Radon työpaikalla – työnantajan velvollisuudet

Radon on merkittävä työturvallisuuskysymys monilla työpaikoilla, erityisesti maanvaraisissa tiloissa. Työnantajalla on säteilylain mukainen velvollisuus mitata radonpitoisuus tietyissä työpaikoissa ja ryhtyä toimenpiteisiin, jos viitearvo ylittyy. Tässä artikkelissa käsitellään työnantajan velvollisuuksia, mittauksen toteutusta ja korjaustoimenpiteitä työpaikan radonongelmiin.

Radon työpaikkojen sisäilmassa

Radon on radioaktiivinen kaasu, joka nousee maaperästä rakennuksiin. Työpaikoilla altistuminen voi olla merkittävää, koska työntekijät viettävät tiloissa useita tunteja päivittäin, vuodesta toiseen.

Mitkä työpaikat ovat riskialttiita

Erityisen alttiita korkeille radonpitoisuuksille ovat maanalaiset tilat, kuten tunnelit, kaivokset ja maanalaiset varastot. Myös maanvaraisissa tiloissa, kuten teollisuushalleissa, toimistorakennusten alimmissa kerroksissa ja liiketiloissa radonpitoisuudet voivat olla kohonneita.

Vesilaitokset ja muut veden käsittelylaitokset ovat erityistapaus, koska pohjavedessä voi olla korkeita radonpitoisuuksia. Radon vapautuu vedestä ilmaan erityisesti ilmastuksen ja paineenalennuksen yhteydessä.

Tunnetuilla radonalueilla sijaitsevat työpaikat ovat erityisen huomion kohteena. STUK:n mukaan korkeimpia pitoisuuksia on mitattu Lahden seudulla, Itä-Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa, ja harjut nostavat pitoisuuksia kaikkialla Suomessa.

Altistumisen merkitys

Työperäinen radonaltistuminen lisää keuhkosyövän riskiä samalla tavalla kuin kotona tapahtuva altistuminen. Kokonaisaltistuminen riippuu sekä pitoisuudesta että altistusajasta.

Kokoaikainen työntekijä viettää työpaikalla tyypillisesti noin 1 600–1 800 tuntia vuodessa. Tämä on merkittävä osa kokonaisaltistumisesta, vaikka suurin osa ajasta vietetäänkin kotona. STUK:n mukaan työpaikkojen viitearvoa sovelletaan säännöllisesti käytettäviin työtiloihin, joissa työskennellään yli 600 tuntia vuodessa.

Työnantajan velvollisuudet

Säteilylaki ja sen nojalla annetut säädökset määrittelevät työnantajan velvollisuudet radonasioissa. Työnantajan on tunnistettava radonriskit ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin.

Mittausvelvoite

Säteilylain (859/2018) 155 §:n mukaan työnantajan on mitattava radonpitoisuus, kun työpaikka:

• sijaitsee kokonaan tai osittain maan alla (koko maassa)
• sijaitsee STUK:n määrittelemällä kunta- tai postinumeroalueella, jolla yli 10 prosenttia aiemmista mittauksista ylittää 300 Bq/m³ (koskee maanvaraista ensimmäistä kerrosta ja sen alapuolisia tiloja)
• sijaitsee harjulla tai muulla erittäin ilmaa läpäisevällä sora- tai hiekkamuodostumalla (koko maassa)
• on vesilaitos, jossa käsitellään muuta kuin pintavettä ja vesi on kosketuksissa sisäilman kanssa

Muissakin työpaikoissa mittaus on suositeltavaa, jos tiloissa on tehty merkittäviä muutoksia ilmanvaihtoon tai rakenteisiin, jotka voivat vaikuttaa radonpitoisuuteen.

Työntekijöiden informointi

Työnantajan on tiedotettava työntekijöille radonmittausten tuloksista ja mahdollisista toimenpiteistä. Avoin viestintä on osa hyvää työturvallisuuskulttuuria.

Jos pitoisuudet ylittävät viitearvon, työnantajan on hyvä kertoa työntekijöille suunnitelluista korjaustoimenpiteistä ja niiden aikataulusta.

Toimenpidevaatimukset

Kun radonpitoisuus ylittää viitearvon, työnantajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin pitoisuuden alentamiseksi. STUK pyytää tällöin työnantajalta lisätietoja, kuten tilojen pinta-alan, työntekijämäärän ja työajat, ja antaa tapauskohtaiset määräajat korjauksille tai jatkoselvityksille.

Työpaikkojen viitearvot

Työpaikkojen radonpitoisuudelle on säädetty viitearvo STM:n asetuksessa ionisoivasta säteilystä (1044/2018). Säteilyturvakeskus valvoo työpaikkojen radonasioita.

Viitearvo ja altistuksen viitearvo

Työpaikkojen radonpitoisuuden viitearvo on 300 Bq/m³ vuosikeskiarvona, eli sama kuin asuntojen viitearvo. Jos pitoisuus ylittyy korjauksista huolimatta, arvioidaan työntekijän vuotuista radonaltistusta, jonka viitearvo on STUK:n mukaan 500 000 becquerel-tuntia kuutiometrissä vuodessa.

Jos pitoisuus ylittää viitearvon, työnantajan on ensisijaisesti pyrittävä alentamaan pitoisuutta. Radonkorjaukset, ilmanvaihdon tehostaminen ja muut tekniset ratkaisut ovat ensisijaisia toimenpiteitä.

Säteilyannoksen seuranta

Jos radonpitoisuutta ei saada alennettua alle viitearvon, työntekijöiden altistusta seurataan esimerkiksi jatkuvatoimisella mittauksella ja työaikojen kirjaamisella. Jos altistus on edelleen suuri, työtä voidaan joutua käsittelemään säteilylain mukaisena säteilytyönä, jolloin sovelletaan säteilytyöntekijöitä koskevia vaatimuksia.

Säteilytyöntekijöiden vuosittainen efektiivinen annosraja on 20 millisievertiä (mSv). Raja koskee kaikkea työperäistä säteilyaltistusta, ei pelkästään radonia.

Altistumisen dokumentointi

Työnantajan on hyvä kirjata radonmittaukset, korjaukset ja tarvittaessa työntekijöiden altistuminen. Dokumentaatio kannattaa säilyttää, jotta se voidaan tarvittaessa esittää viranomaisille.

Altistumistiedot ovat osa työterveyshuollon dokumentaatiota. Ne voivat olla merkityksellisiä myöhemmin, jos työntekijällä todetaan säteilyaltistukseen liittyvä sairaus.

Radonmittaus työpaikalla

Työpaikan radonmittaus toteutetaan pääperiaatteiltaan samoin kuin asunnoissa, mutta mittausjakson suunnittelussa on huomioitava työpaikan erityispiirteet.

Mittausajankohta ja kesto

STUK:n ohjeiden mukaan työpaikan radonmittaus tehdään radonpurkeilla syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Mittausjakso kestää vähintään kaksi kuukautta, mieluiten kolme.

Työpaikalla mittaus kannattaa ajoittaa normaaliin työskentelyjaksoon. Mittausjakson aikana tiloissa tulisi olla tyypillinen työaikainen käyttö ja ilmanvaihto.

Mittauspisteiden valinta

Mittauspisteet valitaan työtiloista, joissa työntekijät oleskelevat säännöllisesti. Erityistä huomiota kiinnitetään maanvaraisiin tiloihin ja alimpiin kerroksiin.

Suurissa työpaikoissa mittauspisteitä tarvitaan useita. STUK:n ohjeiden mukaan purkkien määrä määräytyy pinta-alan mukaan, karkeasti yksi purkki alkavaa 100 neliömetriä kohden, ja jokaisessa työpaikassa käytetään vähintään kahta purkkia.

Mittauspurkit sijoitetaan työskentelyalueille, ei ikkunoiden viereen tai suoraan ilmanvaihtoventtiilien alle.

Jatkuvatoiminen mittaus

Joissakin tapauksissa jatkuvatoiminen radonmittaus on tarpeen. Tämä koskee erityisesti tiloja, joissa radonpitoisuudet vaihtelevat merkittävästi työpäivän aikana.

Jatkuvatoiminen mittaus antaa tietoa pitoisuuden vaihtelusta eri vuorokaudenaikoina ja viikonpäivinä. Tämä tieto on hyödyllistä korjaustoimenpiteiden suunnittelussa.

Radonin torjunta työpaikalla

Työpaikan radonkorjauksissa käytetään samoja menetelmiä kuin asunnoissa, mutta mittakaava on usein suurempi. Korjausmenetelmän valinta riippuu rakennuksen tyypistä ja pitoisuustasosta.

Ilmanvaihdon tehostaminen

Ilmanvaihdon tehostaminen on usein ensimmäinen toimenpide työpaikan radonpitoisuuden alentamiseksi. Toimivassa koneellisessa ilmanvaihdossa radonpitoinen sisäilma korvautuu tehokkaasti puhtaalla ulkoilmalla.

Ilmanvaihdon säätäminen tasapainoiseksi tai lievästi ylipaineiseksi vähentää radonin imuvaikutusta maaperästä. Tämä on erityisen tärkeää maanvaraisissa tiloissa.

Ilmanvaihtojärjestelmän huolto ja puhdistus varmistavat, että järjestelmä toimii suunnitellusti. Tukkeutuneet kanavat ja likaantuneet suodattimet heikentävät ilmanvaihdon tehokkuutta.

Radonimuri ja -kaivo

Suuremmissa rakennuksissa voidaan käyttää useita radonimureita tai radonkaivoja. Järjestelmän mitoitus vaatii asiantuntemusta ja usein myös virtauslaskelmia.

Teollisuushalleissa ja vastaavissa suurissa tiloissa radonkaivo voi olla kustannustehokas ratkaisu. Yksi kaivo voi palvella laajaa aluetta, jos maaperä on riittävän läpäisevää.

Rakenteiden tiivistäminen

Alapohjan tiivistäminen estää radonin kulkeutumista sisätiloihin. Tyypillisiä tiivistettäviä kohtia ovat lattian ja seinän liitoskohdat, läpiviennit ja halkeamat.

Suurissa tiloissa tiivistystyöt voivat olla laajoja. Tiivistäminen toimii yleensä tehokkaimmin yhdessä muiden menetelmien kanssa.

Työjärjestelyt

Jos radonpitoisuutta ei saada nopeasti alennettua, työjärjestelyjä voidaan muuttaa altistumisen vähentämiseksi. Työpisteiden siirto vähemmän altistuneisiin tiloihin on yksi vaihtoehto.

Työaikajärjestelyt voivat rajoittaa altistumisaikaa kriittisissä tiloissa. Tämä on kuitenkin väliaikainen ratkaisu, ei korvaaja varsinaisille korjaustoimenpiteille.

Erityistyöpaikat ja niiden vaatimukset

Joillakin työpaikoilla radoniin liittyy erityisiä vaatimuksia tai haasteita. Näissä tapauksissa tarvitaan usein räätälöityjä ratkaisuja.

Maanalaiset työtilat

Tunneleissa, kaivoksissa ja muissa maanalaisissa tiloissa radonpitoisuudet voivat olla erityisen korkeita. Ilmanvaihdon merkitys korostuu, koska se on usein ainoa tehokas keino alentaa pitoisuuksia.

Maanalaisissa tiloissa radonpitoisuutta seurataan usein jatkuvatoimisesti. Pitoisuudet voivat vaihdella merkittävästi tuuletuksen ja muiden olosuhteiden mukaan.

Vesilaitokset

Vesilaitoksilla radon vapautuu pohjavedestä ilmaan käsittelyprosessien aikana. Erityisesti ilmastusaltaat ja pumppaamot voivat olla korkean altistumisen paikkoja.

Näissä tiloissa tehokas ilmanvaihto on välttämätön. Lisäksi voidaan käyttää suljettuja prosesseja, joissa radonpitoinen ilma johdetaan suoraan ulos.

Koulut ja päiväkodit

Kouluissa ja päiväkodeissa radonmittaus on erityisen tärkeää, koska tiloissa oleskelee paljon ihmisiä pitkiä aikoja päivittäin. Säteilylain mukaan muissa oleskelutiloissa, kuten kouluissa ja päiväkodeissa, sovelletaan samaa 300 Bq/m³ viitearvoa.

Kuntien ja muiden ylläpitäjien kannattaa järjestää radonmittaukset maanvaraisissa koulutiloissa, ja kohonneet pitoisuudet on suositeltavaa korjata viivytyksettä.

Toimistorakennukset

Toimistorakennusten alimmissa kerroksissa radonpitoisuudet voivat olla kohonneita. Mittaus on suositeltavaa erityisesti maanvaraisissa tiloissa ja kellarikerroksissa.

Avokonttoreissa ja kokoustiloissa, joissa vietetään paljon aikaa, mittaus on erityisen perusteltua. Radonpitoisuus voi vaihdella merkittävästi saman rakennuksen eri osissa.

Valvonta ja viranomaisyhteistyö

Työpaikkojen radonvalvonnasta vastaa STUK yhdessä työsuojeluviranomaisten kanssa. Työnantajan on tehtävä yhteistyötä viranomaisten kanssa radonasioissa.

STUK:n rooli

STUK valvoo säteilylain noudattamista ja antaa ohjeita radonmittauksista ja -torjunnasta. STUK voi vaatia työnantajaa tekemään radonmittauksia tai ryhtymään korjaustoimenpiteisiin.

Jos altistus jää korjauksista huolimatta suureksi, STUK voi edellyttää altistuksen jatkuvaa seurantaa, ja tietyissä tilanteissa työhön sovelletaan säteilytyötä koskevia vaatimuksia.

Työsuojeluviranomaisten rooli

Työsuojeluviranomaiset valvovat työturvallisuutta ja -terveyttä. Radon on yksi sisäilman tekijöistä, jotka kuuluvat työsuojelun piiriin.

Työsuojelutarkastuksissa voidaan kiinnittää huomiota radonmittausten tekemiseen ja tulosten dokumentointiin. Puutteet voivat johtaa kehotuksiin tai määräyksiin.

Ilmoitusvelvollisuudet

STUK:n ohjeiden mukaan työnantajan on ilmoitettava radonmittausten tulokset STUK:lle sähköisen asiointipalvelun kautta, jos mittauksen on tehnyt muu kuin STUK. STUK:n omista mittauksista erillistä ilmoitusta ei tarvita. Jos purkkimittauksen tulos on yli 333 Bq/m³, jolloin arvioitu vuosikeskiarvo ylittää 300 Bq/m³, STUK pyytää lisätietoja.

Ilmoituksen perusteella STUK voi antaa ohjeita jatkotoimenpiteistä ja seurata korjausten toteutumista.

Työntekijöiden oikeudet

Työntekijöillä on oikeus turvalliseen työympäristöön, johon kuuluu myös radonpitoisuuden hallinta. Työntekijöillä on myös oikeus saada tietoa työpaikan radontilanteesta.

Tiedonsaantioikeus

Työntekijällä on oikeus saada tietoa työpaikan radonmittausten tuloksista. Tulokset on hyvä asettaa nähtäville esimerkiksi ilmoitustaululle tai intranetiin.

Työntekijä voi pyytää omaa altistumistietoa työnantajalta. Tämä on erityisen tärkeää, jos työntekijä on luokiteltu säteilytyöntekijäksi.

Huolen ilmaiseminen

Jos työntekijä epäilee kohonneita radonpitoisuuksia, hän voi pyytää työnantajaa teettämään mittauksen. Työnantajan on suhtauduttava pyyntöön asiallisesti.

Työntekijä voi tarvittaessa ottaa yhteyttä työsuojeluviranomaiseen tai STUK:iin, jos kokee, ettei työnantaja ota radonasiaa riittävän vakavasti.

Työterveyshuollon rooli

Työterveyshuolto voi arvioida radonaltistumisen merkitystä osana työpaikkaselvitystä. Terveystarkastuksissa voidaan huomioida kohonnut radonaltistuminen.

Jos työntekijä on luokiteltu säteilytyöntekijäksi, terveysseuranta on järjestettävä säteilytyöntekijöitä koskevien säädösten mukaisesti.

Yhteenveto

Työpaikkojen radonpitoisuuden viitearvo on 300 Bq/m³. Säteilylain mukaan työnantajan on mitattava radon maanalaisissa työtiloissa, harjuilla sijaitsevissa työpaikoissa, tietyissä vesilaitoksissa sekä STUK:n luettelemilla kunta- ja postinumeroalueilla maanvaraisessa kerroksessa. Mittaus tehdään syys–toukokuussa vähintään kahden kuukauden ajan, ja tulokset ilmoitetaan STUK:lle. Viitearvon ylittyessä pitoisuutta alennetaan radonkorjauksilla, ja jos se ei riitä, työntekijöiden altistusta seurataan STUK:n ohjeiden mukaisesti.

Usein kysytyt kysymykset

Voiko työntekijä vaatia radonmittausta työpaikalle? Työntekijällä on oikeus pyytää työnantajaa selvittämään radontilanteen, erityisesti jos työpaikka sijaitsee tunnetulla radonalueella tai maanvaraisissa tiloissa. Työnantajan on suhtauduttava pyyntöön vakavasti. Tarvittaessa asian voi viedä työsuojeluviranomaisen käsiteltäväksi.

Mitä tapahtuu, jos työpaikan radonpitoisuus ylittää viitearvon? Työnantajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin pitoisuuden alentamiseksi. Ensisijaisesti toteutetaan teknisiä korjauksia, kuten ilmanvaihdon tehostamista tai radonimurin asentamista. Jos pitoisuutta ei saada alennettua, työntekijöiden altistumista seurataan, ja STUK antaa tapauskohtaiset ohjeet jatkotoimista.

Kuka vastaa työpaikan radonkorjauksen kustannuksista? Työnantaja vastaa työpaikan radonkorjausten kustannuksista osana työturvallisuusvelvoitteitaan. Vuokratiloissa vastuunjako työnantajan ja vuokranantajan välillä riippuu vuokrasopimuksesta ja korjausten luonteesta. Rakenteelliset korjaukset kuuluvat yleensä kiinteistön omistajalle.

Lue myös

• Radonmittaus kotona – näin teet sen oikein
• Radonin raja-arvot Suomessa
• Radonkorjauksen kustannukset
• Radonin riskialueet Suomessa
• Radon kellaritiloissa

Lähteet

• STUK – Radon työpaikoilla
• STUK – Kunnat ja postinumeroalueet, joissa on työpaikkojen radonmittausvelvollisuus
• Finlex – Säteilylaki 859/2018
• Finlex – STM:n asetus ionisoivasta säteilystä 1044/2018
• Finlex – Työturvallisuuslaki 738/2002