen
STUK suosittelee radonmittausta kaikissa rivitaloasunnoissa. Erityisen suositeltavaa mittaus on seuraavissa tilanteissa:
Talo sijaitsee tunnetulla radonalueella, kuten Etelä-Suomen harjualueilla tai muilla korkean radonriskin alueilla. STUK:n radonkartat antavat viitteitä alueen radontilanteesta.
Naapuriasunnossa on todettu kohonnut radonpitoisuus. Vaikka pitoisuudet vaihtelevat asuntojen välillä, kohonnut tulos viereisessä asunnossa on merkki siitä, että alueella on radonpotentiaalia.
Talossa on tehty remontteja, jotka ovat voineet vaikuttaa alapohjan tiiveyteen tai ilmanvaihtoon. Lattiaremontti, putkistosaneeraus tai ilmanvaihtoremontti voivat muuttaa radonpitoisuuksia.
Mittauksen käytännön toteutus
STUK:n ohjeiden mukaan mittaus tehdään syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Mittausjakson on hyvä kestää vähintään kaksi kuukautta, mieluiten kolme, luotettavan vuosikeskiarvon arvioimiseksi.
Rivitaloasunnossa mittauspurkki sijoitetaan alimpaan asuinkerrokseen, jossa pitoisuudet ovat tyypillisesti korkeimmat. Kaksikerroksisessa rivitaloasunnossa riittää yleensä yksi mittauspurkki alakerrassa.
Jos asunnossa on kellari, jossa oleskellaan säännöllisesti, kannattaa harkita toisen mittauspurkin sijoittamista sinne. Kellarin radonpitoisuus voi olla merkittävästi korkeampi kuin ylemmissä tiloissa.
Taloyhtiön yhteismittaus
Rivitalon taloyhtiö voi järjestää radonmittauksen kaikissa asunnoissa samanaikaisesti. Yhteismittaus on usein kustannustehokasta ja antaa kattavan kuvan koko rivitalon radontilanteesta.
Yhteismittauksessa saadaan vertailukelpoista tietoa eri asuntojen pitoisuuksista. Tämä auttaa tunnistamaan mahdolliset ongelmakohteet ja suunnittelemaan korjaustoimenpiteitä tehokkaasti.
Raja-arvot ja tulosten tulkinta
Rivitaloasuntoihin sovelletaan samoja viitearvoja kuin muihinkin asuntoihin. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa ionisoivasta säteilystä (1044/2018) asunnon sisäilman radonpitoisuuden viitearvo on 300 Bq/m³ vuosikeskiarvona. Uudet asunnot suunnitellaan ja rakennetaan niin, että pitoisuus ei ylitä 200 Bq/m³.
Mitä tulokset kertovat
Alle 100 Bq/m³ pitoisuus on hyvä tulos, eikä toimenpiteitä tarvita. Tämä on tavoiteltava taso kaikissa asunnoissa.
Pitoisuus välillä 100–300 Bq/m³ on alle viitearvon, mutta tilannetta kannattaa seurata. Yksinkertaiset toimenpiteet, kuten ilmanvaihdon tehostaminen, voivat alentaa pitoisuutta.
Yli 300 Bq/m³ pitoisuus ylittää viitearvon, ja radonkorjaus on suositeltavaa. Mitä korkeampi pitoisuus, sitä kiireellisempi korjaus yleensä on.
Asuntojen välinen vertailu
Rivitalossa on mielenkiintoista verrata eri asuntojen tuloksia keskenään. Suuret erot vierekkäisten asuntojen välillä voivat kertoa asuntokohtaisista rakenteellisista eroista tai maaperän vaihtelusta.
Jos yhdessä asunnossa pitoisuus on selvästi muita korkeampi, syy löytyy todennäköisesti juuri kyseisen asunnon rakenteista tai sijainnista. Tällöin korjaustoimenpiteet voidaan kohdistaa tehokkaasti oikeaan kohteeseen.
Radonin torjunta rivitalossa
Rivitalon radonkorjauksissa on otettava huomioon sekä asuntokohtaiset toimenpiteet että taloyhtiön yhteiset ratkaisut. Vastuunjako määräytyy yhtiöjärjestyksen ja asunto-osakeyhtiölain mukaan.
Radonimuri
Radonimuri on usein tehokkaimpia korjausmenetelmiä myös rivitaloissa. Imuri asennetaan tyypillisesti asuntokohtaisesti, koska jokaisen asunnon alapohja on erillinen.
Radonimurin asennus edellyttää putken läpivientiä alapohjan läpi ja puhaltimen sijoitusta sopivaan paikkaan. Poistoputki johdetaan yleensä räystään kautta vesikatolle tai seinän läpi ulkoilmaan.
Rivitaloasuntoon asennetun radonimurin kustannukset ovat samaa luokkaa kuin omakotitalossa. STUK:n mukaan radonimurilla saavutetaan tyypillisesti 60–90 prosentin alenema radonpitoisuudessa, ja ammattilaisen asentamana kustannukset ovat yleensä noin 3 000–5 000 euroa.
Radonkaivo
Radonkaivo on vaihtoehto radonimulle erityisesti hyvin läpäisevillä maaperillä. Kaivo asennetaan rakennuksen ulkopuolelle, ja se voi palvella useampaa vierekkäistä asuntoa.
Rivitalossa radonkaivon etuna on, että yksi kaivo voi riittää useammalle asunnolle, jolloin kustannukset jakautuvat. Kaivo soveltuu vain karkealle sora- tai hiekkamaalle, ja STUK:n mukaan sillä voidaan saavuttaa 70–95 prosentin alenema, kun olosuhteet ovat sopivat.
Ilmanvaihdon tehostaminen
Ilmanvaihdon tehostaminen ja tasapainottaminen voi auttaa lievissä radonongelmissa. Koneellisessa ilmanvaihdossa tuloilman määrää voidaan lisätä, mikä vähentää alipaineisuutta ja radonin imuvaikutusta.
Painovoimaisessa ilmanvaihdossa korvausilmaventtiilien avaaminen ja puhdistaminen parantaa ilmanvaihtoa. On kuitenkin huomattava, että pelkkä poistoilmanvaihdon tehostaminen voi lisätä alipainetta ja pahentaa tilannetta.
Alapohjan tiivistäminen
Alapohjan tiivistäminen estää radonin kulkeutumista sisätiloihin. Tyypillisiä tiivistettäviä kohtia ovat lattian ja seinän liitoskohdat, läpiviennit ja mahdolliset halkeamat.
Rivitalossa tiivistystyöt ovat usein asuntokohtaisia ja suhteellisen edullisia. STUK:n mukaan pelkällä tiivistämisellä saavutetaan tyypillisesti 10–60 prosentin alenema rakennustavasta riippuen, joten se toimii yleensä tehokkaimmin yhdessä muiden menetelmien kanssa.
Taloyhtiön rooli radonasioissa
Rivitalon taloyhtiöllä on merkittävä rooli radonasioiden hoitamisessa. Yhteisiin rakenteisiin kohdistuvat toimenpiteet kuuluvat taloyhtiön vastuulle.
Vastuunjako
Asunto-osakeyhtiölain mukaan taloyhtiö vastaa rakennuksen perusrakenteista, joihin alapohja kuuluu. Jos radonkorjaus edellyttää alapohjan rakenteisiin kajoamista, se on tyypillisesti taloyhtiön vastuulla.
Asunnon sisäpuoliset toimenpiteet, kuten läpivientien tiivistäminen pintarakenteissa, voivat olla osakkaan vastuulla. Vastuunjaosta kannattaa keskustella isännöitsijän kanssa.
Päätöksenteko
Merkittävät radonkorjaukset vaativat yhtiökokouksen päätöksen. Yksittäinen osakas voi nostaa asian esille ja vaatia selvityksiä, mutta korjauspäätökset tehdään yhteisesti.
Pienemmät toimenpiteet, kuten mittausten järjestäminen, voidaan usein päättää hallituksen kokouksessa ilman yhtiökokousta.
Kustannusten jako
Yhteisten korjausten kustannukset jaetaan tyypillisesti vastikeperusteiden mukaan. Jos korjaus kohdistuu vain tiettyihin asuntoihin, kustannukset voidaan joissain tapauksissa kohdistaa näille asunnoille.
Asuntokohtaisten korjausten, kuten yksittäisen radonimurin, kustannuksista vastaa yleensä osakas itse, ellei taloyhtiö toisin päätä.
Radonsuojaus uudessa rivitalossa
Uuden rivitalon rakentamisessa radonsuojaus on kustannustehokkainta toteuttaa jo rakennusvaiheessa. Ympäristöministeriön asetusten mukaan uusi rakennus suunnitellaan ja rakennetaan niin, että radonpitoisuus ei ylitä 200 Bq/m³, ja radonriskit otetaan huomioon perustusten suunnittelussa.
Radonputkisto
Tyypillisesti jokaiseen asuntoon asennetaan radonputkisto alapohjan alle jo rakennusvaiheessa. STUK:n mukaan radonturvallinen rakentaminen on pääsääntöisesti perusteltua koko maassa, ja osa kunnista edellyttää sitä rakennusjärjestyksessään. Putkisto mahdollistaa radonimurin käyttöönoton myöhemmin, jos pitoisuudet osoittautuvat korkeiksi.
Putkiston asentaminen rakennusvaiheessa maksaa murto-osan jälkikäteen asentamisesta. Tämä on järkevä investointi kaikkiin uusiin rivitaloihin.
Tiivistysratkaisut
Uudessa rakennuksessa alapohjan tiiveys voidaan varmistaa laadukkailla materiaaleilla ja huolellisella työnsuorituksella. Radonkalvo sorapatjan päälle ja tiivistysmassat läpivienneissä ovat osa hyvää radonsuojausta.
Liitoskohtien ja läpivientien tiivistäminen on helpompaa rakennusvaiheessa kuin jälkikäteen. Huolellinen toteutus vähentää korjaustarvetta tulevaisuudessa.
Rivitaloasunnon radon ja asuntokauppa
Radonmittaustulos on arvokas tieto rivitaloasunnon kaupassa. Ostajan kannattaa selvittää asunnon radonhistoria ennen kauppaa.
Myyjän velvollisuudet
Myyjän on kerrottava ostajalle tiedossaan olevat radonmittaustulokset ja mahdolliset korjaustoimenpiteet. Tiedonantovelvollisuus koskee myös taloyhtiön tekemiä selvityksiä.
Jos asunnossa on tehty radonkorjauksia, myyjän kannattaa dokumentoida tehdyt toimenpiteet ja niiden vaikutus pitoisuuksiin. Korjattu radonongelma ei tyypillisesti alenna asunnon arvoa.
Ostajan selvitysmahdollisuudet
Ostaja voi pyytää nähtäväksi asunnon ja taloyhtiön radonmittaustulokset. Jos mittausta ei ole tehty, ostaja voi teettää mittauksen osana ostoprosessia tai neuvotella siitä kaupan ehtona.
STUK:n radonkartoista saa viitteitä alueen radontilanteesta. Ne eivät kuitenkaan korvaa asuntokohtaista mittausta.
Erityistilanteet rivitaloissa
Joissain rivitaloissa esiintyy erityistilanteita, jotka vaativat tavallista tarkempaa huomiota radonasioissa.
Rinnetonteille rakennetut rivitalot
Rinnetontilla eri asunnot voivat olla hyvin eri tasoilla suhteessa maanpintaan. Alarinteeseen sijoittuvissa asunnoissa suurempi osa seinistä voi olla maanvastaisia, mikä lisää radonin kulkeutumisreittejä.
Rinnerakentamisessa myös maaperän ominaisuudet voivat vaihdella tontin eri osissa. Tämä voi aiheuttaa suuria eroja asuntojen välillä.
Pääty- ja keskiasunnot
Rivitalon päätyasunnoilla on enemmän ulkoseinää suhteessa pinta-alaan kuin keskiasunnoilla. Tämä voi vaikuttaa ilmanvaihtoon ja sitä kautta radonpitoisuuksiin.
Keskiasunnot ovat tyypillisesti suojatumpia ulkoisten tekijöiden, kuten tuulen, vaikutuksilta. Toisaalta lämpöhäviöt ovat pienempiä, mikä voi vaikuttaa ilmanvaihdon toimintaan.
Laajennetut asunnot
Joissain rivitaloissa asuntoja on laajennettu alkuperäisestä. Laajennusosan alapohjan tiiveys ja radonsuojaus voivat poiketa alkuperäisestä rakenteesta.
Laajennusalueen ja alkuperäisen osan liitoskohdassa voi olla radonin kulkeutumisreittejä. Mittauksessa kannattaa sijoittaa purkki myös laajennusosaan, jos se on merkittävän kokoinen.
Yhteenveto
Rivitalossa jokainen asunto on yhteydessä maaperään, joten radonpitoisuus voi vaihdella huomattavasti vierekkäistenkin asuntojen välillä. Luotettava tieto saadaan vähintään kahden kuukauden purkkimittauksella syys–toukokuussa, ja taloyhtiön yhteismittaus antaa vertailukelpoisen kuvan koko talosta. Jos pitoisuus ylittää viitearvon 300 Bq/m³, radonimuri, radonkaivo tai olemassa olevan radonputkiston aktivointi ovat tyypillisiä ratkaisuja. Korjauksen vastuunjako määräytyy asunto-osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen mukaan, joten asiasta kannattaa sopia isännöitsijän kanssa ajoissa.
Asumisen, asuntokaupan ja remonttien työkalut samassa paikassa
Luo maksuton tili ja pääset hyödyntämään työkaluja ja kilpailutuksia, jotka auttavat tekemään parempia päätöksiä ja säästämään rahaa.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko naapurin korkea radonpitoisuus vaikuttaa omaan asuntooni? Radon ei tyypillisesti siirry asunnosta toiseen, koska se nousee maaperästä. Naapurin korkea pitoisuus on kuitenkin merkki siitä, että alueella on radonpotentiaalia. Omassa asunnossa kannattaa tehdä mittaus tilanteen selvittämiseksi. Jokaisen asunnon tilanne on yksilöllinen.
Kuka vastaa rivitalon radonkorjauksen kustannuksista? Vastuunjako riippuu korjauksen laajuudesta ja yhtiöjärjestyksestä. Alapohjan rakenteisiin kohdistuvat korjaukset ovat tyypillisesti taloyhtiön vastuulla. Asuntokohtaiset toimenpiteet, kuten yksittäisen radonimurin asennus, voivat olla osakkaan vastuulla. Asiasta kannattaa keskustella isännöitsijän kanssa.
Onko jokaisen rivitaloasunnon mitattava radon erikseen? Kyllä, koska rivitaloasuntojen radonpitoisuudet voivat vaihdella merkittävästi. Yhden asunnon mittaustulos ei kerro muiden asuntojen tilannetta. Taloyhtiön kannattaa järjestää yhteismittaus, jossa kaikki asunnot mitataan samanaikaisesti. Tämä on kustannustehokasta ja antaa vertailukelpoisen kokonaiskuvan.
Lue myös
- Radonmittaus kotona – näin teet sen oikein
- Radonin raja-arvot Suomessa
- Radon omakotitalossa – mittaus ja torjunta
- Radon taloyhtiössä – kenen vastuulla