Radon työpaikalla – työnantajan velvollisuudet

Radon on merkittävä työturvallisuuskysymys monilla työpaikoilla, erityisesti maanvaraisissa tiloissa. Työnantajalla on säteilylain mukainen velvollisuus mitata radonpitoisuus tietyissä työpaikoissa ja ryhtyä toimenpiteisiin, jos viitearvo ylittyy. Tässä artikkelissa käsitellään työnantajan velvollisuuksia, mittauksen toteutusta ja korjaustoimenpiteitä työpaikan radonongelmiin.

Radon työpaikkojen sisäilmassa

Radon on radioaktiivinen kaasu, joka nousee maaperästä rakennuksiin. Työpaikoilla altistuminen voi olla merkittävää, koska työntekijät viettävät tiloissa useita tunteja päivittäin, vuodesta toiseen.

Mitkä työpaikat ovat riskialttiita

Erityisen alttiita korkeille radonpitoisuuksille ovat maanalaiset tilat, kuten tunnelit, kaivokset ja maanalaiset varastot. Myös maanvaraisissa tiloissa, kuten teollisuushalleissa, toimistorakennusten alimmissa kerroksissa ja liiketiloissa radonpitoisuudet voivat olla kohonneita. Talousvettä toimittavat laitokset ovat erityistapaus, koska pohjavedessä oleva radon voi vapautua käsittelyssä sisäilmaan, jos vesi pääsee kosketuksiin sen kanssa.

Alueellinen radontieto auttaa tunnistamaan mittausvelvollisuuden, mutta kartta ei kerro yksittäisen työtilan pitoisuutta. Samassa rakennuksessakin pitoisuuteen vaikuttavat lattiarakenne, läpiviennit ja ilmanvaihto. Tarkista siksi STUKin ajantasainen velvoitealueluettelo ja arvioi erikseen tilan sijainti maanpintaan nähden.

Altistumisen merkitys

Työperäinen radonaltistuminen lisää keuhkosyövän riskiä. Kokonaisaltistuminen riippuu sekä pitoisuudesta että altistusajasta. Työpaikan osuus ihmisen kokonaisaltistumisesta riippuu siitä, kuinka pitkään juuri kyseisessä tilassa työskennellään ja millainen pitoisuus siellä vallitsee työaikana. Radonpitoisuuden viitearvo koskee työtilaa, jossa työaika on vähintään 600 tuntia vuodessa. Lyhyempikestoisessa työssä arvioidaan sen sijaan työperäistä altistusta koskevaa viitearvoa. Mittausvelvollisuus ja viitearvon soveltaminen ovat eri asioita: vaikka jokin tila jäisi ensimmäisen selvityskerran ulkopuolelle, olosuhteiden muuttuminen voi tuoda selvityksen tarpeelliseksi.

Työnantajan velvollisuudet

Säteilylaki ja sen nojalla annetut säädökset määrittelevät työnantajan velvollisuudet radonasioissa. Työnantajan on tunnistettava radonriskit ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin.

Mittausvelvoite

Säteilylain (859/2018) 155 §:n mukaan työnantajan on selvitettävä työtilan tai muun työskentelypaikan radonpitoisuus, jos tila sijaitsee:

• STUK:n määrittämällä alueella, jolla yli kymmenesosa edustavista mittaustuloksista ylittää työpaikan viitearvon
• harjulla tai muulla hyvin ilmaa läpäisevällä sora- tai hiekkamaalla
• kokonaan tai osittain maanpinnan tason alapuolella
• talousvettä toimittavassa laitoksessa, jossa vesi ei tule yksinomaan pintavesimuodostumasta ja pääsee kosketuksiin sisäilman kanssa.

Alueeseen ja maaperään perustuvaan velvollisuuteen on lain mukaiset poikkeukset: selvitystä ei tarvitse tehdä, jos tila on rakennuksen toisessa kokonaan maanpäällisessä kerroksessa tai ylempänä. Sama koskee rakennusta, jonka lattia ja seinät eivät kosketa maankamaraa ja jonka alla olevan tilan hyvä tuulettuvuus on ilmeistä. Nämä poikkeukset eivät koske lain erikseen nimeämää maanalaista tilaa tai vesilaitosta. Maanalaisessa louhoksessa ja louhintatyömaalla radonpitoisuus on mitattava säännöllisesti. Myös muualla STUK voi velvoittaa selvitykseen, jos radonpitoisuus voi ylittää viitearvon. Selvitys uusitaan siltä osin kuin työ tai olosuhteet muuttuvat niin, että pitoisuus voi nousta viitearvoa suuremmaksi.

Työntekijöiden informointi

Säteilylain 146 §:n mukaan työperäistä altistusta koskevan selvityksen tulokset käsitellään työpaikan työsuojeluyhteistoiminnassa. Käytännössä työntekijöille kannattaa kertoa, missä mitattiin, mitä tulokset tarkoittavat ja milloin mahdolliset jatkotoimet tehdään. Avoin viestintä auttaa myös tunnistamaan tilat, joiden käyttö tai ilmanvaihto poikkeaa mittausajan tilanteesta. Jos pitoisuudet ylittävät viitearvon, työnantajan on hyvä kertoa työntekijöille suunnitelluista korjaustoimenpiteistä ja niiden aikataulusta.

Toimenpidevaatimukset

Kun viitearvo ylittyy, säteilylain 147 § velvoittaa selvitysvelvollisen toteuttamaan ilman aiheetonta viivytystä toimenpiteitä altistuksen rajoittamiseksi. Tilanne arvioidaan mitatun pitoisuuden, tilan käytön ja työntekijöiden työajan perusteella. Korjauksen jälkeen tarvitaan uusi mittaus, jotta vaikutus voidaan todentaa; pelkkä korjaussuunnitelma ei osoita, että pitoisuus olisi alentunut.

Työpaikkojen viitearvot

Työpaikkojen radonpitoisuudelle on säädetty viitearvo STM:n asetuksessa ionisoivasta säteilystä (1044/2018). Säteilyturvakeskus valvoo työpaikkojen radonasioita.

Viitearvo ja altistuksen viitearvo

Työpaikan radonpitoisuuden viitearvo on 300 Bq/m³ työtilassa, jossa työaika on vähintään 600 tuntia vuodessa. Asetuksen mukaan pitoisuus lasketaan työnaikaisen radonpitoisuuden vuosikeskiarvona. Radonista aiheutuvan työperäisen altistuksen viitearvo on 500 000 Bq h/m³ vuodessa, ja siihen lasketaan vuoden aikana eri työtiloissa kertyneet altistukset. Pitoisuus ja altistus ovat eri suureita: yksi mittaustulos ei sellaisenaan kerro työntekijän vuotuista altistusta. Jos pitoisuus ylittää viitearvon, työnantajan on ensisijaisesti pyrittävä alentamaan pitoisuutta. Korjaustapa valitaan mittaustuloksen ja rakennuksen rakenteiden perusteella.

Asunnon ja työpaikan eri viitearvojen erottelua käsitellään tarkemmin artikkelissa radonin raja-arvot. Työtilan tulosta ei kannata tulkita kodin mittausohjeen perusteella, koska työnaikainen käyttö voi vaikuttaa pitoisuuden arviointiin.

Säteilyannoksen seuranta

Jos radonpitoisuutta ei saada alennettua alle viitearvon, työntekijöiden altistusta seurataan esimerkiksi jatkuvatoimisella mittauksella ja työaikojen kirjaamisella. Jos altistus on edelleen suuri, työtä voidaan joutua käsittelemään säteilylain mukaisena säteilytyönä, jolloin sovelletaan säteilytyöntekijöitä koskevia vaatimuksia.

Jos viitearvo ylittyy korjaustoimista huolimatta, työnantajan on arvioitava työntekijälle kertyvää altistusta ja tarvittaessa määritettävä säteilyannos säännöllisesti säteilylain mukaisesti. Työajan rajoittaminen voi vähentää altistusta, mutta se ei yksin korvaa velvoitetta selvittää ja rajoittaa radonia. STUK neuvoo, miten työtilan käyttö ja mittausmenetelmä otetaan huomioon jatkoselvityksessä.

Altistumisen dokumentointi

Työnantajan on hyvä kirjata radonmittaukset, korjaukset ja tarvittaessa työntekijöiden altistuminen. Dokumentaatio kannattaa säilyttää, jotta se voidaan tarvittaessa esittää viranomaisille. Mittauspaikan ja mittausajankohdan lisäksi on hyödyllistä tallentaa tieto tilan käytöstä, ilmanvaihdon toiminnasta sekä korjauksen jälkeisestä uusintamittauksesta. Näin myöhemmän tuloksen voi verrata alkuperäisiin olosuhteisiin.

Radonmittaus työpaikalla

Työpaikan radonmittaus toteutetaan pääperiaatteiltaan samoin kuin asunnoissa, mutta mittausjakson suunnittelussa on huomioitava työpaikan erityispiirteet.

Mittausajankohta ja kesto

STUK:n ohjeiden mukaan työpaikan radonmittaus tehdään radonpurkeilla syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Mittausjakso kestää vähintään kaksi kuukautta, mieluiten kolme. Työpaikalla mittaus kannattaa ajoittaa normaaliin työskentelyjaksoon. Mittausjakson aikana tiloissa tulisi olla tyypillinen työaikainen käyttö ja ilmanvaihto.

Mittauspisteiden valinta

Mittauspisteet valitaan työtiloista, joissa työntekijät oleskelevat säännöllisesti. Erityistä huomiota kiinnitetään maanvaraisiin tiloihin ja alimpiin kerroksiin. Suurissa tai toisistaan erillisissä työtiloissa tarvitaan useampia mittauspisteitä. Purkkien määrä ja sijainnit valitaan tilojen pinta-alan, rakenteiden, käyttötavan ja ilmanvaihdon perusteella mittauspalvelun ohjeiden mukaan. Yksi mittaus avoimessa hallissa ei välttämättä kuvaa kellarikerroksen erillistä toimistohuonetta. Mittauspurkit sijoitetaan työskentelyalueille mittauspalvelun ohjeen mukaisesti.

Jatkuvatoiminen mittaus

Joissakin tapauksissa jatkuvatoiminen radonmittaus voi täydentää pitkäaikaismittausta. Se auttaa selvittämään pitoisuuden vaihtelua eri vuorokaudenaikoina ja viikonpäivinä, mikä voi olla hyödyllistä korjaustoimenpiteiden suunnittelussa. Hetkellistä lukemaa ei kuitenkaan voi sellaisenaan verrata työnaikaiseen vuosikeskiarvoon.

Radonin torjunta työpaikalla

Työpaikan radonkorjauksissa käytetään samoja menetelmiä kuin asunnoissa, mutta mittakaava on usein suurempi. Korjausmenetelmän valinta riippuu rakennuksen tyypistä ja pitoisuustasosta.

Ilmanvaihdon tehostaminen

Ilmanvaihdon toiminta kannattaa selvittää ennen korjaustavan valintaa. Riittämätön tuloilma tai poikkeava käyttöaika voi vaikuttaa alipaineeseen, mutta ilmanvaihdon tehostaminen ei yksin poista radonin kulkureittiä maasta sisäilmaan. Korjaussuunnittelussa verrataan ilmanvaihdon säätöä, rakenteiden tiivistämistä ja rakennuspohjan alipaineistamista kohteen olosuhteisiin. Liiallinen alipaine voi lisätä maa-ilman virtausta alapohjan rakojen kautta, mutta rakennuksen säätäminen ylipaineiseksi voi aiheuttaa kosteusvaurioriskin. Oikea ratkaisu riippuu rakennuksen rakenteista ja ilmanvaihtojärjestelmästä. Ilmanvaihtojärjestelmän huolto auttaa varmistamaan, että järjestelmä toimii suunnitellusti.

Paine-erojen vaikutusta selittää tarkemmin artikkeli radon ja ilmanvaihto. Erityisesti vanhassa rakennuksessa muutokset kannattaa suunnitella niin, ettei yhden tilan korjaus muuta toisen tilan olosuhteita odottamattomasti.

Radonimuri ja -kaivo

Suuremmissa rakennuksissa voidaan käyttää useita radonimureita tai radonkaivoja. Järjestelmän mitoitus vaatii asiantuntemusta. Radonkaivo voi soveltua rakennuksen ulkopuolelle, jos maaperä ja rakennuksen perustukset mahdollistavat sen toiminnan. Ratkaisua ei voi valita pelkän hallin koon perusteella: myös maa-aineksen läpäisevyys, etäisyydet ja rakenteiden vuotoreitit vaikuttavat. Korjauksen onnistuminen varmistetaan mittaamalla pitoisuus uudelleen normaalissa käytössä.

Rakenteiden tiivistäminen

Alapohjan tiivistäminen vähentää radonin kulkeutumista sisätiloihin. Tyypillisiä tiivistettäviä kohtia ovat lattian ja seinän liitoskohdat, läpiviennit ja halkeamat. Suurissa tiloissa tiivistystyöt voivat olla laajoja, ja samalla on huolehdittava siitä, etteivät muut rakenteet tai tekniset järjestelmät muodosta uutta vuotoreittiä. Tiivistyksen vaikutus tarkistetaan uusintamittauksella.

Työjärjestelyt

Jos radonpitoisuutta ei saada nopeasti alennettua, työjärjestelyjä voidaan muuttaa altistumisen vähentämiseksi. Työpisteiden siirto vähemmän altistuneisiin tiloihin on yksi vaihtoehto. Työaikajärjestelyt voivat rajoittaa altistumisaikaa kriittisissä tiloissa. Tämä on kuitenkin väliaikainen ratkaisu, eikä se korvaa varsinaisia altistusta rajoittavia toimia.

Erityistyöpaikat ja niiden vaatimukset

Joillakin työpaikoilla radoniin liittyy erityisiä vaatimuksia tai haasteita. Näissä tapauksissa tarvitaan usein räätälöityjä ratkaisuja.

Maanalaiset työtilat

Maanalaisissa tiloissa radon voi päästä työskentelyilmaan ympäröivästä kalliosta tai maaperästä. Ilmanvaihto ja työaika vaikuttavat altistukseen, ja kaivoksia sekä louhintatyömaita koskevat lisäksi erityiset mittaus- ja ilmoitusvelvoitteet. Näitä tilanteita ei tule arvioida samalla tavalla kuin tavallista maanvaraista toimistohuonetta. Pitoisuudet voivat vaihdella tuuletuksen ja muiden olosuhteiden mukaan, joten mittaustapa on sovitettava kohteeseen.

Vesilaitokset

Talousvettä toimittavassa laitoksessa radon voi vapautua vedestä ilmaan käsittelyprosessien aikana, jos vesi pääsee kosketuksiin sisäilman kanssa. Säteilylain mittausvelvollisuus riippuu myös siitä, onko vesi peräisin yksinomaan pintavesimuodostumasta. Mittauspaikkoja valittaessa on tärkeää arvioida ne työtilat, joissa vesi ja sisäilma ovat yhteydessä ja joissa työntekijät työskentelevät.

Koulut ja päiväkodit

Kouluissa ja päiväkodeissa sama tila voi olla sekä työntekijöiden työpaikka että yleisölle avoin muu oleskelutila. Säteilylain 156 § säätää jälkimmäisten tilojen selvittämisestä tietyillä alueilla ja maanalaisissa tiloissa. Työpaikan mittausvelvollisuus arvioidaan puolestaan 155 §:n mukaan. Näiden velvoitteiden vastuut ja soveltamisalat on syytä erottaa toisistaan.

Muu oleskelutila kuuluu myös terveydensuojelun valvontaan. Jos tilasta on jo tehty mittaus, tulosta voidaan käyttää selvityksen lähtötietona vain, kun mittaus vastaa kyseistä tilaa ja käyttötapaa. Mittauksen tilaajan kannattaa sopia etukäteen, mitä tiloja mitataan ja kenelle tulokset toimitetaan.

Toimistorakennukset

Toimistorakennusten alimmissa kerroksissa radonpitoisuudet voivat olla kohonneita. Mittaus on perusteltua erityisesti maanvaraisissa tiloissa ja kellarikerroksissa, jos säteilylain 155 §:n selvitysvelvollisuus täyttyy tai STUK velvoittaa selvitykseen. Avokonttoreissa ja kokoustiloissa, joissa vietetään paljon aikaa, mittauspaikat on valittava niin, että tulokset kuvaavat työntekijöiden todellisia työtiloja. Radonpitoisuus voi vaihdella saman rakennuksen eri osissa.

Valvonta ja viranomaisyhteistyö

STUK valvoo säteilylain radonsäännösten noudattamista työpaikoilla. Työsuojeluviranomainen voi käsitellä radonia osana työpaikan yleistä turvallisuutta ja vaarojen arviointia, mutta säteilylain mukainen radonvalvonta kuuluu STUKille.

STUK:n rooli

STUK valvoo säteilylain noudattamista ja antaa ohjeita radonmittauksista ja -torjunnasta. STUK voi vaatia työnantajaa tekemään radonmittauksia tai ryhtymään korjaustoimenpiteisiin.

Jos altistus jää korjauksista huolimatta suureksi, STUK voi edellyttää altistuksen jatkuvaa seurantaa, ja tietyissä tilanteissa työhön sovelletaan säteilytyötä koskevia vaatimuksia.

Työsuojeluviranomaisten rooli

Työsuojeluviranomaiset valvovat työturvallisuutta ja -terveyttä. Radon on yksi sisäilman tekijöistä, jotka kuuluvat työsuojelun piiriin.

Työsuojelutarkastuksissa voidaan kiinnittää huomiota radonmittausten tekemiseen ja tulosten dokumentointiin. Puutteet voivat johtaa kehotuksiin tai määräyksiin.

Ilmoitusvelvollisuudet

Säteilylain 146 §:n mukaan selvitysvelvollisen on ilmoitettava selvityksen tulokset STUKille viipymättä. Jos mittauspalvelu toimittaa tulokset STUKille tilaajan puolesta, työnantajan kannattaa varmistaa tämä palvelulta. Ilmoitusvelvollisuus kattaa myös velvoitteen perusteella tehdyn selvityksen, jossa viitearvo alittuu.

Ilmoituksen perusteella STUK voi antaa ohjeita jatkotoimenpiteistä ja seurata korjausten toteutumista.

Työntekijöiden oikeudet

Työntekijöillä on oikeus turvalliseen työympäristöön, johon kuuluu myös radonpitoisuuden hallinta. Työntekijöillä on myös oikeus saada tietoa työpaikan radontilanteesta.

Tiedonsaantioikeus

Työntekijä voi pyytää nähtäväksi työtilansa radonmittausten tulokset ja kysyä, miten työnantaja on arvioinut altistusta. Säteilylain edellyttämä tulosten käsittely työsuojeluyhteistoiminnassa antaa myös yhteisen tavan arvioida jatkotoimia. Mittausraportista on tärkeää nähdä tilan nimi, mittausaika ja mittausolosuhteet, jotta tulosta ei sovelleta väärään huoneeseen.

Työntekijä voi pyytää omaa altistumistietoa työnantajalta. Tämä on erityisen tärkeää, jos työntekijä on luokiteltu säteilytyöntekijäksi.

Huolen ilmaiseminen

Jos työntekijä epäilee kohonneita radonpitoisuuksia, hän voi pyytää työnantajaa teettämään mittauksen. Työnantajan on suhtauduttava pyyntöön asiallisesti.

Työntekijä voi tarvittaessa ottaa yhteyttä työsuojeluviranomaiseen tai STUK:iin, jos kokee, ettei työnantaja ota radonasiaa riittävän vakavasti.

Työterveyshuollon rooli

Työterveyshuolto voi arvioida radonaltistumisen merkitystä osana työpaikkaselvitystä. Terveystarkastuksissa voidaan huomioida kohonnut radonaltistuminen.

Jos työpaikan radonpitoisuus jää viitearvon yläpuolelle korjausten jälkeen, työterveyshuollon ja STUKin kanssa voidaan arvioida tarvittavaa altistuksen seurantaa. Työterveyshuollon tehtävä on eri asia kuin työnantajan mittaus- ja ilmoitusvelvollisuus.

Miten työnantaja etenee mittaustuloksen jälkeen?

Ensimmäinen vaihe on varmistaa, että tulos liittyy oikeaan työtilaan ja kuvaa tavallista käyttöä. Mittausraportista kannattaa tarkistaa mittausjakso, purkin sijainti sekä se, oliko ilmanvaihto ja lämmitys normaalissa käytössä. Jos esimerkiksi osa rakennuksesta oli poissa käytöstä mittauksen aikana, raportti ei välttämättä kerro kaikkien työntekijöiden työnaikaisesta altistuksesta. Epäselvissä tilanteissa mittauspalvelulta tai STUKilta voi pyytää tulkinta-apua ennen johtopäätöksiä.

Seuraavaksi työnantaja suhteuttaa tuloksen työntekijöiden todellisiin työaikoihin. Vähintään 600 tunnin raja liittyy työtilan pitoisuuden viitearvon soveltamiseen, eikä se tee lyhyemmästä työstä automaattisesti merkityksetöntä. Lyhytkestoiseen työhön liittyvä altistus arvioidaan erillisellä vuosittaisella altistuksen viitearvolla. Jos sama henkilö työskentelee useissa mitatuissa tiloissa, altistumista tarkastellaan niiden muodostamana kokonaisuutena. Työntekijän henkilökohtaista altistusta ei voi päätellä vain yhden huoneen purkkituloksesta.

Viitearvon ylityksessä työnantajan tulee ryhtyä altistusta rajoittaviin toimiin ilman aiheetonta viivytystä. Korjaussuunnitelmassa on hyödyllistä nimetä vastuuhenkilö, valittu menetelmä ja tapa, jolla onnistuminen todennetaan. Rakenteisiin tehtävä korjaus vaatii kiinteistön omistajan kanssa yhteensovittamista, jos työnantaja on vuokralainen. Työntekijöille on samalla hyvä kertoa väliaikaisista työjärjestelyistä ja siitä, milloin uusintamittaus tehdään.

Jos uusintamittaus osoittaa, että pitoisuus on alentunut, työnantaja säilyttää mittausraportit ja korjauksen tiedot myöhempää vertailua varten. Jos tulos jää viitearvon yläpuolelle, arvio jatkuu työntekijöiden altistuksen ja mahdollisten lisäkorjausten osalta. Säteilylain mukainen selvitys on uusittava myös myöhemmin, jos toiminta tai olosuhteet muuttuvat niin, että radonpitoisuus voi ylittää viitearvon. Siksi esimerkiksi tilojen käyttötavan, ilmanvaihdon tai rakenteiden muutosta ei ole syytä käsitellä pelkkänä kiinteistön huoltoasiana.

Vuokratiloissa mittausten ja korjausten käytännön toteutus edellyttää usein työnantajan ja kiinteistön omistajan yhteistyötä. Työnantajan kannattaa toimittaa omistajalle mittausraportti niin, että tilat ja mittausolosuhteet ovat tunnistettavissa. Omistaja puolestaan voi kertoa perustusten, ilmanvaihdon ja aiempien korjausten tiedot suunnittelijalle. Vaikka sopimus määrittää osapuolten keskinäisiä kustannuksia ja pääsyä rakenteisiin, se ei poista työnantajan säteilylain mukaista velvollisuutta selvittää työntekijöiden työtilojen radontilannetta. Tarvittaessa STUKilta voi kysyä, miten mittaus- ja ilmoitusvelvollisuus soveltuu kyseiseen työhön.

Yhteenveto

Työnantajan on selvitettävä radonpitoisuus säteilylain 155 §:ssä tarkoitetuissa työtiloissa, mutta alueeseen ja maaperään perustuvaan velvollisuuteen on laissa kerros- ja tuulettuvuuspoikkeukset. Mittaus tehdään tavallisesti purkeilla 1.9.–31.5. vähintään kahden kuukauden ajan. Vähintään 600 tuntia vuodessa käytettävässä työtilassa radonpitoisuuden viitearvo on 300 Bq/m³ työnaikaisena vuosikeskiarvona. Lyhyempikestoisen työn arvioinnissa käytetään työperäisen altistuksen viitearvoa. Selvityksen tulokset ilmoitetaan STUKille, ja viitearvon ylittyessä altistusta rajoitetaan ilman aiheetonta viivytystä. Korjausten vaikutus todetaan uusintamittauksella.

Usein kysytyt kysymykset

Miten työntekijä voi pyytää radonmittausta? Työntekijä voi pyytää työnantajaa selvittämään radontilanteen ja kertomaan, kuuluuko työtila säteilylain 155 §:n selvitysvelvollisuuden piiriin. Jos mittaus on jo tehty, kannattaa kysyä tulokset sekä mitatut tilat ja ajankohdat. Työpaikan työsuojeluyhteistoiminta on luonteva paikka käsitellä selvityksen tuloksia. Säteilylain mukaisen velvollisuuden tulkinnasta voi kysyä STUKilta.

Mitä tapahtuu, jos työpaikan radonpitoisuus ylittää viitearvon? Työnantajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin pitoisuuden alentamiseksi. Ensisijaisesti toteutetaan teknisiä korjauksia, kuten ilmanvaihdon tehostamista tai radonimurin asentamista. Jos pitoisuutta ei saada alennettua, työntekijöiden altistumista seurataan, ja STUK antaa tapauskohtaiset ohjeet jatkotoimista.

Kuka vastaa työpaikan radonkorjauksen kustannuksista? Työnantaja vastaa siitä, että työpaikan radonriski selvitetään ja työntekijöiden altistusta rajoitetaan lain mukaisesti. Jos tilat ovat vuokralla, rakenteellisen korjauksen toteutuksesta ja kustannuksista on sovittava vuokranantajan kanssa vuokrasopimuksen ja kohteen olosuhteiden perusteella. Työnantajan lakisääteinen selvitysvelvollisuus ei siirry pois vain siksi, että se ei omista rakennusta.

Lähteet

• Säteilyturvakeskus STUK: Radon työpaikoilla; työpaikkojen radonmittausalueiden luettelo.
• Finlex: säteilylaki 859/2018, erityisesti 144–149 ja 155 §.
• Finlex: sosiaali- ja terveysministeriön asetus ionisoivasta säteilystä 1044/2018, 19 §.
• Säteilyturvakeskus STUK: Radonkorjaukset ja radonin mittaaminen.