Radonin vuodenaikavaihtelu

Radonpitoisuus voi muuttua vuodenajan mukaan, minkä vuoksi kesällä saatu lukema ei yksin kerro asunnon vuosikeskiarvoa. Suomessa radon on keskimäärin yleisempää sisäilmassa kylmällä kaudella, mutta yksittäisen kodin vaihtelu voi poiketa tästä. Kun haluat verrata tulosta asunnon viitearvoon, mittaa riittävän pitkään syyskuun alun ja toukokuun lopun välillä.

Miksi vuodenaika vaikuttaa radoniin?

Radon syntyy maaperässä ja voi kulkeutua maaperän ilman mukana rakennukseen esimerkiksi perustuksen vuotokohtien kautta. Se on hajuton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, joten pitoisuutta ei voi päätellä huoneen tuntumasta. Vuodenajan vaikutus syntyy siitä, että ilman virtausreitit, rakennuksen painesuhteet ja tuuletustavat muuttuvat.

Lämmitetyssä rakennuksessa sisä- ja ulkoilman lämpötilaero voi synnyttää rakennuksen alaosiin alipainetta. Tällöin maaperän ilmaa voi virrata sisään, jos alapohjassa tai sen liittymissä on kulkureittejä. Ilmiö on yksi syy siihen, että pitoisuus on monissa asunnoissa talvella kesää suurempi. Rakennuksen ilmanvaihto ja tiiveys vaikuttavat kuitenkin siihen, kuinka voimakkaana ilmiö näkyy juuri sinun kodissasi.

Vuodenaikavaihtelua ei voi tiivistää sääntöön ”talvi korkea, kesä matala” joka asunnossa. STUKin vuonna 2009 julkaistussa otantatutkimuksessa talvimittaus kuvasi vuosikeskiarvoa kesämittausta paremmin, mutta noin 20 %:ssa aineiston mittauksista talvimittauksen tulos oli vuosikeskiarvoa pienempi. Tämä on tärkeä poikkeus: vuodenajan yleinen suunta ei todista yksittäisen asunnon tulosta.

Myös lyhyet sääjaksot vaikuttavat. Tuuli voi muuttaa rakennuksen painesuhteita, ja ilmanvaihdon toiminta voi vaihdella käyttötilanteen mukana. Mittaus, joka kestää vain muutaman päivän, painottuu juuri sen ajanjakson olosuhteisiin. Pitkä jakso tasaa satunnaista vaihtelua ja antaa paremman pohjan vuosikeskiarvon arviolle.

Talven vaikutus syntyy rakennuksen ja maan rajalla

Radonin reitti sisäilmaan kulkee usein maaperästä alapohjan kautta. STUKin mukaan talon alla oleva maaperä on sisäilman radonin tärkein lähde, ja radonia voi tulla sisään perustuksen raoista. Pelkkä radonpitoinen maaperä ei kuitenkaan määrää huoneilman pitoisuutta. Sisäänvirtaukseen vaikuttavat myös reitin avoimuus ja rakennuksen ilmanpaine suhteessa maaperään.

Kylmällä säällä lämmin sisäilma pyrkii nousemaan. Jos rakennuksesta poistuu ilmaa ja korvausilman saanti on riittämätön, ilmaa voi tulla myös alapohjan vuotojen kautta. Tämä on käytännöllinen selitys talvella havaitulle nousulle. Se ei tarkoita, että jokainen pakkaspäivä näkyisi mittarissa täsmälleen samalla tavalla, koska tuuli, ilmanvaihto ja maaperän olot muuttuvat samanaikaisesti.

Routa ja maaperän kosteus voivat vaikuttaa kaasun kulkureitteihin, mutta niiden vaikutusta ei voi todeta yksittäisen talon varmaksi selitykseksi ilman tutkimusta. Jäätynyt maa voi muuttaa maaperän ilman virtausta, mutta radon ei sen vuoksi automaattisesti kulkeudu juuri lämpimän alapohjan kautta sisään. Todellinen reitti riippuu maaperästä, perustuksista ja vuotokohdista. Jos pitoisuus on suuri, käytännön päätös perustuu mittaukseen ja tarvittaessa rakennuksen selvitykseen.

Ilmanvaihdon lisääminen ei myöskään ole yksiselitteinen korjausohje. Ilmanvaihdon tehostaminen voi laimentaa sisäilman radonia, mutta pelkän poiston lisääminen voi muuttaa painesuhteita ja lisätä maaperästä tulevaa virtausta. Siksi ilmanvaihdon säätö kannattaa arvioida rakennuksen kokonaisuutena. Radon ja ilmanvaihto syventää tätä yhteyttä.

Kesän lukema ei yksin ratkaise vuosikeskiarvoa

Kesällä sisä- ja ulkolämpötilan ero on usein pienempi, ja ikkunat voivat olla enemmän auki. Nämä voivat muuttaa sekä radonin sisäänvirtausta että sen laimenemista sisäilmassa. Kesän pitoisuus voi siksi olla talvea pienempi. Se ei silti ole yleispätevä korjauskerroin, jolla kesäarvosta voisi laskea oman asunnon talvi- tai vuosiarvon.

STUKin vuoden 2009 otantatutkimuksen mukaan kesämittauksen perusteella ei voi luotettavasti arvioida asunnon vuosikeskiarvoa. Tämä ei tarkoita, että kesämittarin lukema olisi arvoton. Se kertoo mitatun ajankohdan olosuhteista ja voi auttaa seuraamaan esimerkiksi korjauksen välitöntä vaikutusta. Jos päätös koskee asunnon pitkäaikaista pitoisuutta, tee varsinainen mittaus säädetyllä mittauskaudella.

Kesän korkea tulos on syy ottaa tilanne vakavasti ja järjestää luotettava jatkomittaus. Kesän matala tulos ei puolestaan vapauta pitkäaikaismittauksesta, jos asunnon radonpitoisuutta ei muuten tunneta. Kummassakaan tapauksessa yksittäinen luku ei ole vuosikeskiarvo. Kirjaa mittauksen kesto, paikka ja rakennuksen käyttö, jotta havainto voidaan myöhemmin tulkita oikein.

Kausiasunnossa tilanne voi olla erityinen, jos oleskelu ja ilmanvaihdon käyttö rajoittuvat vain osaan vuodesta. Mittausjakso, jolloin rakennus on tyhjillään tai ilmanvaihto poikkeaa normaalista käytöstä, ei välttämättä vastaa sitä aikaa, josta haluat tietoa. Kerro käyttörytmi mittauspalvelulle ennen mittausta. Asetus erottaa asunnon vuosikeskiarvon muiden oleskelutilojen käytönaikaisesta vuosikeskiarvosta, joten tilan käyttötarkoituskin voi olla olennainen.

Milloin asunnon radon mitataan?

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 1044/2018 mukaan asunnon radonpitoisuus määritetään vuosikeskiarvona, joka mitataan tai arvioidaan yhtäjaksoisen vuoden ajalta. Mittauksen on oltava yhtäjaksoinen ja kestettävä vähintään kaksi kuukautta. Se tehdään syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana eli 1.9.–31.5.

Kolmen kuukauden mittaus on usein hyvä valinta, jos aikataulu sallii sen. Kansallisessa radontoimintasuunnitelmassa perustellaan, että pidempi mittaus vähentää satunnaisten vaihtelujen vaikutusta. Tämä on edustavuuden parannus, ei eri viitearvo tai uusi lakisääteinen vähimmäisaika. Jos aloitat myöhään keväällä, varmista, että koko vaadittu jakso mahtuu mittauskaudelle.

Mittausta ei tarvitse osata itse muuntaa vuosikeskiarvoksi. Selvitä mittauspalvelun raportista, mitä arvoa se esittää ja millä tavalla se on muodostettu. Jos siinä näkyy vain mittausjakson keskiarvo, kysy palvelulta, miten sitä käytetään asunnon viitearvoon vertaamiseen. Mittausajan tarkempi opas auttaa suunnittelemaan ajoituksen.

Asunnon ja muun oleskelutilan sääntöjä ei kannata yhdistää yhdeksi lauseeksi. Asetuksessa muun oleskelutilan radonpitoisuus määritetään käytön aikaisena vuosikeskiarvona, ja siinä sallitaan täydentäviä mittauksia käytönaikaisen pitoisuuden selvittämiseksi. Työpaikoilla taas mittausvelvollisuus ja tuloksen käsittely seuraavat työpaikkaa koskevia sääntöjä. Jos mittaat päiväkotia, työhuonetta tai muuta erityistä tilaa, selvitä oikea menettely kyseisen tilan käyttötarkoituksen mukaan.

Mitä 0,9-kerroin tarkoittaa?

Radonia käsittelevissä ohjeissa voi tulla vastaan luku 0,9. STUKin määräyksen S/6/2022 mukaan sillä kerrotaan tavanomaisen työpaikan mittauskauden tulos vuosikeskiarvoa arvioitaessa. Työnaikaisen pitoisuuden tarkempi arvio voi edellyttää myös työajan ja muun ajan pitoisuuksien vertailua. Työpaikan laskentasääntöä ei voi soveltaa suoraan asunnon yksittäiseen mittarilukemaan.

Älä kerro sähköisen mittarin tämän päivän lukemaa 0,9:llä ja kutsu tulosta asunnon vuosikeskiarvoksi. Lukema kuvaa vain lyhyttä aikaa, kun taas kerroin liittyy määriteltyyn mittausmenettelyyn. Sama koskee kesämittauksen tulosta: yleinen kausikorjaus ei poista sen suurta epävarmuutta. Jos raportissa käytetään korjausta, pyydä tieto sen perusteesta mittauspalvelulta.

Viitearvoon verrattava luku on asunnossa 300 Bq/m³ vuosikeskiarvona. Uuden rakennuksen suunnittelua ja toteutusta koskee erillinen 200 Bq/m³:n viitearvo. Viitearvo ei ole turvallisuusraja, jonka alapuolella altistus olisi merkityksetön. Tämä ero auttaa välttämään tulkintavirheen, jossa yksittäinen talvipäivän piikki rinnastetaan suoraan vuosikeskiarvoa koskevaan viitearvoon.

Kun eri mittaukset näyttävät eri tulosta

Kaksi erilaista tulosta eivät välttämättä ole ristiriidassa. Toinen voi kuvata viikonlopun olosuhteita, toinen usean kuukauden keskiarvoa. Toinen voi olla eri kerroksesta tai eri huoneesta. Vertaa ensin mittausjaksoja ja paikkoja sekä sitä, onko kyse sähköisen mittarin näytöstä vai mittauspalvelun analysoimasta tuloksesta.

STUKin joulukuussa 2025 julkaistu radonhankeraportti toteaa, että markkinoiden sähkökäyttöisten kuluttajamittareiden lyhyet mittaukset sisältävät huomattavaa epävarmuutta. Raportissa käsiteltyjen laitteiden tuloksissa esiintyy tyypillisesti noin ±30 %:n poikkeama todellisesta pitoisuudesta. Tämä tarkkuutta koskeva havainto on eri asia kuin pitoisuuden ajallinen vaihtelu: molemmat voivat vaikuttaa siihen, miksi kaksi lukua eroaa.

Jos pitkäaikaismittauksetkin poikkeavat, tarkista, oliko ilmanvaihto samalla tavalla käytössä ja tehtiinkö rakennuksessa muutoksia. Radonkorjaus, alapohjan tiivistys tai ilmanvaihdon muutos voi muuttaa todellista pitoisuutta. Sää ja mittausajankohta voivat myös selittää osan erosta. Jos ero on päätöksen kannalta olennainen, pyydä mittauspalvelua tulkitsemaan raportit ennen lisätoimia.

Talvella tehty mittaus ei automaattisesti anna liian suurta tulosta. STUKin vuoden 2009 otantatutkimuksessa talvipitoisuus oli usein vuosikeskiarvoa suurempi, mutta kaikissa asunnoissa näin ei ollut. Juuri siksi pitkäaikainen mittaus ja siihen kuuluva tulkinta ovat luotettavampia kuin yleisen kausisäännön soveltaminen omaan taloon.

Vuodenaika radonkorjauksen seurannassa

Jos radonkorjaus tehdään kesällä, voit käyttää mittaria muutoksen alustavaan seurantaan. Nopeasti aleneva lukema voi olla hyödyllinen havainto siitä, että järjestelmä vaikuttaa olosuhteisiin. Se ei yksin todista, että asunnon vuosikeskiarvo on alentunut tavoitetasolle. Korjauksen onnistuminen varmistetaan riittävän pitkällä mittauksella oikealla mittauskaudella.

Ennen ja jälkeen tehtyjen mittausten vertailussa myös mittauspaikka ja rakennuksen käyttö merkitsevät. Jos ensimmäinen purkki oli makuuhuoneessa mutta toinen kellarissa, eroa ei voi tulkita vain korjaustehoksi. Jos ilmanvaihdon toimintatapa muuttui samalla, tulokset kuvaavat kahta erilaista rakennuksen käyttötilannetta. Kirjaa nämä muutokset korjauksen dokumentointiin.

Radonpitoisuuden pienentämismenetelmä valitaan rakennuksen perusteella, ei vuodenajan perusteella. STUK kuvaa esimerkiksi radonimurin yhtenä mahdollisena keinona, mutta maaperän, alapohjan ja ilmanvaihdon vaikutukset on selvitettävä kohteessa. Maaperän vaikutus radoniin auttaa ymmärtämään yhtä osaa tästä kokonaisuudesta. Korjauksen jälkeen pitkäaikaismittaus kertoo, saavutettiinko haluttu vaikutus normaalissa käytössä.

Käytännön päätöspolku kotona

Jos kodista ei ole luotettavaa vanhaa mittaustulosta, varaa mittaus ajoissa syksyn ja kevään välille. Tilaa mittauspalvelulta käyttötarkoitukseen sopiva menetelmä ja noudata sijoitusohjetta. Säilytä tulosraportti; pelkkä kalenteriin merkitty pitoisuusluku ei kerro myöhemmin, missä ja miten mittaus tehtiin.

Jos sinulla on vain kesämittaus, käytä sitä havaintona kyseisen ajan pitoisuudesta ja suunnittele pitkäaikaismittaus säädetylle kaudelle. Jos sinulla on lyhyt talvimittaus, toimi samoin. Korkeaa lyhytaikaista tulosta ei tarvitse sivuuttaa, mutta se ei yksin riitä vuosikeskiarvon laskemiseen tai korjausmenetelmän valintaan.

Jos saat viitearvoa suuremman pitkäaikaismittauksen tuloksen, selvitä mahdollisuudet pienentää pitoisuutta. Kun työ on tehty, mittaa uudelleen, jotta tiedät muutoksen vaikutuksen. Jos tulos on lähellä viitearvoa tai raportin olosuhteissa on epäselvyyttä, kysy mittauspalvelulta tulkintaa ja uuden mittauksen tarvetta. Radonmittauksen kotiohje kokoaa käytännön sijoituksen ja tilaamisen.

Miten valitset vertailukelpoisen mittausjakson?

Jos seuraat samaa kotia useana vuonna, vertaa mittauksia ensin niiden toteutustavan perusteella. Pitkäaikaismittaus samassa oleskelutilassa antaa paremman vertailupohjan kuin talven purkkimittaus ja kesän viikon mittarikäyrä rinnakkain. Kirjaa tulosraportista päivämäärät, mittauspaikka ja menetelmä. Näin näet, kuvaavatko luvut samaa kysymystä.

Saman vuodenajan valinta voi helpottaa seurantatulosten vertailua, mutta se ei yksin takaa samoja olosuhteita. Vuodet eroavat säältään, ja rakennuksen käyttö voi muuttua. Jos asunnossa on tehty korjaus, ilmanvaihto on säädetty uudelleen tai huoneen käyttö on vaihtunut, lisää tieto vertailun yhteyteen. Muuten muutos saatetaan selittää kokonaan korjauksella tai vuodenajalla, vaikka useampi tekijä vaikutti siihen.

Älä myöskään vertaile eri asunnoista saatuja tuloksia samalla tavoin kuin saman asunnon uusintamittauksia. STUKin vuoden 2025 radonhankeraportin mukaan pitoisuus voi vaihdella huomattavasti saman taloyhtiön asuntojen välillä. Naapurin pieni tulos ei osoita omaa asuntoasi pienipitoiseksi. Sama pätee alueelliseen karttaan: se auttaa hahmottamaan riskiä, mutta asuntokohtainen tieto syntyy mittauksesta.

Jos mittausjakso keskeytyy tai mittari siirtyy, dokumentoi tapahtuma. Mittauspalvelu voi arvioida, onko tulos edelleen käyttökelpoinen vai tarvitaanko uusi mittaus. Irrallisten jaksojen yhdistäminen yhdeksi keskiarvoksi ei tee niistä asetuksen tarkoittamaa yhtäjaksoista mittausta. Mittauksen toteutunut kesto on yhtä tärkeä kuin kalenteriin alun perin varattu aika.

Mitä poikkeava vuodenajan kuvio voi kertoa?

Jos radonpitoisuus on kesälläkin suuri, älä sivuuta sitä siksi, että yleinen vuodenaikakuva ennustaa pienempiä kesälukuja. Havainto kertoo, että kyseisissä oloissa pitoisuus oli suuri. Seuraava askel on selvittää pitkäaikainen taso ja mahdolliset kulkureitit, ei laskea korkeaa kesälukua mekaanisesti talven arvoksi. Vuodenaikavaihtelu on havaittu keskimääräinen ilmiö, ei yksittäisen asunnon ennustekaava.

Jos taas talvimittari näyttää hetkellisesti hyvin pientä arvoa, kysy ensin, kuinka pitkää jaksoa näyttö kuvaa. Muutaman tunnin tai päivän arvo voi olla pieni, vaikka myöhemmin saman kauden aikana tulisi korkeampia jaksoja. STUKin selvitys lyhyistä sähköisistä mittauksista osoittaa, miksi pikamittauksen perusteella ei kannata tehdä päätöstä asunnon vuosikeskiarvosta.

Pitkänkin mittauksen jälkeen voi jäädä kysymyksiä, jos tulos on odottamaton. Tarkista mittauspaikka ja rakennuksen käyttö mittausjakson aikana. Esimerkiksi poikkeava ilmanvaihtotilanne voi muuttaa sitä, mitä tulos kuvaa. Jos syy ei selviä dokumenteista, kysy mittauspalvelulta lisäarviota tai harkitse uusintamittausta. Pelkän tuloksen sopiminen tai sopimattomuus vuodenaikojen yleiseen kuvioon ei osoita mittausvirhettä.

Mittauksen suunnittelu ilman oikoteitä

Mieti ensin, mihin päätökseen tarvitset vastauksen. Jos tavoite on vain havainnoida korjauksen käynnistymistä, jatkuva seuranta voi näyttää muutoksen nopeasti. Jos tavoite on tietää, onko asunnon pitkäaikainen pitoisuus viitearvoa suurempi, tarvitset säädetyn mittauskauden ja riittävän pitkän jakson. Näiden kahden kysymyksen sekoittaminen on yleisin syy siihen, että sinänsä oikein mitattu lukema tulkitaan väärin.

Varaa mittaus ajoissa ja noudata palvelun mukana tulevaa sijoitusohjetta. Anna purkin olla paikallaan, tai jos käytät muuta hyväksyttyä menetelmää, huolehdi katkeamattomasta mittausdatasta. Asunnon tavallista käyttöä ei tarvitse muuttaa vain siksi, että tulos näyttäisi paremmalta. Mittauksen tarkoitus on kuvata todellista oleskeluympäristöä.

Kun raportti valmistuu, lue sen selitteet ennen numeron vertaamista viitearvoon. Erota mittausjakson keskiarvo vuosikeskiarvon arviosta sekä mahdolliset korjaukset, joilla arvio on muodostettu. Jos raportti ei kerro tätä selvästi, pyydä tulkinta sen toimittajalta. Siten vuodenaikavaihtelu tulee huomioiduksi mittausmenetelmässä eikä sinun tarvitse arvata korjauskerrointa.

Vuodenaikavaihtelusta puhuminen on hyödyllistä myös silloin, kun mittaus on jo tehty. Se muistuttaa kysymään, mitä ajankohtaa ja käyttötapaa tulos edustaa. Esimerkiksi talven pitkäaikaismittaus ja kesän lyhyt seuranta voivat kumpikin olla oikein toteutettuja omiin tarkoituksiinsa, mutta niiden numeroita ei voi tulkita samaksi mittariksi korjauksen onnistumiselle. Varmista siksi ennen päätöstä, että vertailet samanlaista tulosta samanlaiseen tulokseen.

Jos mittaus tehtiin jonkun muun toimesta, pyydä koko raportti ja mittausohje, jos ne ovat saatavilla. Päivämäärä ja mittauspaikka ovat erityisen tärkeitä silloin, kun et itse tiedä rakennuksen silloista käyttöä. Jos mittausjakso jäi epäselväksi, uusi mittaus on usein selkeämpi tie kuin vanhan luvun tulkitseminen oletusten varassa. Se tuo myös lähtötason mahdolliselle korjaukselle ja myöhemmälle seurannalle.

Vuodenaikaa ei siis tarvitse yrittää ”poistaa” tuloksesta omalla laskelmalla. Oikea mittauskausi, riittävä kesto, tilaan sopiva menetelmä ja raportin tulkinta hoitavat tämän huomattavasti luotettavammin. Jos jokin näistä puuttuu, tunnista rajaus avoimesti: lyhyt tai kesäinen havainto on havainto mitatusta ajasta. Se voi ohjata seuraavaa kysymystä, mutta ei yksin vastaa asunnon pitkäaikaista pitoisuutta koskevaan kysymykseen.

Yhteenveto

Vuodenaika vaikuttaa radonpitoisuuteen, mutta omaa asuntoa ei voi arvioida pelkän talvi–kesä-nyrkkisäännön avulla. Asunnon viitearvoon verrattava arvio perustuu vähintään kahden kuukauden yhtäjaksoiseen mittaukseen 1.9.–31.5.; pidempi mittaus voi vähentää satunnaista vaihtelua. Kesä- tai pikamittaus voi auttaa seurannassa, mutta se ei osoita vuosikeskiarvoa. Säilytä mittausraportti ja tee korjauksen jälkeen uusi asianmukainen mittaus.

Usein kysytyt kysymykset

Onko radon korkeimmillaan talvella? Ei jokaisessa asunnossa. Kylmän kauden pitoisuus on monissa asunnoissa kesää suurempi, mutta STUKin käyttämässä aineistossa osa talvimittausten tuloksista oli vuosikeskiarvoa pienempi. Mittaa oma asunto.

Voinko käyttää kesällä saatua lukemaa asunnon viitearvoon vertailuun? Kesämittaus kertoo mitatun ajankohdan pitoisuudesta. STUKin otantatutkimuksen mukaan siitä ei voi luotettavasti arvioida vuosikeskiarvoa, joten tee pitkä mittaus 1.9.–31.5.

Miksi mittauksen on kestettävä vähintään kaksi kuukautta? Radonpitoisuus vaihtelee myös saman vuodenajan sisällä. Pitkä jakso tasaa lyhytaikaista vaihtelua, ja vähimmäiskesto on kirjattu sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen.

Voinko todeta kesällä tehdyn korjauksen toimivaksi heti? Voit seurata pitoisuuden muutosta alustavasti, mutta pitkäaikainen vaikutus varmistetaan riittävän pitkällä mittauksella säädetyllä mittauskaudella. Vertaa samaa tilaa ja kirjaa mahdolliset muutokset ilmanvaihdossa.

Lähteet

• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ionisoivasta säteilystä 1044/2018, 20–21 §.
• Sosiaali- ja terveysministeriö: Kansallinen toimintasuunnitelma radonista aiheutuvien riskien ehkäisemiseksi (2020), luku 4.4.
• Säteilyturvakeskus STUK: Radon suomalaisissa asunnoissa – otantatutkimus 2006, STUK-A242 (2009).
• Säteilyturvakeskuksen määräys luonnonsäteilylle altistavasta toiminnasta STUK S/6/2022, 20 §.
• Säteilyturvakeskus STUK: Radon Suomessa.
• Säteilyturvakeskus STUK: STUKin radonhankkeiden tuloksia 2020–2025, STUK-A 270 (joulukuu 2025), luku 2.