Radon omakotitalossa – mittaus ja torjunta

Radon omakotitalossa selviää luotettavasti vain mittaamalla. Hajuton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu voi kulkeutua maaperästä sisäilmaan perustusten rakojen kautta. Jos mittauksen perusteella arvioitu vuosikeskiarvo ylittää asunnon viitearvon, talon rakenteisiin sopiva korjaus suunnitellaan mittaustuloksen ja ilmanvaihdon toiminnan pohjalta.

Miksi radon on erityinen haaste omakotitaloissa

Omakotitalon alapohja ja mahdolliset maanvastaiset seinät ovat lähellä radonin tavallisinta lähdettä, maaperää. Radonpitoinen ilma voi kulkeutua sisälle esimerkiksi lattialaatan ja sokkelin liitoksesta, läpivienneistä tai muista perustuksen raoista. Rakennuksen alipaine voi lisätä ilmavirtausta maaperästä sisälle. Pelkkä silmämääräinen tarkastus ei silti kerro sisäilman pitoisuutta.

STUKin mukaan ilmaa läpäisevillä sora- ja hiekkaharjuilla radonpitoinen ilma liikkuu helposti, ja niille perustetuissa taloissa on mitattu korkeampia pitoisuuksia kuin lähiympäristön muilla maalajeilla. Alueellinen kartta auttaa arvioimaan mittauksen tarvetta, mutta se ei kerro yksittäisen talon pitoisuutta. STUK suosittelee mittausta koko Suomessa, sillä suuria pitoisuuksia on löytynyt erilaisilta alueilta. Radon syntyy uraanin hajoamisketjussa, mutta sisäilman kannalta ratkaisevaa on, kuinka radonpitoinen ilma pääsee taloon.

Perustamistapa ohjaa kulkeutumisreittejä. Maanvaraisessa laatassa keskeinen kohta on laatan ja sokkelin liittymä. Ryömintätilainen alapohja voi olla radonturvallinen, jos alapohjan liitokset ja läpiviennit on tiivistetty ja ryömintätila tuulettuu asianmukaisesti. Kummankaan rakenteen nimeä ei voi käyttää yksin mittaustuloksen korvikkeena.

Talon rakennusvuosi ei ratkaise radontilannetta. Uuteen taloon voidaan tehdä radonsuojaus jo rakentamisen aikana, mutta valmis rakennus mitataan, kun lämmitys ja ilmanvaihto toimivat normaalisti. Vanhassa talossa taas kannattaa selvittää, onko perustukseen tai ilmanvaihtoon tehty muutoksia ja löytyykö aiempia mittaustuloksia. Tulosta tulkitaan kyseisen rakennuksen perusteella.

Radonmittaus omakotitalossa

Radon ei aiheuta välittömiä oireita, joiden perusteella talon pitoisuuden voisi päätellä. Mittaus on siksi ensimmäinen käytännön päätös, kun haluat selvittää omakotitalosi tilanteen. STUK suosittelee mittausta kaikkialla Suomessa. Mittaus kannattaa uusia myös, jos talon alapohjaan tai ilmanvaihtoon tehdään muutoksia, jotka voivat vaikuttaa radonin kulkeutumiseen.

Ennen mittausta voit etsiä aiemmat mittausselosteet ja talon perustuspiirustukset. Seloste kertoo, milloin pitoisuus mitattiin ja missä purkit sijaitsivat. Piirustuksista voi selvitä, onko alapohjaan jo asennettu radonputkisto. Nämä asiakirjat helpottavat mahdollisen korjauksen suunnittelua, mutta ne eivät korvaa nykyisen pitoisuuden mittausta. Mittaus kertoo sisäilman tilanteen; rakenteiden ja ilmanvaihdon selvitys auttaa löytämään syyn, jos tulos on korkea.

Mittausajankohta ja kesto

Asunnon radonmittaus tehdään 1.9.–31.5. välisenä aikana. Mittaus kestää yhtäjaksoisesti vähintään kaksi kuukautta; STUK suosittelee kolmea kuukautta, jotta arvio vuosikeskiarvosta olisi tarkempi. Lämmityskausi on mittaukselle olennainen, koska lämpötilaero ja ilmanvaihto vaikuttavat rakennuksen alipaineeseen sekä maaperästä tuleviin ilmavirtauksiin.

Jos rakennuksessa oleskellaan pääasiassa mittauskauden ulkopuolella, kuten kesäkäytössä olevassa talossa, STUK sallii mittauksen kyseisen käyttöajan aikana. Tavallisesti ympäri vuoden asutun omakotitalon mittauksessa noudatetaan kuitenkin asetuksen mittauskautta. Käyttöajan poikkeus on syytä selvittää mittauspalvelun kanssa, jotta tulos tulkitaan oikeaan altistumistilanteeseen.

Muutaman päivän tai viikon mittaus voi auttaa havaitsemaan vaihtelua, mutta se ei korvaa asunnon viitearvoon vertailtavaa pitkäaikaismittausta. Jos olet jo saanut lyhyen mittauksen tuloksen, käsittele sitä alustavana tietona ja suunnittele varsinainen mittaus mittauskaudelle. Merkitse muistiin myös mittauksen ajankohta sekä mahdolliset poikkeukset talon normaalista käytöstä.

Mittauslaitteet ja -menetelmät

Tavallisin tapa on radonmittauspurkki, joka kertoo mittausjakson keskimääräisen pitoisuuden. Purkit tilataan STUKilta tai toimijalta, joka käyttää STUKin hyväksymää mittausmenetelmää, ja ne palautetaan mittauksen jälkeen analysoitaviksi. Noudata mukana tulevia sijoitus-, aloitus- ja palautusohjeita, sillä tuloksen luotettavuus riippuu myös mittauksen toteutuksesta.

Kuluttajakäyttöinen sähköinen mittari voi näyttää pitoisuuden vaihtelua ja auttaa seuraamaan korjauksen toimintaa. STUK muistuttaa, ettei kuluttajamittareiden laatua valvota Suomessa säteilylain nojalla samalla tavoin kuin hyväksyttyjä mittausmenetelmiä. Jos tarvitset dokumentoidun tuloksen esimerkiksi asuntokauppaa varten, valitse hyväksyttyyn mittausmenetelmään perustuva mittaus. Sähköiselläkin mittarilla tehtävän pitkäaikaismittauksen ajoitus ja kesto ovat samat.

Mittauspurkkien sijoittelu

Mittauspurkit sijoitetaan huoneisiin, joissa oleskelet paljon, tavallisesti olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen. Jos talossa on kaksi asuinkerrosta, STUK suosittelee mittaamaan molemmat. Myös säännöllisessä oleskelukäytössä oleva kellari on tärkeä huomioida, mutta lyhytaikaiseen varastointiin käytettävä tila ei kuvaa asukkaiden tavanomaista altistusta yhtä hyvin.

STUKin ohjeessa purkki asetetaan noin metrin korkeuteen. Käytä mittauspalvelun mukana tulevaa tarkempaa sijoitusohjetta ja anna purkin olla paikallaan koko mittausajan. Säilytä mittausseloste ja mahdolliset aiemmat tulokset samassa paikassa, jotta myöhempi mittaus tai korjauksen jälkitarkistus on helppo verrata aiempaan tilanteeseen.

STUKin ohjeen mukaan alle 100 m²:n yksikerroksinen asunto voidaan mitata yhdellä purkilla, jos perustukset ja ilmanvaihto ovat asuinhuoneissa samanlaiset. Yli 100 m²:n asuntoon käytetään vähintään kahta purkkia. Jos talossa on useita asuinkerroksia tai keskenään erilaisia oleskelutiloja, sijoittelussa huomioidaan myös ne. Tarkemmat radonmittauksen vaiheet auttavat mittauksen suunnittelussa.

Jos talossa on useita asuinkerroksia, tarkista mittaussuunnitelmasta, mitkä tilat ovat mukana. STUKin lähtökohta on mitata huoneissa, joissa oleskellaan eniten, ja kaksikerroksisessa asunnossa huomioida molemmat kerrokset. Tästä voi seurata, että yksi alakerran lukema ei kuvaa koko perheen oleskelua yhtä hyvin kuin tarkoituksenmukaisesti sijoitetut purkit. Jos taas kellari on vain lyhytaikaisessa varastokäytössä, sen tulos ei yksin kuvaa asukkaiden tavanomaista altistumista. Mittausta suunniteltaessa kerro mittauspalvelulle talon kerrosjako, oleskelutilat ja mahdollinen kellarin käyttö. Näin purkkien määrä ja sijoittelu voidaan valita STUKin ohjeen mukaan.

Talon ostoa tai remonttia varten on hyödyllistä tarkistaa, onko vanhan mittauksen jälkeen muutettu ilmanvaihtoa tai tehty uusia läpivientejä alapohjaan. Aiempi tulos on tärkeä lähtötieto, mutta uusi mittaus kertoo nykyisestä tilanteesta. Mittauksen aikana taloa käytetään normaalisti ja mittauspalvelun ohjeita noudatetaan alusta palautukseen. Jos korjaus tehdään, tilaa myös jälkimittaus; pelkkä asennuskuitti ei osoita, kuinka paljon radonpitoisuus pieneni.

Raja-arvot ja tulosten tulkinta

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 1044/2018 asunnon sisäilman radonpitoisuuden viitearvo on 300 Bq/m³ vuosikeskiarvona. Uuden rakennuksen suunnittelua ja toteutusta koskeva viitearvo on 200 Bq/m³. Viitearvo ei ole raja, jonka alapuolella radon olisi täysin riskitöntä, eikä uusille rakennuksille asetettua arvoa tule esittää vanhan talon yleisenä viitearvona. Lue myös asuntojen radonin viitearvojen tulkinnasta.

Mittauspalvelun selosteessa näkyy mittausjakson keskiarvo. STUK arvioi mittauskaudella 1.9.–31.5. saadusta tuloksesta vuosikeskiarvon kertomalla sen luvulla 0,9; tarkka vuosikeskiarvo edellyttää vuoden kestävää mittausta. Vertaa viitearvoon siis oikein tulkittua vuosikeskiarvoa, älä sekoita mittausjakson tulosta, vuosiarviota ja uuden rakennuksen suunnitteluarvoa keskenään. Jos selosteessa on epäselvyyttä, pyydä mittauspalvelua avaamaan laskenta.

Mitä eri pitoisuustasot tarkoittavat

Viitearvoa pienempi tulos on eri asia kuin riskitön tulos. STUKin mukaan keuhkosyöpäriski kasvaa altistuksen keston ja pitoisuuden mukana myös viitearvon alapuolella. Päätös lisätoimista tehdään silti mittaustuloksen, rakenteiden, ilmanvaihdon ja työn suhteellisen hyödyllisyyden perusteella. Yksittäiselle ihmiselle ei voi päätellä mittaustuloksesta tarkkaa sairastumisriskiä.

Jos vuosikeskiarvo jää alle asunnon viitearvon, säilytä tulos ja huolehdi ilmanvaihdon normaalista toiminnasta. Voit keskustella asiantuntijan kanssa pitoisuuden pienentämisestä, jos talon olosuhteet antavat siihen selkeän mahdollisuuden. Ilmanvaihtoa ei kannata muuttaa pelkän yleisohjeen perusteella, sillä muutokset voivat vaikuttaa paine-eroihin ja sitä kautta radonin kulkeutumiseen.

Kun vuosikeskiarvo ylittää 300 Bq/m³, suunnittele pitoisuuden pienentäminen luotettavan mittauksen perusteella. STUK neuvoo tekemään radonkorjauksen vuoden sisällä viitearvon ylittäneen mittauksen jälkeen. Jos mittaustulos on poikkeuksellisen suuri, yli 1 500 Bq/m³, STUK suosittelee korjausta viimeistään mittausta seuraavana kesänä. Nämä ovat STUKin korjaussuosituksia, eivät sama asia kuin asetuksen viitearvo tai kaikille taloille säädetty määräaika.

Radonin torjuntakeinot omakotitalossa

Sopiva menetelmä riippuu siitä, mistä radon tulee sisälle ja millainen alapohja talossa on. Ennen korjausta kannattaa tarkistaa ilmanvaihdon toiminta sekä perustuksen tunnetut vuotokohdat. STUKin mukaan radonimuri ja radonkaivo ovat tehokkaimpia korjausmenetelmiä, mutta kaikkiin taloihin ei sovi sama ratkaisu. Suunnittelussa on hyvä käyttää radonkorjauksiin perehtynyttä ammattilaista ja pyytää useampi vertailukelpoinen tarjous.

Radonimuri

Radonimuri on yksi tehokkaimmista ja yleisimmistä korjausmenetelmistä omakotitaloissa. Siinä alapohjan alle asennetaan imuputkisto, jonka kautta radonpitoinen ilma johdetaan ulos rakennuksesta puhaltimen avulla. Imupisteen sijoitus ja putkiston mitoitus vaikuttavat merkittävästi järjestelmän tehokkuuteen.

STUKin esittämä tavallinen alenema radonimurilla on 60–90 %. Luku kuvaa korjausmenetelmän toteutuneita tuloksia, ei lupausta yksittäisen talon tuloksesta. Imupisteen sijainti ja laatan yhtenäisyys vaikuttavat toteutukseen; laaja tai osastoitu pohja voi vaatia useita pisteitä. Poistoilma johdetaan riittävän kauas ilmanottoaukoista ja oleskelualueista, ja STUKin mukaan katto on siihen sopivin paikka.

Radonkaivo

Radonkaivo on vaihtoehto radonimulle erityisesti hyvin läpäisevillä maaperillä, kuten soraharjuilla. Kaivo asennetaan rakennuksen ulkopuolelle, ja siihen liitetty puhallin imee radonpitoista ilmaa maaperästä ennen kuin se ehtii kulkeutua rakennukseen.

STUKin mukaan radonkaivo soveltuu vain karkealle sora- tai hiekkamaalle, jossa sen aikaansaama ilmavirtaus ulottuu rakennuksen alle. STUK ilmoittaa menetelmän keskimääräiseksi alenemaksi 70–95 %, mutta tämäkään ei ole talokohtainen takuu. Maaperän ja rakennuksen sijainnin selvittäminen kuuluu suunnitteluun ennen kuin kaivo valitaan. Pihatyön laajuus ja poistoputken reitti vaikuttavat toteutukseen.

Alapohjan tiivistäminen

Alapohjan tiivistäminen estää radonin kulkeutumista sisätiloihin. Tyypillisiä tiivistettäviä kohtia ovat lattian ja seinän liitoskohdat, läpiviennit, lattiakaivot ja mahdolliset halkeamat betonilaatassa.

STUKin kyselytutkimuksessa puisilla kantavilla seinärakenteilla varustettujen pientalojen pitoisuus pieneni tiivistyksillä tavallisesti 10–20 % ja betonirunkoisissa rakennuksissa tyypillisesti 30–60 %. Tulokset kuvaavat kyseisiä rakenneryhmiä, eivät kaikkien talojen odotettavaa alenemaa. Vuotokohtien löytäminen voi olla vaikeaa, joten tiivistys voidaan joutua yhdistämään toiseen menetelmään. Varmista toteutustapa rakennesuunnittelijalta, jos rakenteita avataan.

Ilmanvaihdon tehostaminen

Ilmanvaihdon toiminta tarkistetaan ennen muuta radonkorjausta. Tukkeutuneet suodattimet ja puutteellinen korvausilma voivat lisätä alipainetta, mikä kasvattaa maaperästä tulevaa ilmavirtausta. STUKin mukaan ilmanvaihtoteknisillä korjauksilla on vain poikkeustapauksissa saavutettu yli 50 %:n radonpitoisuuden alenema; ne auttavat etenkin, jos ilmanvaihto toimi ensimmäisen mittauksen aikana huonosti.

Pelkkä poiston tehostaminen voi lisätä alipainetta ja jopa kasvattaa radonpitoisuutta. Toisaalta rakennusta ei saa säätää ylipaineiseksi kosteusvaurioriskin vuoksi. Siksi ilmanvaihdon säätö tehdään koko järjestelmän ja rakennuksen paine-erojen perusteella, ja vaikutus todetaan uudella radonmittauksella.

Ryömintätilan tuuletus

Jos talossa on ryömintätila, sen riittävä tuuletus vähentää radonin kertymistä ja kulkeutumista yläpuolisiin tiloihin. Tuuletusaukkojen tulee olla riittävän suuret ja sijoitettu niin, että ilma kiertää koko ryömintätilassa.

Ryömintätilan tuuletusta ei kannata muuttaa omatoimisesti yhden radontuloksen perusteella. STUKin mukaan ryömintätilainen alapohja on radonturvallinen silloin, kun liitokset ja läpiviennit on tiivistetty ja tuuletuksesta on huolehdittu. Jos epäilet sekä kosteus- että radonongelmaa, selvitä molemmat ennen rakenteellisia muutoksia.

Radonsuojaus uudisrakentamisessa

Uutta omakotitaloa rakennettaessa radonin torjunta suunnitellaan jo perustusten yhteydessä. STUKin mukaan se on rakennusvaiheessa helpompaa ja halvempaa kuin talon korjaaminen jälkikäteen. Suunnitelmista kannattaa tarkistaa, miten alapohjan ja läpivientien tiiveys sekä mahdollinen radonputkisto on toteutettu. Valmistumisen jälkeen radonpitoisuus mitataan normaalissa käytössä.

Rakennusmääräysten vaatimukset

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 1044/2018 mukaan uuden rakennuksen suunnittelua ja toteutusta koskeva viitearvo on 200 Bq/m³ vuosikeskiarvona. STUKin mukaan radonturvallinen rakentaminen on pääsääntöisesti perusteltua koko Suomessa. Alapohjan ja läpivientien tiivistäminen sekä alapohjan alle suunniteltu radonputkisto ovat keskeisiä ratkaisuja, mutta suunnittelija valitsee toteutuksen perustamistavan mukaan. Valmis putkisto voidaan tarvittaessa aktivoida puhaltimella mittaustuloksen perusteella.

Radonsuojauksen toteutus

Maanvaraisen laatan ja sokkelin liitos on STUKin kuvaama tavallinen vuotokohta. Rakennusvaiheessa sen tiivistys suunnitellaan osaksi alapohjarakennetta. Myös läpivientien tiivistys ja radonputkiston reitti merkitään suunnitelmiin. Jos taloon tulee ryömintätila, sen tuuletus ja alapohjan liitosten tiiveys arvioidaan erikseen.

STUKin kuvaamassa ratkaisussa putkisto sijoitetaan alapohjan lämmöneristeiden alapuoliseen kapillaarikatkokerrokseen ja poistokanava viedään vesikatolle. Vapaasti tuulettuva putkisto voi jo vähentää pitoisuutta, mutta sen riittävyys nähdään mittauksesta. Jos uuden rakennuksen viitearvo ylittyy, poistokanavaan voidaan suunnitelman mukaisesti kytkeä huippuimuri. Rakentamisaikaiset torjuntatyöt eivät poista tarvetta valmiin talon mittaukselle.

Radonkorjauksen kustannukset

Radonkorjauksen kustannus riippuu menetelmästä ja talon toteutuksesta. Vertaa tarjouksissa suunniteltua menetelmää, poistokanavan reittiä, rakenteiden avaamista, työn sisältöä ja jälkimittauksen järjestämistä. STUK suosittelee kilpailuttamaan työn huolellisesti. Pelkkä asennushinta ei kerro, sopiiko menetelmä juuri kyseiseen perustukseen.

STUKin Radonkorjaukset-sivulla yrityksen asentaman radonimurin hinnaksi ilmoitetaan noin 3 000–5 000 € ja radonkaivon kokonaiskustannukseksi noin 4 000–6 000 € (sivu tarkistettu 10.11.2026). Nämä ovat STUKin sivulla esitettyjä suuntaa antavia hintoja, eivät tarjous tai takuu nykyisestä markkinahinnasta. Pyydä talokohtainen erittely myös mahdollisista sähkö- ja huoltotarpeista. Tarkemmin vaihtoehtoja käsittelee radonkorjauksen kustannuksia vertaileva opas.

Tiivistyksen hintaa ei voi päätellä pelkän talotyypin perusteella, sillä valmistelutyö ja mahdolliset rakenneavaukset vaikuttavat työhön. STUK mainitsee myös pintamateriaalien uusimisen mahdollisena kulueränä. Jos tarjous sisältää vain näkyvän sauman tiivistämisen, varmista, mitä muita vuotoreittejä on selvitetty ja miten korjauksen onnistuminen tarkistetaan. Tarjouksia kannattaa verrata saman laajuisina.

Korjauksen jälkeen tehdään uusi vähintään kahden kuukauden radonpurkkimittaus mittauskaudella 1.9.–31.5. Se osoittaa, onko pitoisuus alentunut riittävästi. Jos tulos jää korkeaksi, korjaussuunnittelija arvioi lisätoimet. Puhallinkorjauksissa seuraa myös laitteen toimintaa, koska pysähtynyt imuri voi nostaa pitoisuuden takaisin aiemmalle tasolle.

Korjauksen valmistuttua säilytä sekä alkuperäinen että uusi mittausseloste. Näin pystyt vertaamaan pitoisuuksia samaa mittaustapaa ja samanlaisia oleskelutiloja koskevina tuloksina. Jos tulokset eivät ole vertailukelpoisia esimerkiksi mittausajankohdan tai tilojen käytön vuoksi, kysy mittauksen tehneeltä toimijalta tulkinta-apua. Myös mahdollinen puhallin tarvitsee käytön aikaista seurantaa. STUK huomauttaa, että pysähtyneen radonimurin jälkeen pitoisuus voi palata aiemmalle tasolle, joten pelkkä onnistunut jälkimittaus ei kerro laitteen myöhemmästä toiminnasta.

Radonin terveysvaikutukset

STUKin mukaan sisäilman radon on tupakoinnin jälkeen toiseksi merkittävin keuhkosyövän aiheuttaja Suomessa. Kyse on pitkäaikaisesta väestötason terveysriskistä, ei yksittäisen asukkaan ennusteesta. Riski kasvaa, kun pitoisuus tai altistumisaika kasvaa. Siksi pitoisuuden selvittäminen mittaamalla on mielekästä myös talossa, jossa ei ole havaittu sisäilmaan liittyviä oireita.

Radonin hajoamistuotteet voivat kulkeutua hengitysilman mukana keuhkoihin, joihin pääosa radonin tuottamasta säteilystä kohdistuu. Kyse on pitkäaikaisesta riskistä, eikä radon STUKin mukaan aiheuta sellaisia oireita kuin huimausta, väsymystä tai allergista reaktiota. Oireettomuudesta ei siis voi päätellä mittauksen tarpeettomuutta. Samoin korkea mittaustulos ei tarkoita, että yksittäinen asukas sairastuisi.

STUKin mukaan tupakoitsijoilla radonista aiheutuva keuhkosyöpäriski on suurempi kuin tupakoimattomilla. Tieto ei muuta mittausohjetta: radonpitoisuus selvitetään talossa asuvien tupakointitavasta riippumatta. Mittaustulos antaa perustan rakennukseen kohdistuville toimille, kun taas henkilökohtaisen riskin arviointi kuuluu terveydenhuollon ammattilaiselle.

Yhteenveto

Omakotitalossa radon selvitetään vähintään kaksi kuukautta kestävällä mittauksella mittauskaudella 1.9.–31.5. Kolmen kuukauden mittaus parantaa STUKin mukaan vuosikeskiarvon arviota. Asunnon 300 Bq/m³:n viitearvoa verrataan vuosikeskiarvoon; uuden rakennuksen suunnitteluun ja toteutukseen sovelletaan 200 Bq/m³:n viitearvoa. Jos tulos ylittää soveltuvan viitearvon, tarkista ilmanvaihto ja valitse rakenteeseen sopiva korjaus asiantuntijan kanssa. Todista korjauksen vaikutus uudella pitkäaikaismittauksella.

Usein kysytyt kysymykset

Kuinka usein radonmittaus kannattaa uusia? STUK suosittelee mittauksen uusimista pääsääntöisesti 10 vuoden välein, jos aiempi pitoisuus on ollut yli 100 Bq/m³ tai radonkorjauksen jälkeinen pitoisuus on alle 300 Bq/m³. Jos pitoisuus oli ennen korjausta yli 1 000 Bq/m³ ja jäi korjauksen jälkeen alle 300 Bq/m³, suositeltu uusintaväli on kuitenkin 5 vuotta. Uusi mittaus on perusteltu myös, jos alapohjan tai ilmanvaihdon muutokset voivat vaikuttaa pitoisuuteen. Korjauksen välitön vaikutus tarkistetaan erikseen vähintään kahden kuukauden mittauskaudella tehdyllä purkkimittauksella.

Voiko radonpitoisuutta alentaa ilman suuria remontteja? Mahdollisesti, jos ongelmaan vaikuttavat esimerkiksi vuotavat alapohjan liitokset tai huonosti toimiva ilmanvaihto. STUKin mukaan ilmanvaihtotoimet auttavat eniten silloin, kun järjestelmä toimi ensimmäisen mittauksen aikana huonosti. Pelkkä poistoilman tehostaminen voi lisätä alipainetta. Päätä menetelmä talon rakenteen perusteella ja mittaa tulos korjauksen jälkeen.

Vaikuttaako radon asunnon myyntiarvoon? Mittaus- ja korjaustiedot ovat ostajalle merkityksellisiä, mutta yleistä vaikutusta myyntihintaan ei voi päätellä radonpitoisuudesta yksin. Säilytä mittausselosteet sekä tieto käytetyistä korjausmenetelmistä ja jälkimittauksesta. Jos tulosta ei ole, mittaus voidaan sopia osaksi kaupan selvityksiä; mittausajankohta on huomioitava kaupanteon aikataulussa.

Lähteet

• Espoon kaupunki: Radonin mittauskausi on käynnissä (2025), STUKin uusintamittaussuositus.
• Säteilyturvakeskus STUK: Radon Suomessa; Radonkartat; Sisäilman radonmittaukset; Radonin mittaaminen.
• Säteilyturvakeskus STUK: Asuntojen radonia koskevat viitearvot ja määräykset; Radonkorjaukset; Radon uudisrakentamisessa.
• Säteilyturvakeskus STUK: Radon aiheuttaa keuhkosyöpää.
• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ionisoivasta säteilystä 1044/2018, erityisesti 20–21 § (Finlex).