Radon kaivovedessä – mittaus ja poisto

Kaivoveden radon on monille suomalaisille tuntematon terveysriski. Radon liukenee pohjaveteen maaperästä ja kalliosta, ja erityisesti porakaivoissa pitoisuudet voivat olla korkeita. Tässä artikkelissa käsitellään kaivoveden radonmittausta, raja-arvoja ja erilaisia poistomenetelmiä.

Miten radon päätyy kaivoveteen

Radon syntyy maaperän ja kallioperän sisältämän uraanin radioaktiivisesta hajoamisesta. Toisin kuin sisäilman radon, joka kulkeutuu maaperästä rakennuksiin ilman mukana, kaivoveden radon liukenee suoraan pohjaveteen.

Porakaivot ja rengaskaivot

Porakaivoissa radonpitoisuudet ovat tyypillisesti korkeampia kuin rengaskaivoissa. Tämä johtuu siitä, että porakaivo ulottuu syvälle kallioon, jossa uraanipitoisuudet voivat olla merkittäviä.

Suomen kallioperässä esiintyy runsaasti graniittia ja muita uraanipitoisia kivilajeja. STUK:n mukaan uraanipitoisuudet ovat korkeimpia esimerkiksi Lahden seudulla, Itä-Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa, ja näillä alueilla myös porakaivovesien radonpitoisuudet ovat usein korkeita.

Rengaskaivot saavat vetensä pintamaakerroksista, jossa radonpitoisuudet ovat yleensä matalampia. Pintaveden mukana tulee kuitenkin muita epäpuhtauksia, joten rengaskaivo ei ole ongelmaton vaihtoehto.

Alueelliset erot

Kaivoveden radonpitoisuudet vaihtelevat merkittävästi eri puolilla Suomea. STUK on kartoittanut radonpitoisuuksia, ja tulokset osoittavat selviä alueellisia eroja.

Korkeita pitoisuuksia on mitattu erityisesti Etelä- ja Kaakkois-Suomessa. STUK:n mukaan maaperän pohjavesissä radonpitoisuudet ovat yleensä kymmeniä becquerelejä litrassa, mutta kallioperän pohjavesissä ne voivat nousta jopa kymmeniin tuhansiin becquereleihin litrassa.

Alueelliset kartat antavat viitteitä riskeistä, mutta ne eivät korvaa kaivonkohtaista mittausta. Saman alueen kaivoissa voi olla hyvin erilaisia pitoisuuksia riippuen paikallisista kallioperäolosuhteista.

Radonin terveysvaikutukset kaivoveden kautta

Kaivoveden radon aiheuttaa terveysriskin kahdella tavalla: veden juomisen kautta ja vapautumalla verestä sisäilmaan.

Sisäilmaan vapautuva radon

Merkittävämpi näistä kahdesta on radonin vapautuminen sisäilmaan. Kun radonpitoista vettä käytetään kotitaloudessa – suihkussa, astianpesussa, pyykinpesussa – radon vapautuu vedestä ilmaan.

Yleisesti käytetyn arvion mukaan vedestä vapautuva radon nostaa sisäilman radonpitoisuutta suuruusluokaltaan noin 100 Bq/m³ jokaista 1 000 Bq/l kohden, mutta vaikutus riippuu vedenkäytöstä ja ilmanvaihdosta. Lisäys voi olla merkittävä, erityisesti jos sisäilman radonpitoisuus on muutenkin koholla.

Sisäilmaan vapautunut radon hengitetään keuhkoihin, missä sen hajoamistuotteet aiheuttavat säteilyannosta keuhkokudokseen. Pitkäaikainen altistuminen lisää keuhkosyövän riskiä.

Veden juomisen kautta tapahtuva altistus

Radonpitoisen veden juominen aiheuttaa säteilyannosta mahalaukulle ja ruuansulatuskanavalle. Tämä annos on tyypillisesti pienempi kuin hengityksen kautta saatu annos, mutta se ei ole merkityksetön.

Lapsilla sama vesimäärä voi aiheuttaa suhteellisesti suuremman annoksen kuin aikuisilla. Kaivoveden radonpitoisuuden selvittäminen on siksi hyödyllistä erityisesti perheissä, joissa on lapsia.

Kaivoveden radonmittaus

Kaivoveden radonpitoisuus selviää vesinäytteen laboratorioanalyysillä. Mittaus on yksinkertainen ja edullinen tapa selvittää kaivon tilanne.

Näytteenotto

Vesinäyte otetaan suoraan kaivosta tai mahdollisimman läheltä kaivoa olevasta hanasta. Näytteenotto-ohjeet vaihtelevat hieman laboratorioittain, joten niitä kannattaa noudattaa tarkasti.

Tyypillisesti näyte otetaan lasipulloon, joka täytetään aivan täyteen. Näytteeseen ei saa jäädä ilmakuplia, koska radon karkaa helposti ilmaan. Pullo suljetaan tiiviisti ja toimitetaan laboratorioon mahdollisimman pian.

Näyte kannattaa ottaa normaalin vedenkäytön jälkeen, jotta vesi on vaihtunyt putkistossa. Toisaalta liian pitkän seisottamisen jälkeen otettu näyte ei edusta tavallista käyttötilannetta.

Mittausajankohta

Kaivoveden radonpitoisuutta voidaan mitata ympäri vuoden, toisin kuin sisäilman radonia. Pitoisuudet voivat kuitenkin vaihdella jonkin verran vuodenajan ja sademäärän mukaan.

Yleisesti ottaen kaivoveden radonpitoisuus on melko vakaa verrattuna sisäilman radoniin. Yksi mittaus antaa yleensä hyvän kuvan tilanteesta.

Laboratorioanalyysi

Vesinäytteen radonpitoisuus määritetään laboratoriossa. Analyysi perustuu radonin hajoamistuotteiden mittaamiseen.

Tulokset ilmoitetaan becquereleinä litrassa (Bq/l). Analyysiin kuluva aika vaihtelee laboratorioittain, mutta tyypillisesti tulokset saadaan muutamassa viikossa.

Raja-arvot kaivoveden radonille

Talousveden radonpitoisuutta koskevat arvot on annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetuksilla. Sovellettava arvo riippuu siitä, onko kyse vesilaitoksesta, pienestä talousvesiyksiköstä vai yksityisestä kaivosta. Valvonnasta vastaa kunnan terveydensuojeluviranomainen, ja STUK toimii asiantuntijana.

Vesilaitokset ja suuret talousvesiyksiköt

Asetuksen 1352/2015 mukaan radonpitoisuuden laatuvaatimus on 1 000 Bq/l. STUK:n mukaan sen ylittyessä korjaavat toimet ovat säteilyturvallisuussyistä välttämättömiä veden käyttötavasta riippumatta. Radonin laatutavoite on 300 Bq/l, ja jos se ei täyty, korjaavien toimien tarve arvioidaan riskinarvioinnin perusteella.

Pienet talousvesiyksiköt ja yksityiskaivot

Pienten talousvesiyksiköiden vedelle (asetus 401/2001) on annettu radonille laatusuositus 300 Bq/l. Yksittäisten kotitalouksien omille kaivoille suositusarvo on 1 000 Bq/l. Yksityiskaivon omistaja vastaa itse kaivonsa veden laadusta, joten mittaus ja mahdolliset toimenpiteet ovat hänen päätettävissään.

Käytännössä alle 300 Bq/l pitoisuudet eivät tyypillisesti anna aihetta toimenpiteisiin. Pitoisuuden ollessa 300–1 000 Bq/l radonin poistoa kannattaa harkita, erityisesti jos sisäilman radonpitoisuus on muutenkin koholla. Yli 1 000 Bq/l pitoisuuksissa radonin poistoa suositellaan.

Radonin poistomenetelmät

Kaivoveden radon voidaan poistaa tehokkaasti useilla menetelmillä. Menetelmän valinta riippuu pitoisuustasosta, vedenkäyttömäärästä ja käytettävissä olevasta tilasta.

Ilmastus

Ilmastus on tehokas ja yleinen menetelmä radonin poistamiseen vedestä. Menetelmässä vesi johdetaan ilmastussäiliöön, jossa se saatetaan kosketuksiin ilman kanssa. Radon karkaa vedestä ilmaan, joka johdetaan ulos rakennuksesta.

Ilmastuslaitteet jaetaan kahteen päätyyppiin: suihkuilmastimiin ja kuplailmastimiin. Suihkuilmastin hajottaa veden pieniksi pisaroiksi, jolloin radon vapautuu tehokkaasti. Kuplailmastin johtaa ilmaa veden läpi kupliina.

Ilmastuksen tehokkuus on tyypillisesti 90–99 prosenttia radonin poistossa. Menetelmä soveltuu hyvin korkeisiinkin pitoisuuksiin.

Aktiivihiilisuodatus

Aktiivihiilisuodatin sitoo radonin hiilen pintaan. Menetelmä on yksinkertainen ja tilaa säästävä, mutta soveltuu lähinnä matalampiin pitoisuuksiin.

Aktiivihiilen tehokkuus heikkenee ajan myötä, joten suodatinmassa on vaihdettava säännöllisesti. Käytetty aktiivihiili sisältää radioaktiivisia aineita ja vaatii asianmukaisen käsittelyn.

Korkeissa pitoisuuksissa aktiivihiilisuodatin voi kerätä merkittäviä määriä radioaktiivisia aineita, mikä voi aiheuttaa säteilyannosta suodattimen läheisyydessä. Siksi menetelmää suositellaan lähinnä alle 5000 Bq/l pitoisuuksiin.

Membraanisuodatus

Käänteisosmoosi eli membraanisuodatus poistaa vedestä lähes kaikki epäpuhtaudet, mukaan lukien radonin. Menetelmä on tehokas, mutta tuottaa paljon jätevettä.

Membraanisuodatus soveltuu lähinnä juomavesilaitteeksi, jolloin vain osa vedestä käsitellään. Koko talousveden käsittelyyn se ei ole yleensä kustannustehokas ratkaisu.

Veden varastointi

Radon hajoaa ajan myötä, ja sen puoliintumisaika on noin 3,8 vuorokautta. Veden varastointi riittävän pitkään vähentää radonpitoisuutta merkittävästi.

Käytännössä veden varastointi ei ole useimmille kotitalouksille käytännöllinen ratkaisu. Se vaatii suuren varastosäiliön ja toimivan kiertojärjestelmän. Menetelmää käytetään lähinnä vesilaitoksilla.

Radonin poistolaitteiden asennus ja huolto

Radonin poistolaitteen asennus edellyttää suunnittelua ja usein ammattilaisen apua. Laitteen valinta riippuu monista tekijöistä.

Laitteen valinta

Laitteen valinnassa huomioidaan kaivoveden radonpitoisuus, vedenkäyttömäärä, käytettävissä oleva tila ja budjetti. Korkeissa pitoisuuksissa ilmastuslaite on usein toimiva vaihtoehto.

Asiantuntijan konsultaatio on suositeltavaa ennen laitteen hankintaa. Oikein mitoitettu laite toimii tehokkaasti ja taloudellisesti.

Asennus

Radonin poistolaite asennetaan tyypillisesti tekniseen tilaan, kuten pannuhuoneeseen tai vastaavaan. Ilmastuslaite vaatii poistoilmaputken ulkoilmaan.

Asennuksessa on huomioitava sähköliitännät, viemäröinti ja vesiliitännät. Ammattimainen asennus varmistaa laitteen toiminnan ja turvallisuuden.

Huolto ja seuranta

Radonin poistolaiteet vaativat säännöllistä huoltoa. Ilmastuslaitteissa huolto on yleensä vähäistä, mutta toiminta on syytä tarkistaa ajoittain.

Aktiivihiilisuodattimissa hiilen vaihtoväli riippuu vedenkäytöstä ja radonpitoisuudesta. Valmistajan ohjeet antavat viitteitä vaihtovälistä.

Laitteen tehokkuus kannattaa varmistaa vesinäytteellä asennuksen jälkeen ja ajoittain sen jälkeen. Näin varmistetaan, että laite toimii suunnitellusti.

Kustannukset

Kaivoveden radonin poiston kustannukset vaihtelevat menetelmän ja laitteen koon mukaan. Investointikustannuksen lisäksi on huomioitava käyttökustannukset.

Laiteinvestointi

Ilmastuslaitteen hinta asennettuna on tyypillisesti muutamia tuhansia euroja. Hinta riippuu laitteen koosta ja ominaisuuksista sekä asennuksen vaativuudesta.

Aktiivihiilisuodattimen hankintahinta on usein alempi, mutta käyttökustannukset ovat korkeammat hiilen vaihdon vuoksi.

Käyttökustannukset

Ilmastuslaitteen käyttökustannukset koostuvat lähinnä sähkönkulutuksesta. Vuosittaiset kustannukset ovat tyypillisesti muutamia kymmeniä euroja.

Aktiivihiilisuodattimen hiilen vaihtokustannukset riippuvat pitoisuudesta ja vedenkäytöstä. Vuosittaiset kustannukset voivat olla ilmastusta selvästi suuremmat.

Kustannusten vertailu kunnalliseen veteen

Jos kiinteistön liittäminen kunnalliseen vesijohtoon on mahdollista, se on usein pitkällä aikavälillä kilpailukykyinen vaihtoehto. Liittymismaksut ja vuosittaiset vesilaskut kannattaa vertailla radonin poistolaitteen kustannuksiin.

Vesilaitosten veden radonpitoisuutta valvotaan talousvesiasetuksen mukaisesti. Pintavettä käyttävien laitosten vedessä radonia on hyvin vähän, ja pohjavettä käyttävien laitosten on toimittava, jos laatuvaatimus ylittyy.

Muut kaivoveden laatuongelmat

Radon ei ole ainoa mahdollinen ongelma kaivovedessä. Kaivoveden laatu kannattaa tutkia kattavasti, erityisesti jos kaivoa käytetään talousvetenä.

Arseeni ja muut raskasmetallit

Suomen kallioperässä esiintyy paikoin arseenia ja muita raskasmetalleja, jotka voivat liueta pohjaveteen. Näiden raja-arvot ovat matalat, ja ylitykset vaativat veden käsittelyä.

Arseenin ja radonin esiintymisalueet menevät osittain päällekkäin, joten molempien mittaus on suositeltavaa.

Mikrobiologinen laatu

Rengaskaivoissa mikrobiologinen laatu voi olla ongelma, erityisesti pintavesien päästessä kaivoon. Kolibakteerit ja muut mikrobit voivat aiheuttaa vatsaoireita.

Porakaivoissa mikrobiologiset ongelmat ovat harvinaisempia, mutta eivät mahdottomia. Kaivon rakenteiden kunto vaikuttaa veden hygieeniseen laatuun.

Veden kovuus ja pH

Kaivoveden kovuus ja pH vaihtelevat alueittain. Kova vesi aiheuttaa kalkkisaostumia laitteissa, ja alhainen pH voi syövyttää putkistoja.

Nämä tekijät eivät ole suoraan terveysriskejä, mutta ne vaikuttavat veden käyttömukavuuteen ja laitteiden kestävyyteen.

Kaivoveden radon ja asuntokauppa

Kaivoveden radonpitoisuus on olennainen tieto kaivollisen kiinteistön kaupassa. Ostajan kannattaa selvittää kaivoveden laatu ennen kauppaa.

Myyjän tiedonantovelvollisuus

Myyjän on kerrottava ostajalle tiedossaan olevat kaivoveden laatuongelmat, mukaan lukien radonpitoisuus. Jos mittausta ei ole tehty, veden laadusta ei ole luotettavaa tietoa.

Kattava kaivovesitutkimus on suositeltavaa ennen kiinteistön myyntiä. Se antaa ostajalle tarvittavat tiedot ja voi nopeuttaa kauppaa.

Ostajan selvitysmahdollisuudet

Ostaja voi teettää kaivovesitutkimuksen osana ostoprosessia. Tutkimuksen kustannukset ovat kohtuulliset verrattuna kiinteistökaupan kokonaisuuteen.

Jos kaivoveden radonpitoisuus ylittää raja-arvot, ostaja voi neuvotella kauppahinnasta tai vaatia myyjää asentamaan poistolaitteet ennen kauppaa.

Usein kysytyt kysymykset

Miten usein kaivoveden radon kannattaa mitata? Kaivoveden radonpitoisuus on tyypillisesti melko vakaa, joten yksi mittaus antaa hyvän kuvan tilanteesta. Uusintamittaus on suositeltavaa, jos kaivoon tehdään muutoksia, kuten syventämistä, tai jos lähialueella tehdään räjäytyksiä tai muita kallioperään vaikuttavia toimenpiteitä.

Poistaako veden keittäminen radonin? Veden keittäminen vapauttaa osan radonista ilmaan, mutta se ei ole tehokas poistomenetelmä. Lisäksi vapautuva radon jää sisäilmaan, mikä ei ole toivottavaa. Radonin poistoon suositellaan asianmukaisia poistolaitteita.

Voiko kaivoveden radonia vähentää kaivon rakenteita muuttamalla? Kaivon rakenteiden muuttaminen ei tyypillisesti vaikuta merkittävästi radonpitoisuuteen, koska radon tulee kallioperästä. Porakaivon siirtäminen toiseen paikkaan voisi muuttaa pitoisuutta, mutta tulos on ennalta arvaamaton. Radonin poistolaite on luotettavampi ratkaisu.

Lue myös

• Radonmittaus kotona – näin teet sen oikein
• Radonin raja-arvot Suomessa
• Radon omakotitalossa – mittaus ja torjunta

Lähteet

• STUK – Talousveden radioaktiivisuuden valvonta
• STUK – Radon Suomessa
• Finlex – STM:n asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (1352/2015)
• Finlex – STM:n asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (401/2001)